_Ankeliiina_ (joka on kuullut jonkun olevan tulossa huoneeseen, on
puuhaavinaan jotakin.)
_Eeva_ (tulee eteisestä, jonka kautta toiset ovat poistuneet, täyden
pesukannun kanssa). Vien johtajattarelle pesuvettä. (Menee sivuovesta ja
palaa hetken kuluttua takaisin.)
_Ankeliiina_ (mairitellen, koettaen saada äänensä niin imeläksi kuin
suinkin). Sinä olet aina täsmällinen ja huomaavainen, tyttöseni. Mutta
nyt sinun on aika mennä nukkumaan.
_Eeva_ (teeskentelemättömästi, jollaisena hän aina esiintyy. Koko hänen
olennostaan kuultaa luonnollinen ja parhaillaan heräävä naisellinen
elämänhalu.) Ei toki vielä. On liian aikaista. Viime viikolla olen
nukkunut melkein liiaksi. Mikä lie ollut sitä edellisellä, kun en
tahtonut oikein saada unta. Olin kuulevinani toisista huoneista
yhtämittaista puhetta, joka välistä paisui varsin kovaääniseksi.
Luulen, että lomasta laulettiinkin.
_Ankeliiina_ (puhuen koko ajan kuin pienelle lapselle ). Ehkä sinä näit
unta.
_Eeva_. Ei, kyllä minä luulen olleeni valveilla. Ajoittain kuului
miehenääniä myöskin.
_Ankeliiina_. Kyllä sinä, tyttöseni olet nähnyt unta.
_Eeva_. Minusta vielä tuntui, että puhujat olivat juopuneita. — Se oli
sillä viikolla, kun johtajatar oli poissa.
_Ankeliiina_ (ikäänkuin muistaen). Niin, tottakin. Minäkin kuulin sillä
viikolla usein rähinää. Kertoivat, että talonmiehen puolella kävi
siihen aikaan tavallista enemmän vieraita. Siellä kuulutaan yökaudet
juotavan.
_Eeva_ (epäillen). Saattaa olla. Mutta onko talonmiehen puolella
naisiakin? Lomasta kuului naisten ääniä myös, naurua ja laulua.
_Ankeliiina_. Mikä sen tietää. Ehkä talonmiehen väki hyysää huonoja
naisiakin.
_Eeva_ (hetken perästä). Huonoja naisia! (Ajatuksissaan.) Eikö täällä
meillä myös ole huonoja naisia?
_Ankeliiina_ (venyttäen). E-ei... Tarkoitan... eivät ne ole huonoja
enää... ne ovat joskus olleet vähän huonoilla teillä, mutta ne ovat
täällä parannuksella. Niistä tehdään hyviä jälleen, kunnon ihmisiä.
_Eeva_. Ovatko kaikki ennen olleet huonoilla teillä?
_Ankeliina_. Ovat... ovat jonkin verran...
_Eeva_ (viattomasti). Te myöskin?
_Ankeliiina_ (kauhistuen, selittäen suurin elein). Minäkö? Herra
Jumala, kuinka sinä, tyttöseni, sellaista voit kysyä. Minä olen täällä
vain peräänkatsojana.
_Eeva_ (vaitiolon jälkeen, ikäänkuin pitkäaikaisen harkinnan
tuloksena). Entä minä? Mitä varten minä olen täällä?
_Ankeliiina_ (kiirehtien selittämään). Sinä olet palvelijana,
oikeastaan enemmänkin: ottotyttärenä. Johtajatar pitää sinusta paljon.
Sinä olet orpotyttö ja sinun on täällä hyvä olla, eikö totta?
_Eeva_. On kylläkin. Mutta mitä varten minut on tuotu juuri tänne?
Olenko minä jollakin tavoin huono nainen?
_Ankeliiina_. Et, tyttöseni, et tietystikään, miten sinä olisit! Miksi
sinä tuommoista kyselet?
_Eeva_ (hellittämättä). Minä tahdon tietää, miksi minut on tuotu tänne?
Miksi minun ei annettu mennä muualle palvelukseen? Ja jos minä kerran
olen täällä palvelijana, niin miksi minä en saa milloinkaan mennä ulos
niinkuin muitten palvelijat?
_Ankeliiina_ (turhaan koettaen hakea tyydyttävää selitystä). No...
tuota... johtajatar on järjestyksen ihminen... Hän tahtoo, että kaikki
noudattavat samaa kuria... Ja sitäpaitsi, onko nyt niin välttämätöntä
päästä ulos?
_Eeva_. On. Minä en jaksa yhtämittaa istua sisällä, minä tahdon nähdä
ihmisiä ja elämää. Miksi minun pitää sitä varten pujahtaa varkain ulos?
_Ankeliiina_. Oletko sinä sen tehnyt?
_Eeva_. Olen, muutamia kertoja. Ulkona on niin paljon näkemistä. Siellä
on nuoria yhdessä. Usein tulee vastaan nuoria herroja, jotka kysyvät,
mistä minä olen, ja pyytävät mukaansa. Ja kun minä kiellän, tahtovat ne
väenväkisin tulla tänne. Ne sanovat, että käy täällä muitakin. (Aivan
kuin hädissään.) Käykö täällä ja mitä varten ne täällä käyvät?
_Ankeliiina_. Ole nyt hulluttelematta! Kuinka ne tänne tulisivat? Ja
mitä ne täältä hakisivat?
_Eeva_. Mutta miksi kaikki niin sanovat ja nauravat niin omituisesti?
_Ankeliiina_. Peipottavat sinua. Usko sinä niitä... Muuten, sinun ei
sovi mennä ulos yksin, eikä puhua miesten kanssa.
_Eeva_. Mutta mitä varten minua vangitaan ja pidetään täällä?
_Ankeliiina_. Kyllä sen kerran saat tietää... Mutta mene nyt nukkumaan.
Johtajatarkin tulee kohta. (Poistuu eteisen kautta.)