KONTIALA. (Vähän virallisesti.) Niin, kuinka se on sen runon laita?
PETRA. (Kuin heräten.) Ei ole vielä valmis. Onhan tässä aikaa...
KONTIALA. (Pisteliäästi.) Eipä liikoja. Mutta onhan sinulla
nyt selvillä sotajoukosta sekä totuus että valhe (Käyden taas
leikilliseksi.) Ja jos minä saan lausua joitakin toivomuksia, niin
pyytäisin sinua pysymään kauniin valheen kannalla. Hyvästi, neiti
Juudit! (Petralle.) Vielä ystävän neuvo: varo kauniita naisia, kaunista
kälyä erittäin. Muista tarinaa Juuditista ja Holoferneesta! (Kumartaa,
lähtee.)