TUTTU: Tehdään niin sitte, täti.
EULALIA (Ovella): Sillä en minä näin kesäaikaan suostu sisällä
kahviakaan juomaan. Ja sen minä aina tahdon juoda pöydän ääressä,
niinkuin tiedät, enkä kuppi kädessä ja vehnäset sylissäni. Tiedäthän
sen, pikku rouvaseni?
TUTTU: Kyllä, kyllä!
EULALIA: Sillä minä tahdon nauttia sekä kahvista että luonnosta, kun
minä kerran maalla olen. Eikö niin?
TUTTU: Luonnollisesti, täti.
EULALIA: Ja minun tapojani, sen sinä tiedät myöskin, ei saa muutetuiksi
kukaan.
TUTTU: Eipä tietenkään, täti.
EULALIA: Niin. Nyt se on sanottu. (Ovesta mennessään.) Minä tulon, minä
tulen. Torsti, vänta, vänta! (Poistuu oikealle.)
TUTTU (Seisoo ymmällään): Niin — nyt se on sanottu! — Voi, voi sentään!
Kyllä Torsti nyt saa vettä myllyynsä! Turhaan minä hänelle ikävääni
valitin. Ja kunpa vain olisivat tulleet äiti ja Ilta! Vaan nyt tuli
täti Eulaliakin! Mikähän myrsky vielä nouseekaan? (Hoksaten.) Ai niin,
— pöytä! (Aikoo mennä oikealle.)
FIINA (Tulee samassa hänelle vastaan): Tännekö se kahvi tuodaan, rouva?
TUTTU: Aioin juuri kutsua Fiinan tänne. — Tämä ruokapöytä on
siirrettävä verannalle...
FIINA: Verannalle! Mitä varten?
TUTTU: Me juomme siellä kahvin.. Ja tulemme siellä tästä lähin syömään
myös.
FIINA: Niinkuin ei täällä olisi hyvä ollut!
TUTTU (Joka on siirtänyt tuolit syrjään, tarttuu kiinni pöytään):
Joutuun nyt vain!
FIINA (Tarttuen myös pöytään): Tuleeko tänne sitte enemmänkin vieraita?
TUTTU: Mitäs se Fiinaa liikuttaa, jos tuleekin! (Siirtävät pöydän
verannalle päin.)
FIINA: Liikuttaa se. Jos tulee, niin minä lähden takaisin kaupunkiin,
rouva. Minä olen tullut tänne lepäämään ja virkistymään enkä jaksa
paljoa reistailla.
TUTTU: Ei siitä nyt ole aikaa puhua. — Fiina vetää nyt pöydän ovesta
ulos verannalle.
FIINA: Ei se tästä mahdu.
TUTTU: Mahtuu se. Molemmat ovet vain oikein auki! Noin. (Saavat pöydän
ulos verannalle, jonne sen sijoittavat ikkunan taakse oikealle): Tässä
se onkin ihan paikallaan.
FIINA (Tullen takaisin): No, kun on, niin olkoon. Sama se on minulle,
missä syövät. (Kantaa pari tuolia myös verannalle.)
TUTTU: Fiina saa tuoda kahvin. Minä kyllä asetan tuolit. (Vie tuolin
verannalle.)