Veli Giovanni oli yksinkertainen sydämeltään ja mieleltään, ja hänen
kielensä kanta oli sidottu; hän ei osannut puhua ihmisille.
Mutta eräänä päivänä, kun hän tapansa mukaan rukoili ikivanhan
rautatammen alla, Herran enkeli ilmestyi hänelle, tervehti häntä ja
sanoi:
— Minä tervehdin sinua, koska olen se, joka käy yksinkertaisten luona
ja ilmoittaa salaisuudet neitsyille.
Enkelillä oli kädessään hehkuva hiili. Hän asetti hiilen pyhän miehen
huulille. Ja hän puhui vielä näin sanoen:
— Tämä tuli saa huulesi pysymään puhtaina ja tekee ne sytyttäviksi.
Ja minun polttoni jälki on niissä säilyvä. Sinun kielesi kanta
tulee irroitetuksi, ja sinä tulet puhumaan ihmisille. Ihmisten
näet tulee kuulla elämän sana ja tietää, että heidät voi pelastaa
ainoastaan sydämen yksinkertaisuus. Siitä syystä Herra on kirvoittanut
yksinkertaisen ihmisen kielen kannan.
Enkeli palasi taivaaseen. Ja pyhän miehen Giovannin valtasi kauhu. Hän
rukoili ja sanoi:
— Jumalani, minun sieluni hämminki on niin suuri, etten tunne
huulillani sitä tulen suloisuutta, jonka enkelisi on niihin tuonut.
"Sinä tahdot minua kurittaa, Herra, koska lähetät minut puhumaan
ihmisille, jotka eivät kumminkaan minua kuuntele. Kaikki alkavat minua
vihata, ja omat pappisikin sanovat: 'Hän pilkkaa Jumalaa!'
"Sillä sinun järkesi sotii ihmisten järkeä vastaan. Mutta tapahtukoon
sinun tahtosi."
Hän nousi ja lähti kaupunkiin päin.
9