(Åkerman, Huhtala ja Aunio ovat tulleet sisälle. He ovat, varsinkin
Huhtala ja Aunio, hiukan hutikassa.)
_Åkerman_ (vielä ovella). Kas vaan poikaa, maksunpa sieppasi
palveluksestaan.
_Huhtala_ (samoin). Tietysti. Otathan sinäkin maksun potilailtasi.
Kukin elää ammatillaan.
_Ankeliiina_. Tarvitsevatko herrat jotakin?
_Huhtala_. Kyllä kai me jotakin tarvitsemme, mutta aluksi meillä on
täällä itsellämme. (Vetää taskustaan konjakkipullon ja panee sen
pöydälle.)
_Ankeliiina_. Sitten minä saanen poistua...
_Huhtala_ (kyynillisen kohteliaasti). Tehkää niin, arvoisa kaunotar.
_Ankeliiina_ (menee päätään keikauttaen ja väkinäisesti naurahtaen.
Vaikka huoneessa on hämärää, on hän tuntenut herrat. Mutisee
mennessään). Sekö nuo nyt tänne toi... Vaikka välipä tällä...