Purjelaiva.
Tässä kirjeessäni ai'on kertoa teille jotakin vesilaivasta. Tämä sana
ei ole tavallinen ja minä sitä vaan käytän eroittaakseni sitä
ilmalaivasta. Wesilaivoja on monellaisia, kuten veneitä, jaaloja,
purjealuksia, höyrylaivoja j.n.e. Pienet alukset kulkevat järvillä ja
jo'illa, suuret taas merellä. Pienempiä aluksia kai olette kaikki
nähneet, varsinkin tähän aikaan, kuin saatetaan kulkea höyryveneillä
kauas sydänmaihinkin asti. Ilmalaiva on uudempia keksintöjä:
vesialuksia taas käyttivät jo muinaisemmatkin kansat. Ensimmäiset
alukset sanotaan raketuiksi Foinikialaisilta, jotka asuivat Välimeren
luona ja olivat naapurina Israelilaisille, joista piplian historia
tietää kertoa niin paljon kauniita ja tärkeitä asioita. Foinikialaiset
kun asuivat meren ranteella, heissäpä nousi halu lähtemään kaukaisille
maille. Alussa he lienevät käyttäneet ontoksi koverrettuja puunrunkoja
tahi tukkilauttoja ja sille vähitellen rakentaneet täydellisiä aluksia.
Jokaista vesialusta saattaa ohjata niinkuin vaunuja ja senpä vuoksi se
juuri onkin niin paljoa etevämpi ilmalaivaa, jonka pitää nouseman
ilmaan vallan perämiehettä. Mainioita merenkulkijoita olivat
nykyisempinä aikoina Wenetialaiset Italiassa, Hispanialaiset,
Portukalilaiset, Englantilaiset ja Hollantilaiset, luonnollisesti
kaikki meren luona asuvia kansoja. Jos tahdotte hyviä olla, niin
pyydätte äitiä tahi vanhempia siskoja näyttämään teille nämät maat
jollakin kartalla. Tiedättekö kertomuksen Robinsonista? Hän oli
vuosikausia ihan yksin eräällä valtameren saarella. Jos ei purjelaivoja
olisi, ei niin ihmeellistä kertomustakaan olisi kuin se Robinsonista,
sillä ainoastansa aluksella hän saattoi tulla saareensa. Hyvin tiedätte
paitsi Europaa löytyvän neljä muutakin maanosaa: niistäpä ette ilman
laivoitta tietäisikään. -- Nyt olen jutteleva teille jotakin
erilaisista vesialuksista. Niitä on purjealuksia, nimittäin semmoisia,
joita tuuli kulettelee, kauppalaivoja ja sotalaivoja, sekä nykyisempinä
aikoina myös höyrylaivoja.
Kauppalaivoiksi sanotaan niitä, joita on kauppiailla ja joilla kauppaa
käydään. Niissä on yksi, kaksi tahi kolme mastoa. Tiedättehän, lapseni,
joka kaupungissa olevan ison määrän kauppiaita, jotka pitävät sekä
kangasten että makutavarain kauppaa. Kankaat kudotaan, nimittäin
palttinat, verat, j.n.e.; mutta makutavara eli siirtomaiden tavarat
saadaan muista maanosista. Kahvia esimerkiksi tuodaan Itä-Indiasta tahi
Amerikasta, teetä Kiinasta. Kun muuttolinnut, jotka vuosittain kulkevat
pitkät matkat, eivät tuo muassansa tämmöisiä hyviä aineita, niin pitää
meidän itse lähteä niitä noutamaan. Kaikki eivät kuitenkaan voi
matkustaa Brasiliaan tahi Kiinaan ottamaan jokaista kahvi- tahi
teenaulaa, jota tarvitsevat; heidän pitää siis menemän kauppiaan luokse
ja rahalla vaihtaman itsellensä tarpeellisia tavaroita. Kauppias taas
lähettää suuria purjelaivoja kaukaisiin maihin ja semmoiset ovat
kauppalaivoja. Jokaisella laivalla on kapteini, jonka käskynalaisia
kaikki ovat, sekä merimiehet eli matruusit, jotka tekevät kaikki työt,
että luonnollisesti myöskin peränpitäjä eli tyyrmanni, joka on yhtä
kuin vaunujen ajaja. Laivojen sisuslaitos on hyvin viisaasti ajateltu.
Jokainen pienempikin loukko on käytettynä johonkin tarpeesen, sillä
pitäähän pitkille matkoille ottaa mukaan varoja runsaasti. Ajatelkaapas
vaan, miten paljon ruokatavaraa semmoinen ihmisjoukko, mikä
purjelaivalla useinkin on, tarvitsee matkallansa, joka välistä kestää
viikkoja, vieläpä kuukausiakin. Semmoista erillistä sänkyä, kuin teidän
makuuhuoneessanne, ei laivassa ole ensinkään; siinä ovat makuusijat
seinän sisässä melkein kuin piironkilaatikot päällitysten.
Sotalaivat eivät ole kauppaa varten, vaan niitä käytetään silloin, kuin
ne kansat sotivat toinen toisensa kanssa, jotka meri eroittaa
toisistansa. Semmoiset laivat varustetaan sotamiehillä, kanuunilla ja
muilla kaikellaisilla sota-aseilla. Monta suurta ja veristä tappelua on
tapeltu merellä. Kun kasvatte isommiksi ja saatte lukea muiden
kansainkin historiaa paitse pipliallista, niin saatte myös kuulla
meritappeluista. Muinaiseen aikaan taistelivat Kreikkalaiset usioissa
semmoisissa tappeluissa, joista vastedes varmaankin luette hyvin
mielellänne, kumminkin pojat, jotka nyt jo paljon pitävät sapelista ja
pyssystä ruoskan rinnalla.
Höyrylaiva on alus, joka ei tarvitse purjeita, jota ei tuuli kuleta,
vaan jolla on kone, mikä panee rattaat liikkumaan ja niiden kautta
laivan eteenpäin menemään. Usealla järvellä meidän maassa nykyjänsä
kulkee höyryveneitä: niitä eivät tietysti useimmat teistä,
lapsukaiseni, ole nähneet. Oikein onkin kaunis katsella, miten
semmoinen pitkä alus korkeine piippuinensa mennä sujuttaa vettä pitkin.
Höyrylaiva kulkee tavallisesti nopeammin kuin purjealus, sillä sen ei
tarvitse huolia tuulesta, joka joskus käy suoraan vasten laivaa, vaan
ei kuitenkaan estä sitä kulkemasta.
Risto setä on iässään kulkenut pitkät matkat. Minä, näette, olen käynyt
Amerikassa, Itä-Indiassa ja Afrikassa. Ett'en kaikkiin näihin
paikkoihin ole matkustanut mukavissa vaunuissa enkä ilmapallossakaan,
senhän kyllä ymmärtänette, sillä siltoja valtameren ylitse ei ole eikä
taas ilmassakaan saada niin pitkiä matkoja kulkea, kun, kuten jo
sanoin, ilmalaivalla ei ole perämiestä, joka mielensä mukaan voisi tien
ja suunnan määrätä. Olen siis matkustanut vesilaivalla päästäkseni
muihin maanosiin. Itä-Indiaan minä matkasin purjelaivalla, mutta
Amerikaan ja Afrikaan höyrylaivalla.
Seuraavassa kirjeessäni kerron teille toisenlaatuisesta kulkuneuvosta,
jota sanotaan erämaan laivaksi. Tiedättekö, mikä se on? Kokekaapa
arvata. Erämaa eli aavikko ei ole mikään vedenpinta, vaan hietalakea;
mutta hiedassa ei purjealus eikä höyrylaivakaan voi liikkua.