Siihen aikaan veli Giovanni tajusi, että tämän maailman hyvyydet
tulevat Jumalalta ja että ne on jaettava köyhille, jotka ovat Jeesuksen
Kristuksen erinomaisessa suosiossa.
Kristityt viettivät Vapahtajan syntymän juhlaa, ja veli Giovanni oli
tullut Assisin kaupunkiin. Tämä kaupunki sijaitsee vuorella. Ja tältä
vuorelta on noussut armeliaisuuden aurinko.
Joulun aatonaattona veli Gionanni rukoili polvistuneena sen
alttarin eteen, jonka alla pyhä Fransiskus lepää kiviarkussa. Hän
mietiskeli ajatellen, että pyhä Fransiskus oli syntynyt tallissa
samoinkuin Jeesus. Hänen siinä mietiskellessään tuli suntio ja
pyysi häntä hyväntahtoisesti vartioimaan kirkkoa hänen nauttiessaan
ilta-ateriaansa. Kirkossa ja alttarilla oli runsaasti kalliita
koristuksia. Siellä oli kultaa ja hopeaa yltäkyllin, sillä
pyhän Fransiskuksen pojat olivat langenneet pois alkuperäisestä
köyhyydestään. Olivatpa he saaneet lahjoja kuningattariltakin.
Veli Giovanni vastasi suntiolle:
— Menkää illalliselle, veljeni. Minä vartioin kirkkoa Herramme tahdon
mukaan..
Niin sanottuaan hän jatkoi mietiskelyänsä. Hänen ollessaan yksin,
rukoukseen vaipuneena, tuli kirkkoon köyhä vaimo, joka pyysi häneltä
almua Jumalan rakkauden nimessä.
— Minulla ei ole mitään, vastasi pyhä mies; mutta alttari on täynnä
koruja, ja minä katson, enkö voi antaa teille jotakin.
Alttarin yläpuolella riippui kultainen lamppu, yltympäri hopeisin
tiukusin koristettu. Silmäiltyään tuota lamppua veli Giovanni ajatteli:
— Nuo tiukuset eivät ole muuta kuin turhia koristuksia. Tämän alttarin
varsinainen kaunistus on pyhän Fransiskuksen ruumis, joka lepää
alastonna permannon alla, paasi pieluksenansa.
Hän veti veitsen taskustaan, irroitti tiukuset toisen toisensa jälkeen
ja antoi ne köyhälle vaimolle.
Kun suntio levättyään palasi kirkkoon, sanoi hänelle veli Giovanni,
Jumalan pyhä:
— Veljeni, älkää olko huolissanne lampussa olleiden tiukusten tähden-.
Minä annoin ne köyhälle vaimolle, joka niitä tarvitsi.
Veli Giovanni oli menetellyt niin, koska tiesi ilmestyksen nojalla,
että kaikki tämän maailman oliot Jumalalle kuuluen kuuluvat köyhille.
Häntä soimasivat maan päällä ne ihmiset, jotka olivat kiintyneet
rikkauteen. Mutta jumalallisen, hyvyyden katse havaitsi hänet
ylistettäväksi.
3