(Viimeisien vuorosanojen aikana on ovi auennut oikealta — sisään tulee
Niina ja hänen jäljessään palvelijatar kantaen kahvitarjotinta, jonka
hän laskee pöydälle. Niina kättelee Kontialaa.)
NIINA. (Hymyillen.) Joko taas tuota hirveätä politiikkaa! Sen saattoi
arvatakin, kun kaksi sanomalehti-ihmistä sattuu yhteen. Kuuma kahvi
ehkä vähän jäähdyttää puolueintohimoja. Johanneskin juuri tuli kotiin,
niin että hän kai on tuossa tuokiossa täällä.
KONTIALA. (Nauraen, Juuditille.) Politiikka on Niina-rouvan
kauhistus. Se pukee häntä hyvin. Se on niin aito naisellista!
(Niinan puoleen.) Ole huoleti, emme me tällä kertaa väitelleetkään
yhteiskunnallisista kysymyksistä. Me oikeastaan puhuimme vain
yhteisistä lapsuudenmuistoista.
NIINA. Ne eivät mahtaneet sitten olla erittäin hauskoja. Te olitte
vallan sotaisen näköiset, kun astuin sisään.
JUUDIT. Me johduimme lapsuudenmuistoista runouteen ja ehdimme siitä jo
vähän kinastella.
NIINA. (Nauraen.) Pieni riidan rapina kuuluu Villen seuratapoihin
meillä. Johannes ja Ville kinastelevat aina...