_Huhtala_ (joka on löytänyt pöydältä sikaarilaatikon ja sytyttänyt
sikaarin). Olipa se paraadi. Taisivat ihan nuolla sinut, Aunio.
_Aunio_. Melkein. Vaikka onhan se hyväkin, että joskus kiitetään.
_Huhtala_. Helppoahan sinun ammatissasi on hankkia kiitosvisiittejä.
Kirjoitat vain mairitellen tyhmistä ihmisistä, niin kohta he juoksevat
luoksesi.
_Åkerman_ (joka on tullut eteisestä). Mutta minä en aio pukeutua
frakkiin tullakseni sinun toimitukseesi kiitoskäynnille.
_Aunio_. Oliko kirjoitus sinusta sitten vastenmielinen.
_Åkerman_. Suoraan sanoen, oli. Etkö sinä usko, että meillä on
tarpeeksi kiusaa siitä mokomasta komiteasta, ilman että sinä vielä alat
jaaritella tyhmyyksiä. Oikea käsi! Mikä erinomainen kunnia minulle olla
tuon naurettavan maailmanparantajan oikeana kätenä!
_Huhtala_. Kumma, kun et minusta tehnyt vasenta kättä.
_Åkerman_. Hyvä, että edes siihen pysähdyit. Minä jo pelkäsin, että
olet lörpötellyt meidänkin lujista siveellisistä periaatteistamme.
_Aunio_. No, niin pitkälle ei minulla sentään ollut oikeutta mennä.
_Åkerman_. Oikeutta, siitä te sanomalehtien tuhertajat vähän välitätte.
Oman nokkanne nostaminen on teille pääasia. Aina te itse näytte
kirjoitustenne takaa.
_Aunio_. Unohdat, hyvä veli, että meillä on periaatteemme ja ohjelmamme.
_Åkerman_. So, so, kovinhan sinä tänään olet pyhä. Olethan sinä ennen
monta kertaa tunnustanut, ettei sinulla ole mitään periaatteita eikä
ohjelmaa.
_Aunio_. Jaa, mutta lehdellä on ainakin.
_Åkerman_. Se on eri juttu. Mutta kaikessa tapauksessa: sinä olet
valmistanut mieluisen korkeanveisun tädilleni ja minun on osoitettava
sinulle siitä kiitollisuutta.
_Aunio_. Sen voit kernaammin jättää tekemättä.
_Åkerman_. En sanoilla, (soittaa) vaan aineellisessa muodossa, sillä
minä olen materialisti, enkä ihanteitten palvelija kuten sinä. —
Sallinet minun tarjota lasin viiniä?
_Huhtala_. Siitä ei Aunio koskaan kieltäydy.
_Aunio_. Aivan oikein, siinä suhteessa minulla ainakin on lujat
periaatteet.