KALMU. (Päätään puistellen, itsekseen.) Rasittaa itseään liikaa, tuo
poika (Kontialalle.) Minusta on vallan sopimatonta tulla tähän aikaan
vieraisille kotiin, jossa ei pitkään aikaan ole tullut käytyä. Mutta
aivan väkisin tuo Petra...
KONTIALA. (Naurahtaen.) Tuskin olisi hän itsekään tullut ilman
teidän seuraanne. Sellainen hän on aina. Itsepäinen saatana. Kun hän
saa jotakin päähänsä, on hänen kanssaan helisemässä. Häntä on aina
toteltava ja hän ei tottele ketään.
KALMU. Mutta mitä ajatteleekaan hänen rouvansa?
KONTIALA. Hän ymmärtää. Hän on aviovaimon ihanne. Mies juo, vaimolla on
krapula. Moderneissakin perheissä on joskus vanhoillinen työnjako.