TUOMIO

Veli Giovanni vietiin Tasavallan tuomarien eteen tuomittavaksi Viterbon

lain mukaisesti. Eräs tuomareista sanoi vartijoille:

— Riisukaa häneltä kahleet. Jokaisen syytetyn tulee astua vapaana

meidän eteemme.

Giovanni mietti:

— Minkätähden tuomari lausuu vilpillisiä sanoja?

Ylin tuomari alkoi kuulustella pyhää miestä. Hän sanoi:

— Giovanni, kehno mies, lakien ylevän lempeyden vankilaan sulkemana

sinä olet puhunut lakeja vastaan. Sinä olet viritellyt salajuonia

pahantekijöiden kanssa, jotka olivat kahlehdittuina samassa komerossa,

olet solminut salaliiton kaupungin olevaa järjestystä vastaan.

Pyhä mies Giovanni vastasi:

— Minä olen puhunut oikeuden ja Totuuden puolesta. Jos kaupungin lait

ovat oikeuden ja totuuden mukaiset, en ole puhunut niitä vastaan. Olen

lausunut rakkauden sanoja. Olen sanonut:

"Älkää yrittäkö hävittää väkivaltaa väkivalloin. Olkaa rauhantekijät

keskellä sotien melskettä, jotta Jumalan henki laskeutuisi teidän

päällenne niinkuin pieni lintu poppelin latvaan laaksossa, jonka

peittää tulvivan vuoripuron vesi. Minä olen sanonut: Olkaa lempeät

väkivaltaisille."

Tuomari huusi vihoissaan:

— Puhu! Sano meille, kutka ovat väkivaltaiset.

Pyhä mies sanoi:

— Te tahdotte lypsää lehmää, joka on antanut kaiken maitonsa, ja saada

minulta tietää enemmän kuin tiedänkään.

Mutta tuomari käski pyhää miestä vaikenemaan ja sanoi:

— Kielesi on singonnut puheen nuolen, ja se tähtäsi Tasavallan

ruhtinaisiin. Mutta se putosikin alemmaksi ja kääntyi itseäsi vastaan.

Pyhä mies sanoi:

— Te ette tuomitse minua tekojeni ja sanojeni nojalla, jotka ovat

ilmeiset, vaan tarkoitusteni nojalla, jotka näkee yksin Jumala.

Tuomari vastasi:

— Ellemme näkisi näkymätöntä ja ellemme olisi jumalia maan päällä,

kuinka voisimmekaan ihmisiä tuomita? Etkö tiedä, että Viterbossa

on säädetty laki, joka vainoo salaisimpia ajatuksiakin? Kaupunkien

poliisilaitos näet täydellistyy alinomaa, ja viisas Ulpianus, joka

piteli viivainta ja kulmamittainta Caesarin ajalla, olisi hänkin

ihmeissään, jos näkisi meidän paremmat kojeemme.

Tuomari sanoi vielä:

— Giovanni, sinä olet punonut vankilassa salajuonia yleistä asiaa

vastaan.

Mutta pyhä mies kielsi punoneensa salajuonta Viterbon asiaa vastaan.

Silloin tuomari sanoi:

— Vanginvartija on asian todistajana.

Pyhä mies kysyi:

— Millainen paino on minun todistuksellani vaakakupissa, kun

vanginvartijan todistus on laskettu toiseen?

Tuomari vastasi:

— Sinun todistuksesi havaitaan punnittaessa köykäiseksi.

Siitä syystä pyhä mies oli vaiti.

Tuomari sanoi:

— Sinä puhuit vastikään, ja sanasi todistivat kavaluutesi. Nyt

sinä vaikenet, ja vaitiolosi on rikoksesi tunnustus, ja sinä olet

tunnustanut kahdesti olevasi syyllinen.

Se tuomareista, jota nimitettiin Syyttäjäksi, nousi ja sanoi:

— Viterbon kaupungin vaakuna puhuu minun äänelläni, ja minun ääneni on

vakaa ja tyyni, koska se on julkinen ääni. Ja te luulette kuulevänne

pronssisen patsaan puhuvan, sillä minä en syytä sydämelläni ja

tunteillani, vaan vaskitauluilla, joihin laki on kirjoitettu.

Hän alkoi heti heilua ja syytää tuimia sanoja. Hän selosti näytelmän

jäljitellen murhenäytelmäin sepittäjää Senecaa. Näytelmä oli täynnä

pyhän miehen Giovannin tekemiä rikoksia. Ja Syyttäjä näytteli

vuorotellen kaikkien murhenäytelmän henkilöiden osia. Hän jäljitteli

uhrien valituksia ja Giovannin ääntä paremmin mieliä järkyttääkseen. Ja

tuntuipa siltä kuin olisi kuullut ja nähnyt Giovannin itsensä, mutta

vihaa ja rikoksia täynnä. Syyttäjä repi hiuksiaan, riipaisi rikki

viittansa ja vaipui uupuneena ylhäiselle istuimelleen.

Se tuomari, joka oli syytettyä kuulustellut, alkoi jälleen puhua sanoen:

— On soveliasta, että joku kansalainen puolustaa tätä miestä. Viterbon

lakien mukaan ei ketään saa tuomita, ellei häntä ole sitä ennen

puolustettu.

Silloin nousi eräs viterbolainen asianajaja jakkaralle ja puhui näin:

— Jos tämä munkki on sanonut ja tehnyt sen, mistä häntä syytetään, niin

asia on paha. Mutta ei ole olemassa todistusta, että hän tosiaankin

on puhunut ja toiminut niinkuin luullaan. Ja jos, hyvät herrat,

olisikin sellainen todistus, tulisi vielä ottaa huomioon tämän miehen

erinomainen yksinkertaisuus ja hänen ymmärryksensä heikkous. Hän oli

julkisella paikalla lasten ivan esineenä. Hän on tietämätön. Hän on

tehnyt paljon mielettömiä tekoja, ja minä puolestani uskon häneltä

puuttuvan järkeä. Se, mitä hän sanoo, ei ole minkään arvoista, ja hän

ei osaa tehdä mitään. Minä uskon hänen olleen huonossa seurassa. Hän

toistaa kuulemiaan niistä mitään ymmärtämättä. Hän on liian typerä

rangaistavaksi. Etsikää ne, jotka ovat häntä opettaneet. Ne ovat oikeat

syylliset. Tässä asiassa on paljon epävarmuutta, ja viisas sanoo: "Jos

epäilet, pidäty."

Niin puhuttuaan asianajaja laskeutui jakkaraltaan. Ja veli Giovannille

julistettiin kuolemantuomio. Hänelle sanottiin, että hän tulisi

hirtettäväksi torilla, mihin maalaisnaiset tulivat myymään hedelmiä ja

lapset leikkimään luunopillaan.

Eräs tuomarien joukossa oleva erinomaisen etevä lakitieteen tohtori

nousi ja sanoi:

— Giovanni, sinun tulee allekirjoittaa tuomiosi, koska se kaupungin

nimessä langetettuna on itsesikin langettama, mikäli olet

kaupunkivaltiomme jäsen. Sinulla on siinä kansalaisena kunniallinen

osa, ja minä todistan sinulle, että sinun tulee olla tyytyväinen

joutuessasi oikeudenmukaisesti hirtetyksi.

"Kaikkien tyydytys käsittää ja sisältää epäilemättä osien tyydytyksen,

ja koska sinä olet, tosin ylen mitätön ja kurja Viterbdn jalon

kaupungin osanen, niin tuomiosi, joka tyydyttää kaupunkikuntaa, täytyy

tyydyttää itseäsikin.

"Minä todistan sinulle vielä, että sinun tulee pitää kuolemantuomiotasi

miellyttävänä ja otollisena. Ei näet ole mitään muuta niin hyödyllistä

ja soveliasta kuin oikeus, joka on asioiden oikea mitta, ja sinulle

täytyy olla mieluista, että tämä hyvä mitta on itseesi sovellettu.

Olethan saanut, mitä sinulle kuuluu, keisari Justinianuksen säännön

mukaan. Sinun tuomiosi on oikea ja niinmuodoin mieluisa ja hyvä.

Mutta vaikka se olisi vääräkin ja tietämättömyyden ja kohtuuttomuuden

tahraama ja tärvelemä (mistä Jumala meitä varjelkoon), sinun tulisi

sittenkin se hyväksyä.

"Kun näet väärä tuomio langetetaan oikeuden muodoissa, se saa osansa

näiden muotojen pätevyydestä ja säilyy niiden nojalla ylevänä,

tehokkaana ja erittäin arvokkaana. Se, mitä siinä on pahaa, on

ohimenevää ja vähäpätöistä ja koskee ainoastaan yksityiskohtia, kun

sitävastoin siihen sisältyvä hyvä johtuu oikeuslaitoksen lujuudesta

ja pysyväisyydestä, siten aiheuttaen yleistä tyydytystä. Näiden

perusteiden nojalla Papinianus julistaa, että on parempi tuomita väärin

kuin olla kerrassaan tuomitsematta, koska ihmiset oikeudenkäytön

puuttuessa ovat kuin metsän petoja lainkäytön sitävastoin

tuodessa ilmi heidän jalouttaan ja arvokkuuttaan, kuten havaitaan

areiopagi-tuomareista, jotka olivat erinomaisessa arvossa ateenalaisten

keskuudessa. Koska siis on välttämätöntä ja hyödyllistä tuomita ja

koska ei ole mahdollista tuomita erehtymättä ja harhaantumatta, seuraa

tästä, että harhautuminen ja erehtyminen kuuluvat oikeudenkäytön

erinomaisuuden piiriin ja saavat osansa tuosta erinomaisuudesta. Jos

siis pitäisit tuomiotasi kohtuuttomana, sinun tulisi tyytyä siihen

kohtuuttomuuteen, koska se liittyy ja sekoittuu oikeuteen niinkuin tina

ja kupari sekoittuvat toisiinsa muodostaen pronssin, joka on arvokas

metalli ja tulee monella jalolla tavalla käytetyksi, kuten Plinius

historioissaan esittää."

Tohtori luetteli sitten ne rikoksensovittamiseen liittyvät mukavuudet

ja edut, joiden avulla vika pestään, niinkuin palkolliset joka lauantai

pesevät ja puhdistavat talon tanhuan. Hän osoitti pyhälle miehelle,

millaista hyväätyötä hän sai nauttia tullessaan tuomituksi kuolemaan

Viterbon tasavallan ylhäisestä tahdosta, joka oli suonut hänelle

tuomarit ja puoltajan. Kun tohtori sitten vaikeni, tietämättä enää

mitään sanoa, Giovanni pantiin jälleen rautoihin ja kuljetettiin

takaisin vankilaan.

16