Farmi.
Wiimeis-kirjeessäni lupasin puhua teille jotakin amerikalaisesta
farmista. "Farm" on englanninkielinen sana ja merkitsee vähempää
maatilaa: "farmer" on tilan vouraaja tahi tilanhaltija. Amerikassa
sanotaan farmeriksi niitä, jotka joko itse ovat tehneet jonkun alan
aarniometsää viljamaaksi taikka ostaneet valmiin uutistilan. Joka
ihmisen pitää tekemän työtä, muuten hän ei ole ansainnut sitä, että
Jumala on lahjoittanut hänelle terveet jäsenet ja hengenlahjat. Ihmisen
työnteko on hänen erilaisen tilansa mukaan yhteis-elämässä. Wirkamies
tekee työtä päällänsä ja kynällänsä, samoin myös oppinut. Sotamies
oppii käyttämään aseitansa, käsityöläinen harjoittaa ammattiansa. Myös
keisarikin työskentelee hyvin ahkerasti ja onkin hänellä kovin vaikeita
töitä. Ylenkatsottava on jokainen, joka ei työhön kykene tahi jolta
työtä puuttuu. Myöskin vaimoihmisten pitää oleman ahkeria, niinikään
lastenkin; saattavatpa pienoisetkin kehittää tilkoja, kutoa
sukkasiteitä, palmikoita, pistellä ompelumeistiä eli mynsteriä,
piirrellä j.m. Ihminen on luotu tekemään työtä, ja toisaalta taas on
niitäkin ihmisiä, joiden täytyy työtä tehdä voidaksensa elää. Niin on
erittäinkin maanviljelijäin laita. Nyt vien teidät amerikalaisen
farmerin luokse. Tuossa hän asuu pölkkyhuoneessansa, jonka hän on
rakentanut naapuriensa avulla. Mutta hän tarvitsee ruokaakin. Ensi
aikoina häntä naapurit auttavat, lainaavat hänelle leipää ja
potaatteja, mutta vaan niin kauan, kunnes hän on kaatanut kaikki
huoneen ympärillä seisovat puut, vääntänyt kannot ja juuret maasta ylös
sekä kyntänyt ja kylvänyt. Jos uusi farmeri on laiska, niin hän voi
kuolla nälkään tilallansa; mutta jos hän tekee työtä, niin hän saa
enemmän satoa kuin vuodessa tarvitsee, jotta voipi myödä mitä yli on.
Minä tunsin erään herra John'in, jolla oli kaunis farmi ja jonka luona
asuin kokonaisen vuoden sitte kuin olin oman farmini myönyt.
Herra John oli kauan elellyt aarniometsässä ja hänen läheisyyteensä oli
asettunut koko joukko perhekuntia; monen peninkulman laajuudella oli
pölkkyhuoneita ja niiden ympärillä viljamaita, ja herra Johnin farmi
oli melkein niiden keskellä. Joka farmilla asui perhekunta, muutamilla
oli palkollisiakin, vaan ei suinkaan usealla, sillä tavallisesti
farmeri itse vaimonensa ja lapsinensa toimittaa kaikki työt. Kirkkoa ei
tällä seudulla ollut; jumalanpalveluksessa käydäkseen täytyi niiden
asujanten kulkea pitkät matkat. Mutta kaikki kuitenkin kaipasivat
keskenäistä yhdistymistä palvelemaan Jumalata, josko ei mihinkään
kirkkoonkaan papin tykö. Myöskin mielivät asujamet panna koulun
toimeen, sillä yksityisten perheitten oli kovin vaikea opettaa
lapsiansa, kun ei kellään siihen ollut aikaa. Niinpä sitte herra John,
hän kun asui kaikkein naapuriensa keskellä, päätti rakentaa koulutalon
ja ehdoitteli minua koulumestariksi. Minulla ei ollut mitään sanomista
sitä vastaan ja lupasin jäädä tänne siksi kuin erään farmerin poika,
joka oli lähtenyt Europaan oppimaan ja harjautumaan koulunopettajaksi,
sieltä palajaisi takaisin. Muutamassa viikossa valmistui koulutalo.
Siellä minä istuin lapset ympärilläni ja opetin heille uskontoa,
lukemista, kirjoitusta ja luvunlaskua. Sunnuntaisin kokoontuivat suuret
ja pienet koulutaloon ja minä luin heille raamattua ja pidin rukouksia.
Suurella mielihyvällä vielä muistelen tätä aikaa. Matkanhaluinen Risto
setä oli nyt sidottuna kiinni isoksi aikaa. Saatonpa melkein sanoa sitä
vuotta suloisimmaksi koko iässäni, jonka elin koulunopettajana
farmilla, ja tästä virasta en luopunutkaan ennen kuin se uusi opettaja
saapui paikalle. Minun koululapseni saattaisivat olla esikuvana teille,
sillä he olivat ahkerampia kuin tavalliset koululapset Europassa.
Auringon nousussa piti heidän ruveta auttamaan vanhempiansa karjan
hoidossa ja toimittamaan kaikenlaisia askareita; koulutunnit oli minun
sovittaminen näiden töiden mukaan. Te, ystäväiseni ette voi ajatella ja
arvata, kuinka monet tehtävät näillä farmerien lapsilla on. Muistakaa
heitä, kun teillä joskus ei ole halua heti tehdä sitä työtä, joka
tehtäväksenne on pantu. Täyttäkää aina velvollisuutenne, olkaa
tottelevaiset ja elkää milloinkaan unhottako Jumalan antamaa käskyä:
"rukoile ja tee työtä!"