Saatana istuutui vuorelle, joka Viterboa vastapäätä hymyilee
öljypuittensa seppelöimänä. Hän sanoi sydämessään:
— Minä kiusaan tuota ihmistä.
Hän päätti niin hengessänsä, koska oli nähnyt veli Giovannin,
joka nuora vyöllään ja säkki olallaan kulki vainion poikki kylään
kerjätäkseen siellä leipäänsä säännön jälkeen.
Saatana muuttui pyhän piispan kaltaiseksi ja laskeutui alas vainiolle.
Hänen päässään oli hohteleva hiippa, ja hiipan jalokivet välkkyivät
todellisin liekein. Hänen kaapuansa peittivät kirjaellut ja maalatut
kuvat, jollaisia kukaan taiteilija ei olisi kyennyt tekemään.
Nuo silkin ja kullan kuviot esittivät häntä itseänsä pyhän Yrjön
ja pyhän Sebastianin, mutta myös neitsyt Katariinan ja keisarinna
Helenan hahmoissa. Näiden kasvojen kauneus uhkui levottomuutta ja
surumielisyyttä. Ja hiippa oli erinomaisen taidokkaasti valmistettu.
Mitään niin runsaskoristeista ei ole kirkkojen aartehistoissa nähtävänä.
Niin puettuna hiippaan ja viittaan ja yhtä majesteetillisena kuin se
Ambrosius, joka on Milanon ylpeys, Saatana kulki käyräsauvaansa nojaten
kukkaniityn poikki.
Hän lähestyi pyhää miestä ja sanoi hänelle:
— Rauha olkoon kanssanne!
Hän ei kumminkaan sanonut, mikä tuo rauha oli. Ja veli Giovanni otaksui
sen olevan Jumalan rauhan.
Hän ajatteli:
— Tämä piispa, joka lausuu minulle rauhan tervehdyksen, on varmaan
ollut eläessään pyhä ylimmäinen pappi ja vakavuudessaan järkkymätön
veritodistaja. Siitä syystä Jeesus Kristus on muuttanut palvelijansa
kädessä olevan puisen paimenensauvan kultaiseksi. Nyt tuo pyhimys on
voimallinen taivaassa. Autuaan kuolemansa jälkeen hän nyt käyskelee
kukkien ja kastepisaroiden koristamalla niityllä.
Niin ajatteli pyhä mies Giovanni ollenkaan ihmettelemättä. Hän tervehti
Saatanaa erinomaisen kunnioittavasti ja sanoi:
—- Herra, te olette armollinen ilmestyessänne minunlaiselleni köyhälle
ihmiselle. Mutta tämä niitty on niin kaunis, ettei kummakaan, jos
paratiisin pyhimykset siinä käyskelevät. Se on maalattu kukkasin ja
koristettu kastepisaroin, ja se on Herramme rakastettava työ.
Saatana sanoi hänelle:
— Minä en ole tullut katselemaan niittyä, vaan sinun sydäntäsi, ja
sinulle puhuakseni olen laskeutunut alas vuorelta. Minä olen monen
vuosisadan aikana ylenpalttisesti väitellyt kirkossa. Ääneni jyrisi
ukkosena tohtoreiden kokouksissa, ajatukseni välkkyi salamana. Minä
olen erittäin oppinut, ja minua nimitetään rikkiviisaaksi tohtoriksi.
Minä olen väitellyt enkelien kanssa. Ja nyt tahdon väitellä kanssasi.
Veli Giovanni vastasi:
— Kuinka voisinkaan minä mitätön köyhä mies väitellä rikkiviisaan
tohtorin kanssa? Minä en tiedä mitään, ja typeryyteni on niin suuri,
etten voi mielessäni säilyttää muuta kuin kansankielellä sepitettyjä
lauluja, joihin on liitetty loppusointu muistin auttamiseksi,
esimerkiksi "Jeesus, kirkas aarteheni, Puhdista mun sydämeni", tai
"Maariainen, neitsyt pyhä, Kukoistava nyt ja yhä".
Saatana vastasi:
— Veli Giovanni, Venezian naiset huvittelevat osoittamalla
nokkeluuttansa siten, että sovittavat suuren määrän norsunluukappaleita
seetrirasiaan, joka aluksi näyttää liian pieneltä ne sisältääkseen.
Samoin täytän minä sinut uudella viisaudella. Minä osoitan sinulle,
että luullessasi kulkevasi oikeata tietä harhaudut niinkuin humalainen
ja että ajat auraa huolimatta tehdä suoraa vakoa.
Veli Giovanni nöyryytti itsensä sanoen:
— On totta, että olen vain mieletön ja etten tee muuta kuin pahaa.
Saatana kysyi häneltä:
— Mitä ajattelet köyhyydestä?
Pyhä mies vastasi:
— Minä ajattelen, että se on kallis päärly.
Saatana virkkoi:
— Sinä väität köyhyyden olevan ihmiselle onneksi, mutta riistät
köyhiltä osan heidän onneansa jakamalla heille almuja.
Veli Giovanni mietti ja sanoi:
— Antamani almun minä annan Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, jonka
köyhyys ei voi vähentyä. Se on ääretön ja kumpuaa hänestä niinkuin
ehtymätön lähde, ja hän vuodattaa sitä niille, jotka ovat hänen
erinomaisessa suosiossansa. Ja nämä ovat aina köyhät, Jumalan pojan
lupauksen jälkeen. Antaessani köyhille minä en suinkaan anna ihmisille,
vaan Jumalalle, niinkuin kansalaiset maksavat veroa podestalle, ja vero
kuuluu kaupungille, joka siten saamillaan varoilla hankkii tarpeitansa.
Mitä annan, minä niinmuodoin annan Jumalan kaupungin kiveämiseksi.
On turhaa olla köyhä teossa, ellei ole köyhä hengessä. Todellinen
köyhyys näet oli henki. Sarkanuttu, nuora, sandaalit, haarapussi ja
puinen liemimalja ovat vain sitä muistuttavia kuvia. Se köyhyys, jota
rakastan, on henkinen, ja minä mainitsen sitä nimellä "Valtiattareni",
koska hän on aate ja koska tähän aatteeseen sisältyy kaikki kauneus.
Saatana hymyili ja vastasi:
— Veli Giovanni, periaatteesi ovat samat kuin erään Diogenes-nimisen
kreikkalaisen viisaan, joka opetti yliopistoissa siihen aikaan, kun
Makedonian Aleksanteri kävi sotiansa.
Ja Saatana kysyi vielä:
— Onko totta, että halveksit tämän maailman hyvyyksiä?
Veli Giovanni vastasi:
— Minä halveksin niitä.
Saatana sanoi hänelle:
— Havaitse, että samalla halveksit niitä uutteria ihmisiä, jotka
maallisia hyvyyksiä hankkiessaan täyttävät sen käskyn, joka annettiin
Aatamille, isällesi, koska hänelle sanottiin: "Otsasi hiessä tulee
sinun syödä leipääsi." Koska työ on hyvä, ovat työn hedelmätkin
hyvät. Sinä et kumminkaan tee työtä etkä välitä toisten työstä. Mutta
sinä saat almuja ja annat niitä ylenkatsoen lakia, joka on asetettu
Aatamille ja hänen siemenellensä, aikojen alussa.
Veli Giovanni huokasi ja sanoi:
— Minä olen valitettavasti rikosten rasittama, kaikkein raadollisin ja
kaikkein kelvottomin ihminen koko maailmassa. Älkää siis minusta mitään
huoliko, vaan lukekaa Kirjaa. Herramme on sanonut: "Kedon kukkaset
eivät tee työtä eivätkä kehrää." Ja hän on sanonut: "Marialla on hyvä
osa, jota ei pidä otettaman häneltä pois."
Silloin Saatana kohotti kätensä niinkuin se, joka väitellessään
varustautuu sormillaan laskemaan väitteittensä lukua. Hän sanoi:
— Giovanni, sinä luet sen, mikä on kirjoitettu määrätyssä mielessä,
aivan toisessa mielessä, ja muistutat kirjaasi tutkiessasi pikemmin
heinähäkkinsä ääressä seisovaa aasia kuin opetusistuimella olevaa
tohtoria. Minä siis nuhtelen sinua niinkuin opettaja nuhtelee
oppilasta. On kirjoitettu, ettei kedon kukkasten tarvitse kehrätä,
koska ne ovat kauniit ja koska kauneus on hyve. Ja on sanottu, ettei
Marian tarvitse puuhailla talousaskareissa, koska hän harrastaa
rakkautta vieraansa kanssa. Mutta sinä, joka et ole kaunis etkä Marian
tavoin perehdy rakkauden asioihin, vaellat murheellisesti häpeällisen
elämän teitä.
Giovanni vastasi:
— Herra, niinkuin taitava maalaaja kuvaa pieneen puulevyyn kokonaisen,
kaupungin taloineen, torneineen ja muureineen, niin olette te muutamin
sanoin kuvannut minun sieluni ja kasvoni ihmeen täsmällisesti. Minä en
ole mikään muu kuin se, miksi minua sanotte. Mutta jos noudattaisin
täydellisesti pyhän Fransiskuksen, Herramme enkelin säätämää
järjestystä ja eläisin henkisessä köyhyydessä, niin olisin kedon
kukkanen ja minulla olisi Marian osa.
Saatana keskeytti sanoen:
— Sinä väität rakastavasi köyhiä. Mutta sinä annat etusijan rikkaalle
ja hänen rikkauksilleen ja ihailet Häntä, joka omistaa ja jakaa
aarteita.
Giovanni vastasi:
— Hän, jota rakastan, ei omista ruumiin, vaan hengen hyvyyksiä.
Saatana virkkoi:
— Kaikki hyvyydet ovat lihan hyvyyksiä, ja lihalla niitä maistetaan.
Tämän on opettanut Epikuros, ja satiirikko Horatius on ilmaissut sen
lauluissaan.
Kuultuaan nuo sanat pyhä mies Giovanni huokasi:
— Herra, minä en ollenkaan teitä ymmärrä.
Saatana kohautti hartioitaan ja virkkoi:
— Sanani ovat täsmälliset ja kirjaimelliset, ja tuo mies ei niitä
ymmärrä. Minä olen väitellyt Augustinuksen ja Hieronymuksen kanssa,
olen väitellyt Gregoriuksen ja hänen kanssaan, jolle on annettu
liikanimi Kultasuu. Ja he ymmärsivät minua vieläkin huonommin. Kurjat
ihmiset vaeltavat haparoiden pimeässä, ja Erehdys kohottaa heidän
päittensä yli valtavan katoksensa. Yksinkertaiset ja oppineet ovat
ikuisen valheen leikkikaluja.
Saatana sanoi vielä pyhälle miehelle Giovannille:
— Oletko onnellinen? Jos olet onnellinen, en saa sinusta voittoa. Sillä
ihminen ajattelee ainoastaan kärsimyksessä ja mietiskelee ainoastaan
murheessa. Pelkojen ja himojen vaivaamana hän peloissaan heittelehtii
vuoteessaan ja repii pielustansa valheillansa. Miksi kiusaisinkaan
tuota ihmistä? Hän on onnellinen.
Mutta veli Giovanni huokasi:
— Herra, teitä kuunnellessani en ole yhtä onnellinen kuin ennen. Ja
teidän puheenne minua hämmentävät.
Nuo sanat kuullessaan Saatana heitti pois paimenensauvansa, hiippansa
ja kaapunsa. Hän näyttäytyi alastomana. Hän oli musta ja kauniimpi
kauneinta enkeliä.
Hän hymyili lempeästi ja lausui pyhälle miehelle:
— Rauhoitu, ystäväni. Minä olen paha henki.
8