TORSTI (Näpäyttää iloisesti sormiaan ja tekee pitkän loikkauksen
oikealle vievää ovea kohti): Hyvä juttu, sanoi Sumeli, kun selkäänsä
sai!
FIINA (Avaa samalla oven, mutta kirkaisee ja paiskaa sen jälleen kiinni
nähtyään Torstin.)
TORSTI (Huutaa hänen jälkeensä.) Fiina! Fiina! Fiina tulee tänne.
FIINA (Ulkona): En minä uskalla. En minä, en minä tule.
TORSTI (Joka on saanut Fiinan käsivarresta kiinni, laahaa hänet
huoneeseen): Hullukos Fiina on?! Miks'ei uskalla?
FIINA: Vielä minuun tartutatte koleran.
TORSTI: Minkä koleran? En minä sairas ole. Näkeehän, Fiina, että minä
olen ihan terve.
FIINA: Ja minä jo olin lähdössä Väkkärää hakemaan!
TORSTI: Käskinkös minä, mitä?!
FIINA: Mitäs te taannoin sitte vatsaanne pitelitte ja niin pahasti
irvistelitte?
TORSTI: Sekös se sitte on koleran merkki?! Olettepas te hassuja! Mutta,
totta puhuen, Fiina, se se oli tarkoituskin, että luulisitte minun
koleraan sairastuneen.
FIINA: Häh? En minä ymmärrä.
TORSTI: Lupaakos Fiina pitää minun puoliani, jos selitän!
FIINA: Ell'ei se vain ole vaarallista.
TORSTI: Ei vähääkään.
FIINA: No — sitte!
TORSTI: Tarkoitus oli, että liiat vieraat pelästyisivät niin, että
lähtisivät tiehensä ja taloon palaisi kesärauha taas.
FIINA (Iloisesti käsiään yhteen lyöden): Herra Jesta! Herrapas nyt koko
konstin keksi!
TORSTI: Eikös se olekin oivallinen vastamyrkky?
FIINA: Johan siitä yksi syöpäläinen näkyi karkuun lähtevän.
TORSTI: Ja Fiina aikoi lähteä myös?
FIINA: Olihan tuossa muutakin syytä.
TORSTI: Mutta nyt Fiina tietysti päättää jäädä paikoilleen? Eikö niin?
FIINA: Jos vain ne lähtevät, niin mikäs siinä on. Saattaahan tuon.
TORSTI: Ne ovat siis saatavat lähtemään — yksissä neuvoin,, vai?
FIINA: Koetanpahan parastani sitte. Ja miten?
TORSTI: Ensiksikin Fiina, tietysti, ei lähde lääkäriä lainkaan hakemaan.
FIINA: Mitäpä varten? Kun ei sairastakaan ole talossa!
TORSTI: Eikä vaikka joku muu vielä sairastuisi — koleraan!
FIINA: Vaikkapa niinkin!
TORSTI: Sillä Fiina voi itsekin — tarpeen tullen — sairastua koleraan.
FIINA: Sus siunatkoon!
TORSTI: No, no, ymmärtäähän Fiina mikä on tarkoitus?
FIINA: Että minunkin vielä pitää ruveta ilvehtimään! Kukas sitte
talossa ruoan laittaa?
TORSTI: Koleran aikaan syödään niin vähän kuin suinkin. Parasta on olla
kokonaan syömättä.
FIINA: Ell'ei sitä kovin kauan kestä?!
TORSTI: Toivokaamme, ettei kestä. Joko kolerasta tulee kuolema heti
tahi basillit lähtevät hyvin pian tiehensä.
FIINA: Mitäs sitte vielä?
TORSTI: Minä siis olen edelleenkin koleraan sairastunut ja makaan
tuolla makuuhuoneessa.
FIINA: Hyvä on!
TORSTI: Ja vaikka rouva kuinka väittäisi, että minä olen terve,
niin Fiina väittää vain vastaan. Rouva, näetsen, lähti vast'ikään
vieraitamme hakemaan vakuuttaakseen heille, etten olekaan sairas, siten
saadakseen heidät tänne jäämään.
FIINA: No, kyllä minä sitte puoliani pidän.
TORSTI: Sitte on sotasuunnitelma valmis. Minä lähden taas
kuolinvuoteelleni ja Fiina jää tänne vieraita vastaan ottamaan. Mutta
muistakaa, Fiina, hoitakaakin nyt huushollia hyvin! Se on Fiinan
edesvastuulla kokonaan.
FIINA: Kaikellaista peliä minun eläessäni on nähtäväkin!
TORSTI (Katsoen perälle): Hss! Tuollapa joku jo tuleekin. Onnea ja
menestystä ja pitkää ikää meille kaikille! (Juoksee vasemmalle.)
FEEDI (Tulee puutarhasta, pyssy selässä, kantaen kuollutta kanaa,
Tuisku mukanaan): Eikös täällä ole ketään kotona?
FIINA (Tehden molemmin käsin merkkejä, että hän puhuisi hiljaa, ja
viitaten vasemmalle päin): Hss! Hss! Hss!
FEEDI: Mikä nyt on? Vieläkö siellä nukkuvat? Nouskoot ylös!
FIINA: Taivaan tähden! Herra on sairas.
FEEDI: Mikä herra?
FIINA: Meidän oma herramme. Kuka sen vielä tietää? Ehkä siinä on
koleraakin.
FEEDI: Älä höpise siinä!
FIINA: On kuin onkin! Ei saa huutaa.
FEEDI: No, kun on niin olkoon! En minä sitä pelkää. (Ojentaa Fiinalle
kanan.) Kas tässä! Ota nyt ja valmista tämä jänis meille päivälliseksi!
FIINA: Hulluko kapteeni on?! Kanahan tämä on!
FEEDI: Hulluko sinä olet?! Jänishän se on! Ota päästä kiinni ja käännä
ylösalasin, niin näet, että se on jänis.
FIINA: Hulluko te olette?! Siivet ja kaksi jalkaa!
FEEDI: Se on siivekäs jänis.
FIINA: Ja tämmöinen kirjava! Eihän jänis kirjava ole!
FEEDI: On, tähän aikaan on!
FIINA: Meidän oma kanamme. Tunnenhan minä jo sen.
FEEDI: No, kun tunnet, niin tunnet. Kiitä onneasi, etten varista
ampunut ja sitä sulle tuonut. Tämän otti ja nutisti Tuisku. Kiitä sitä!
FIINA: Kyllä kai siitä herrasväeltä kiitokset saatte, kun nyt munitta
jäätte.
FEEDI: Mitäs sinä sitte aiot tehdä, senkin kana?
FIINA: On kielletty huutamasta, sanoinhan jo!
FEEDI: Senkin röyhkeä! Mene tiehesi! Ulos! Ulos!