_Ankeliiina_ (tulee oikealta). Poika on täällä jo. Saitko ketään
verkkoosi?
_Jaska_. Pitäisi niitä tulla kolme kappaletta. Minä lähden tästä niitä
vastaan. Mutta minä tahdon palkkani kans.
_Ankeliiina_. Eikö siinä ole tarpeeksi, kun saat ruokasi minulta. Ime
herroilta lisää!
_Jaska_. Luuletteko, että ne ovat sen anteliaampia kuin tekään. Minä
lähden tästä toiseen souviin, jolleivät hankkeet parane. Mistä sitten
saatte minun veroiseni? Kuinka monta kuntia minä jo olen teille
toimittanut? Ettekä te edes hommaa vaatteita päälleni.
_Ankeliiina_ (suostutellen). No, älä nyt intoile, poika, kyllä minä
sinulle suoritan, kunhan liike rupeaa menemään paremmin. Nuo tytötkin
ovat sellaisia vanhoja lutkia. Nyt kun tuli tämä uusi, rupeaa ehkä
saamaan enemmän vieraita. Mene sinä nyt vaan, poikaseni. Kylläpähän
sitten sovitaan.
_Jaska_ (nyrpeänä). Kyllä minä menen, mutta muistakaa, että tämä on
viimeinen kerta, jollei leipä levene. (Menee.)