VIII.

Farmi.

Wiimeis-kirjeessäni lupasin puhua teille jotakin amerikalaisesta

farmista. "Farm" on englanninkielinen sana ja merkitsee vähempää

maatilaa: "farmer" on tilan vouraaja tahi tilanhaltija. Amerikassa

sanotaan farmeriksi niitä, jotka joko itse ovat tehneet jonkun alan

aarniometsää viljamaaksi taikka ostaneet valmiin uutistilan. Joka

ihmisen pitää tekemän työtä, muuten hän ei ole ansainnut sitä, että

Jumala on lahjoittanut hänelle terveet jäsenet ja hengenlahjat. Ihmisen

työnteko on hänen erilaisen tilansa mukaan yhteis-elämässä. Wirkamies

tekee työtä päällänsä ja kynällänsä, samoin myös oppinut. Sotamies

oppii käyttämään aseitansa, käsityöläinen harjoittaa ammattiansa. Myös

keisarikin työskentelee hyvin ahkerasti ja onkin hänellä kovin vaikeita

töitä. Ylenkatsottava on jokainen, joka ei työhön kykene tahi jolta

työtä puuttuu. Myöskin vaimoihmisten pitää oleman ahkeria, niinikään

lastenkin; saattavatpa pienoisetkin kehittää tilkoja, kutoa

sukkasiteitä, palmikoita, pistellä ompelumeistiä eli mynsteriä,

piirrellä j.m. Ihminen on luotu tekemään työtä, ja toisaalta taas on

niitäkin ihmisiä, joiden täytyy työtä tehdä voidaksensa elää. Niin on

erittäinkin maanviljelijäin laita. Nyt vien teidät amerikalaisen

farmerin luokse. Tuossa hän asuu pölkkyhuoneessansa, jonka hän on

rakentanut naapuriensa avulla. Mutta hän tarvitsee ruokaakin. Ensi

aikoina häntä naapurit auttavat, lainaavat hänelle leipää ja

potaatteja, mutta vaan niin kauan, kunnes hän on kaatanut kaikki

huoneen ympärillä seisovat puut, vääntänyt kannot ja juuret maasta ylös

sekä kyntänyt ja kylvänyt. Jos uusi farmeri on laiska, niin hän voi

kuolla nälkään tilallansa; mutta jos hän tekee työtä, niin hän saa

enemmän satoa kuin vuodessa tarvitsee, jotta voipi myödä mitä yli on.

Minä tunsin erään herra John'in, jolla oli kaunis farmi ja jonka luona

asuin kokonaisen vuoden sitte kuin olin oman farmini myönyt.

Herra John oli kauan elellyt aarniometsässä ja hänen läheisyyteensä oli

asettunut koko joukko perhekuntia; monen peninkulman laajuudella oli

pölkkyhuoneita ja niiden ympärillä viljamaita, ja herra Johnin farmi

oli melkein niiden keskellä. Joka farmilla asui perhekunta, muutamilla

oli palkollisiakin, vaan ei suinkaan usealla, sillä tavallisesti

farmeri itse vaimonensa ja lapsinensa toimittaa kaikki työt. Kirkkoa ei

tällä seudulla ollut; jumalanpalveluksessa käydäkseen täytyi niiden

asujanten kulkea pitkät matkat. Mutta kaikki kuitenkin kaipasivat

keskenäistä yhdistymistä palvelemaan Jumalata, josko ei mihinkään

kirkkoonkaan papin tykö. Myöskin mielivät asujamet panna koulun

toimeen, sillä yksityisten perheitten oli kovin vaikea opettaa

lapsiansa, kun ei kellään siihen ollut aikaa. Niinpä sitte herra John,

hän kun asui kaikkein naapuriensa keskellä, päätti rakentaa koulutalon

ja ehdoitteli minua koulumestariksi. Minulla ei ollut mitään sanomista

sitä vastaan ja lupasin jäädä tänne siksi kuin erään farmerin poika,

joka oli lähtenyt Europaan oppimaan ja harjautumaan koulunopettajaksi,

sieltä palajaisi takaisin. Muutamassa viikossa valmistui koulutalo.

Siellä minä istuin lapset ympärilläni ja opetin heille uskontoa,

lukemista, kirjoitusta ja luvunlaskua. Sunnuntaisin kokoontuivat suuret

ja pienet koulutaloon ja minä luin heille raamattua ja pidin rukouksia.

Suurella mielihyvällä vielä muistelen tätä aikaa. Matkanhaluinen Risto

setä oli nyt sidottuna kiinni isoksi aikaa. Saatonpa melkein sanoa sitä

vuotta suloisimmaksi koko iässäni, jonka elin koulunopettajana

farmilla, ja tästä virasta en luopunutkaan ennen kuin se uusi opettaja

saapui paikalle. Minun koululapseni saattaisivat olla esikuvana teille,

sillä he olivat ahkerampia kuin tavalliset koululapset Europassa.

Auringon nousussa piti heidän ruveta auttamaan vanhempiansa karjan

hoidossa ja toimittamaan kaikenlaisia askareita; koulutunnit oli minun

sovittaminen näiden töiden mukaan. Te, ystäväiseni ette voi ajatella ja

arvata, kuinka monet tehtävät näillä farmerien lapsilla on. Muistakaa

heitä, kun teillä joskus ei ole halua heti tehdä sitä työtä, joka

tehtäväksenne on pantu. Täyttäkää aina velvollisuutenne, olkaa

tottelevaiset ja elkää milloinkaan unhottako Jumalan antamaa käskyä:

"rukoile ja tee työtä!"

Risto setän kirjeet, lasten hyödyksi · 第 11 / 15 题