Teen saanti.
Tämän edellisessä kirjeessäni kerroin teille sokerimaista Amerikassa;
tänäpänä saatte kuulla, miten teetä saadaan. Eihän tee sokeritta maistu
hyvältä, eikös niin, ystäväiseni? Wanhempanne eivät varmaankaan anna
teidän juoda semmoista teetä, jota meillä kasvaa, osittain puissa,
osittain niityillä. Wallan pienet lapset, jotka vielä kehdossa
makaavat, saavat juoda saunakukista keitettyä teetä. Näiden pienoisten
parkuessa ajattelee äiti: "mun pikku nukkeni lienee kipeä", ja käy
kohta tuomaan vähän saunakukkia, kaataa kiehuvaa vettä päälle,
juoksuttaa sille teeveden siivilän läpi, panee sokeripalan kuppiin ja
antaa lapselle muutaman teelusikallisen. Kun isommat lapset ovat
vilustuneet ja yskivät, niin he peitetään sänkyyn ja heillekin annetaan
teetä, että tulisivat hikeen: tämä tee on seljapuun teetä eli
rintateetä.
Mutta se tee, jota aika ihmiset juovat, tuodaan samoin kuin kahvikin,
Kiinasta. Sillä pojalla tahi tytöllä, joka tuntee Risto setän ja lukee
hänen kirjeitänsä, pitää aina oleman kartta käsillä. Kuka tietää
Kiinasta, josta teetä saadaan? Mikä Kiina on? Etsipä se nyt kartasta.
Jos äitinne tahi vanhempi sisarenne lukee teille näitä kirjeitä, hepä
varmaan näyttävät, missä Kiina on. Se suuri ja lavea maa Aasiassa on
nimeltään Kiina. Siellä asuvat Kiinalaiset, jotka pitävät hyvin
eriskummaisia hattuja ja niskansa takana pitkää hiuslettiä. Kiina on
hyvin merkillinen maa ja Kiinalaiset ovat viisasta kansaa ja hyvin
taitavia käsitöiden tekijöitä. He valmistavat oivallista silkkiä ja
vahvoja pumpulikankaita ja erittäinkin kaunista posliinia. Ehkä joku
teistä on nähnyt pieniä kiinalaisia kahvikuppiakin? Muinoin eli Kiinan
mailla eräs hyvin oppinut ja hurskas mies, nimeltä Konfucius: hän sääsi
Kiinalaisille hyviä lakeja ja antoi heille useita hyviä neuvoja sekä
perusti uskonnon, jota useimmat Kiinalaiset tunnustavat. Tähän asti on
ollut vaikea päästä Kiinan maahan, jonka vuoksi ei kristityitä
lähetyssaarnaajoitakaan ole saanut tulla sinne saarnaamaan niinkuin
muille pakanallisille kansoille. Kiinalaiset karttavat yhtymistä muiden
kansain kanssa ja tahtoisivat kaikkia ennemmin elää kuin suljettuina
linnoihin. Senpä vuoksi he rupesivat rakentamaan muuriakin koko
valtakuntansa ympäri. Wasta nykyisempinä aikoina on Europalaisille
onnistunut päästä likempään yhteyteen kiinalaisten kanssa. Kauppamiehiä
jo ennenkin pääsi sinne, mutta vaan muutamiin harvoihin satamoihin.
Näihin he saivat jättää tavaransa sekä vaihettaa niitä teehen ja
posliiniin; mutta sen tehtyä täytyi heidän heti kohta purjehtia pois
eivätkä saaneet mennä edemmäksi sydänmaille. Paljon olen matkustellut,
mutta Kiinassa en vielä ole käynyt, vaikka minua kovin haluttaa tulla
tuntemaan Kiinan merkillistä kansaa. Teetä, josta nyt mielin kertoa
teille, kasvaa siellä paljolta. Teepensaan lehdet riivotaan pois, kun
niiden kokoamisen aika on tullut, kuivataan sitte ja sullotaan
laatikkoihin. Suomeen tuodaan teetä joko purjelaivalla taikka maata
myöten Siperian ja Venäjän kautta. Jos katselette karttaa, niin näette,
kuinka pitkät matkat teen pitää kulkea, ennenkuin tulee mammanne
teetuosaan. Merta myöten tuotu tee ei ole niin hyvää kuin se, jota
kauppamatkueissa tulee Venäjälle, mutta tämä jälkimmäinen onkin paljoa
kalliimpaa.
Kun äitinne joskus antaa teidän juoda hiukan verran teetä, niin ette
saa unhottaa, että teidän tulee siitä kiittää kiinalaisia, ja että
sokerin, joka sen makeaksi tekee, ovat neekerit viljelleet Amerikan
Länsi-Intiassa. Mutta maidon, jota äiti kaataa kuppiinne, on Suomen
lehmä antanut.