_Karoliina_ (ärtyneenä). Vai vanhoja aletaan olla rouvan mielestä? Kuka
pentele tässä nuorena pysyy, kun ei edes kunnon ruokaa saa. Mokoma
vanha haaska, vielä kehtaa puhuakin. Sylkäisen minä tuommoisen perään!
_Ankeliiina_ (koettaen hillitä kiukkuaan). Ettet häpeä mokomaa puhua!
Mihinkä sinä kelpaisit, jollen minä hyväntahtoisesti pitäisi sinua
luonani. Joku juopunut täällä vielä sinuun suostuu, mutta kadulla
olisit kohta poliisin hoivissa.
_Karoliina_ (yhä ärtyen). Itse te joutuisitte poliisin kynsiin, jos
minä suuni aukaisisin. Keljunkonstilla olette koko elämänne läpäissyt.
Sanoisinpa minä vain, miten te laitoksessa menettelitte. Emännöitsijä
muka! Hyh! Meille sinne miehiä kuljetutti ja sitten itse tulot näpisti.
Mikähän teidät siitäkin perisi?
_Ankeliiina_ (antaen hetkeksi kiivaudelleen vallan). Menepähän
sanomaan. Itse olet pahemmin läikissä. Sinä siellä suuna päänä riehuit
ja toisia hiljaisempia riivasit. Ja tämä muka sitten kielimään!
_Karoliina_. Vielä enemmänkin minä tiedän. Enkelinteosta teidät kiinni
saan, jos haluan. Mitä te teitte Eevalle, joko olette sen unohtanut?
Tappaa olitte tyttö raukan ja sitten loppujen lopuksi pyydystitte hänet
tänne.
_Dora_ (joka tähän saakka on istunut sängyn laidalla omissa
ajatuksissaan). Älkää viitsikö riidellä. Syytehän teillä on molemmilla.
Turhaa on padan kattilaa soimata.
_Ankeliiina_ (leppyen). Dora on oikeassa. Mitäpä me tyhjän tautta
riideltäisiin? Ainahan minä koetan teidän parastanne, vaikka te ette
tahdo minua ymmärtää.