KONTIALA. (Ilmestyy ovelle, nauraen.) Nuoriso harjoittelee galanteriaa.
Se on sievää, varsin sievää ja — harvinaista meidän ajallamme. Onko
isänne tavattavissa, neiti Virva.
VIRVA. (Lyhyesti.) Ei.
KONTIALA. Ette tiedä, milloin hän tulee?
VIRVA. En.
KONTIALA. Hän ilmoitti minulle olevansa näihin aikoihin kotosalla.
VIRVA. Voittehan odottaa siis ja odotellessanne harjoitella vaikka
vähän — galanteriaa! (Pyörähtää ympäri kantapäillään, lähtee, Akselin
seuratessa häntä.)