(Aunio ja Huhtala astuvat sisään ja kumartavat tervehdyksensä.
Huldstjärna ja Lundelin rientävät Auniota vastaan, ehtien edellinen
tarttua hänen käteensä ensiksi.)
_Johtajatar_ (puristaen Aunion kättä kauan ja lämpimästi). Sallikaa
minun lausua, herra toimittaja, sydämellisimmät kiitokseni
osoittamastanne huomiosta vaatimatonta työtäni kohtaan. Te olette
vilpittömässä innostuksessanne arvioineet aikaansaannokseni liiankin
suuriksi.
_Aunio_ (yrittäen olla arvokas). Olen todellakin iloinen havaitessani,
että edes jossakin määrin olen onnistunut esilletuomaan yleisen
arvonannon ja kunnioituksen teidän jaloa työtänne kohtaan.
_Johtajatar_ (kyynelissä). Oi, kiitos, kiitos, herra toimittaja! Jospa
maamme kaikki sanomalehtimiehet ajattelisivat yhtä ylevästi kuin te,
niin varmasti voitaisiin siveellisyysasiankin eteen tehdä paljon
enemmän kuin nyt. Mutta ajan turmeltunut henki ei ole voinut olla
vaikuttamatta myöskin julkisen sanan palvelijoihin.
_Aunio_ (epämääräisesti). Valitettavasti niin on asian laita.
_Nti Lundelin_ (tarttuen myös Aunion käteen). Sallikaa minunkin, herra
Aunio, lausua palava kiitollisuuteni, etupäässä Elisabethin puolesta,
sillä meidän muitten osuushan on niin mitätön.
_Aunio_. Ei suinkaan, neiti Lundelin, päinvastoin aion piakkoin eri
kirjoituksessa ottaa komitean työn tarkastuksen alaiseksi.
_Nti Lundelin_ (ilostuen). Todellako, herra Aunio?
_Aunio_. Se on suorastaan minun velvollisuuteni.
_Huhtala_. Sen velvollisuuden voisit jättää täyttämättä.
_Aunio_. Kuinka niin?
_Huhtala_. No, muuten vain, mitäpähän meitä maalaisit.
_Nti Lundelin_. Niin, en minäkään erityisesti välittäisi siitä, mutta
kun herra Aunio kerran katsoo sen velvollisuudekseen...
_Johtajatar_. Aivan oikein, herra Aunio, minä olen saanut osani ja
toisillekin on annettava oikeuden mukaan. — Mutta, hyvät herrat, nyt
meidän todellakin täytyy luopua hauskasta seurastanne. Hyvästi siis ja
hauskaa iltaa!
_Nti Lundelin_. Hyvästi ja tervetuloa pian luokseni, (puristaen Auniota
kädestä) herra Aunio! Ja vielä kerran sydämellinen kiitos. (Naiset
menevät, Åkerman saattaa heitä.)