PETRA. Ja laivalla niin nopealla, että itse aika jää jälkeen.
NIINA. Mitä sinä puhut?
PETRA. Kas, sinä vaalenet! Sinä pelkäät jo! Enkös sitä sanonut. Olet
aina väittänyt rakastavasi minua. Minä olen alkanut epäillä kaikkea.
Sinuakin. Ja sinun rakkauttasi. Minä olen epäonnistunut koe, kuinka
minua voisi kukaan rakastaa minun itseni vuoksi! Myrsky käy, ja jos se
kaataa minut, ei kenkään kysy kaatunutta... Kaikki puhuvat vierasta
kieltä ympärilläni... Kuka sinä olet, Niina?...
NIINA (Hädissään.) Rakas Johannes, tule toki järkiisi! Oma vaimosi olen
ja minä rakastan sinua, usko minua.
PETRA (Silittäen Niinan päätä, raukeasti hymyillen.) Sinä olet hyvä,
Niina. Mutta hyvyys ei ole vielä rakkautta. Sinä et voi olla paha
kenellekään. Jokaiselle olisit hyvä. Kontialallekin. (Äkillisesti.)
Etkö sinä rakastakin Kontialaa?
NIINA. Hyvä Jumala, vieläkö sinä puhut siitä! Sinua yksin, sinua yksin
minä rakastan. Tiedäthän, että sinä olet minulle enemmän kuin elämä.
PETRA. Uskallatko siis kuolla minun kanssani? Rakastatko minua niin
paljon. Niina.
NIINA. Rakkaani, ainokaiseni, et saa, et saa noin ajatella. Et saa
kuolla. Minä rakastan sinua, mutta minä rakastan sinut elämälle,
minä sylkytän sinut sylissäni uneen kuin lapsen, minä parannan
sinun haavasi, minä torjun murheet luotasi... (Ulkoa alkaa kuulua
ylioppilaiden tervehdyslaulu.) Kuuletko, siellä tulee kansa, nuoriso!
Se tahtoo kantaa sinut käsillään, se rakastaa sinua myös. Miljoonat
ihmiset tarvitsevat ja siunaavat sinua.
PETRA. Minua ei rakasta kukaan, ei kukaan. Et sinäkään, Niina.
NIINA. (Riippuen kiinni hänen kaulassaan, suudellen ja syleillen
häntä.) Minä rakastan sinua, rakastan sinua!
PETRA. Todista se siis teolla. Älä jätä minua yksin!
NIINA. En ikänäni jätä sinua.
PETRA. Kuole siis kanssani!
NIINA (Hulluna epätoivosta, langeten maahan, syleillen Petran polvia.)
Ei, ei! Et saa puhua noin (Ponnahtaa pystyyn, juoksee ikkunan luo, avaa
sen, huutaa.) Oi tulkaa, ihmiset, pian! Pelastakaa hänet elämälle!
(Petralle.) Kuule, kuule, miten he huutavat sinua!
(Ulkoa kuuluu huutoja: »Eläköön Petra! Eläköön!»)
NIINA. Noin sinua rakastetaan. Sadoittain, tuhansittain he tulevat
tänne. Runoilijaansa nostamaan! (Kiiruhtaa ulos heitä vastaan.)
PETRA (Pimeästi.) Nyt he tulevat, kun olen lakannut olemasta runoilija
(Sekavasti.) Minulla ei ole oikeutta ajaa oikeutta... Provokaattori ...
Ah, syyttäjät, syyttäjät, joko te taas tulette! Ei enää yksitellen,
vaan sadoittain, tuhansittain! Minä en kestä teitä! (Pakenee
huoneennurkkaan kuin takaa-ajettu eläin.) Pois... pois...