(Jaska tulee. Hän on keskenkasvuinen, huonosti puettu, tukka otsalla ja
kaulaan solmulle sitaistu liina, tavallinen esikaupunkien katutyyppi.)
_Karoliina_. No, onko sinulla edes hyviä uutisia? Saitko kiinni ketään?
_Jaska_ (joka muuten on luonteeltaan vilkas, tällä kertaa ynseällä
tuulella). Piruja kans. Nykyisin se ei ole niinkään helppoa.
Kustantaisitte edes paremmat vaatteet, että pääsisi ravintoloihin.
Luuletteko, että kadulta niin vaan sulhasia saa?
_Karoliina_. Milläs tässä kustannat? Puhu akalle, sehän meistä enimmän
tienaa.
_Jaska_. Akka ei uhraa penniäkään. Sanoo vaan, että te olette nuoria ja
kykenette ansaitsemaan. Toista se on hänen vanhan ja vaivaisen.
_Karoliina_. Kyllä se vanha ja vaivainen jo on meitä tarpeeksi
kyninyt. Saisi tässä niin paljon kokoon, että kykenisi itse hankkimaan
laitoksen... No, löysitkö ketään?
_Jaska_. Kyllä, kolme herraa. Ne lupasivat tulla yhden jälkeen. Minä
menen niitä vastaan ravintolan edustalle.