JUUDIT. (On viimeisten repliikkien aikana tullut parvekkeelle,
kuuntelee kohtausta, hymyilee, laskeutuu alas.) Hirveän huonosti
kasvatettu lapsi, tämä talon ainukainen. Hyvää päivää, herra Kontiala.
(Kättelevät.)
KONTIALA. (Hymyillen.) Kerrassaan »l'enfant terrible», jota minun
ainakaan ei ole onnistunut kesyttää. Erittäin hauska tavata teitä,
neiti Marttinen. Minulla olisi ollut vähän asiaa Petralle, mutta hän ei
kuulu olevan kotona.
JUUDIT. Lienee mennyt vähän kävelemään. Kenties teillä on aikaa
odottaa. Istukaa, olkaa hyvä!
KONTIALA. (Istuutuen.) Mielihyvällä, etenkin jos minulla on kunnia
istahtaa hetkinen teidän seurassanne. Tässä pari päivää sitten, kun
vilahdukselta näin teidät, en ollut enää tunteakaan. Te olette niin
kaunistunut, etten sanoisi nuorentunut, vaikka siitä lienee jo yli
kymmenen vuotta, kun olette ollut viimeksi Suomessa. Jaa jaa, siellä on
hyvät viinit ja hedelmät ja sen semmoiset, miks'ei ne pitäisi ihmistä
nuorena. Täällä meillä, tässä suuressa edistysmaassa, ei muuta kuin
työtä ja työtä tai porsastelua... Sallittako? (Ottaa sikarin.)
JUUDIT. Olkaa hyvä!