Veli Giovanni ei ollut kirjallisesti sivistynyt, ja hän iloitsi
tietämättömyydestään, joka oli hänelle runsas nöyryytysten lähde.
Mutta nähtyään sitten Enkelten Pyhän Marian luostarissa useita
teologian tohtoreita mietiskelemässä pyhän Kolminaisuuden
täydellisyyttä ja Kärsimyksen mysteeriä hän ajatteli heidän kenties
sittenkin rakastavan Jumalaa enemmän, koska heidän tietonsa olivat
suuremmat.
Hänen sielunsa tuli murheelliseksi, ja hän vaipui alakuloisuuteen
ensimmäisen kerran elämässään. Ja tämä tunne oli hänen olotilaansa
soveltumaton. Ilo näet on köyhien perintöosa.
Hän päätti kantaa levottomuutensa Veljeskunnan päällikön luo
vapautuakseen siten tuosta kohtuuttomasta taakasta. Siihen aikaan oli
Giovanni di Fidanza Veljeskunnan päällikkönä.
Vielä kapalorievuissa maatessaan hän oli saanut pyhältä Fransiskukselta
nimen Bonaventura. Hän oli tutkinut jumaluusoppia Parisin yliopistossa
ja oli erinomaisesti perehtynyt rakkauden tieteeseen, joka on tietoa
Jumalasta. Hän tunsi ne neljä astetta, jotka ylentävät luontokappaleen
Luojaansa, ja mietiskeli keruubien kuuden siiven mysteeriä. Siitä
syystä hänelle olikin annettu nimi serafinen tohtori.
Hän tiesi, että tiede ilman rakkautta on turha. Veli Giovanni lähti
häntä tapaamaan hänen käyskellessään puutarhassaan, pengermällä, josta
avautuu näköala yli kaupungin.
Tämä päivä oli sunnuntai. Kaupungin käsityöläiset ja viinimäkiänsä
hoitavat maalaiset kapusivat pengermän alla kivikkoon johtavaa
jyrkkänousuista tietä.
Veli Giovanni näki veli Bonaventuran puutarhassa, liljojen keskellä,
lähestyi häntä ja sanoi:
— Veli Bonaventura, poistakaa mielestäni kiusaava epäilys ja vastatkaa
minulle. Voiko tietämätön rakastaa Jumalaa yhtä suurella rakkaudella
kuin oppinut?
Veli Bonaventura vastasi:
— Minä vakuutan teille, veli Giovanni, että vanha eukko parka voi
rakastaa Jumalaa yhtä hyvin ja paremmin kuin kaikki teologian
tohtorit. Ja koska ihmisen ainoa etevyys sisältyy rakkauteen, sanon
teille vieläkin, veljeni: sellainen aivan tietämätön vaimo korotetaan
taivaassa tohtoreita ylemmäksi.
Nuo sanat kuultuaan veli Giovanni iloitsi ja riemuitsi. Hän nojasi
puutarhan matalaan muuriin silmäillen hellästi ohikulkijoita. Sitten
hän huusi, minkä jaksoi:
— Kuulkaa, te köyhät, yksinkertaiset ja tietämättömät naiset, te
pääsette taivaassa paljon ylemmälle istuimelle kuin veli Bonaventura.
Serafinen tohtori kuunteli kunnon veljen puhetta ja hymyili yrttitarhan
liljojen keskellä.
4