NIINA (Herttaisesti.) Teillä on ollut hauska keskustelu Virvan kanssa,
kertoi lapsonen.
PETRA (Hajamielisesti.) Niin, niin... Me puhuimme matkasta.
NIINA (Vilkkaasti.) Sinä suunnittelet matkaa? Se tulee todellakin
virkistämään sinua.
PETRA (Istuutuen, hitaasti.) Niin, niin... matkaa...
NIINA. No, otatko minutkin mukaan?
PETRA. Sinä pelkäät sellaista matkaa...
NIINA. Sinun kanssasi en pelkää mitään.
PETRA. Sinulle käy vaikeaksi...
NIINA. Vaikein on minulle helpointa, kun on kysymys sinusta. Sittenhän
tunnen olevani tarpeellinen. Minne siis aiotkaan? Saharan erämaahan vai
Tulimaan villienkö joukkoon?
PETRA. Kauemmaksi, kauemmaksi, rakkaani.
NIINA. Idän ikuiseen ihmevaltakuntaan, jonne aina olet kaivannut?
PETRA. Ihmeellisempään, ihmeellisempään, rakkaani.
NIINA. Ehkä Tyynenmeren rauhallisiin lumosaariin?
PETRA. Vielä tyynempään satamaan, rakkaani.