vasta toisen ja kolmannen hallitsijasuvun ajalta. Kungfutse piti
runoutta korkeimman henkisen kyvyn ilmauksena. Laulujenkirjassa
on neljä pääosaa: 1) _Kue' Fung_, Heimovirsiä, 2) _Hsiao Jā_,
Pieniä Juhlalauluja, 3) _Tā Jā_, Suuria Juhlalauluja ja 4)
_Sung_, Kiitosvirsiä. Ensimmäinen osa sisältää mitä erilaisimpia
kansanlauluja viidestätoista eri valtiosta. Toisen ja kolmannen
osan lauluja esitettiin pienemmissä ja suuremmissa hovien
juhlatilaisuuksissa. Kiitosvirsiä veisattiin vainajien kunniaksi.
Kansanelämä, hovitavat ja uskonnolliset toimitukset ovat ne kolme
elämänpiiriä, joita Laulujenkirja kuvastelee. Käsillä oleva lainaus
on hovijuhlalaulujen tärkeämmästä kokoelmasta.
[47] _Džou-valtio_ oli luoteisen Kan Su-maakunnan itä-oasssa.
Myöhemmin sai tämän valtion mukaan kolmas hallitsijasuku nimensä.
[48] Alkuperäisessä tekstissä on Ts'in Min, rakasta kansaa.
[49] Ks. s. 394. '_Kuninkaanpelto'_ oli 1000 Li:tä läpimitaten s.o.
noin 500 km.
[50] Tässä nuo _sosiaalisen elämän kymmenen käskyä_ 'viiden suhteen'
vaatimuksina. Seremoniakirjassa sanotaan tästä: "Mitkä ovat ne
seikat, joita pidämme pätevinä. Isän hellyys ja pojan kunnioitus;
vanhemman veljen sävyisyys ja nuoremman kuuliaisuus; aviomiehen
oikeudentuntoisuus ja aviovaimon alistuvaisuus; vanhempien ihmisten
lempeys ja nuorempien arvonanto; hallitsijan humaanisuus ja
ministerin lojaalisuus. Näitä kymmentä (käskyä) pidetään pätevinä."
[51] _Ts'i-virta_ oli Uei-virran sivuhaara _Uei-valtiossa_, joka
sijaitsi Ho Nan-maakunnan pohjoisessa kulmakkeessa, Keltaisen virran
alimutkan luoteispuolella.
[52] '_Pikkusielut_' (Hsiao Ren, pieni ihminen) käytetään nykyisin
perin halpamielisessä merkinnässä, jotenkin samoin kuin meillä
huligaani-sanaa.
[53] Hallitusvirkamies on Kiinassa samalla tuomarikin. Kungfutse oli
kuitenkin erikoisena oikeusministerinäkin Lu-valtiossaan.
[54] Tässä tuo valitettava vajaus tekstissä. _Dengtse_ eli noin
1700 vuotta Kungfutsen jälkeen. Voimme arvata, ettei selitys ole
_Tsengtse:n_ mietelmien mukainen. Uuskungfutselaisuuden kerskuva sävy
on vanhalle koululle vierasta. Kielikin poikkeaa hyvin huomattavasti
Tsengtsem yksinkertaisesta tyylistä. Uuskungfutselaisuudessa on Li
(järki) tullut vanhan koulun Kaitselmus (Tien Ming)-käsitteen tilalle.
[55] Tämä lause on alkukielellä erinomaisen rytmikäs ja suppea, joten
se on yleisesti tunnettu kansan keskuudessa:
Ren Hsin-drï Ling, mo' pu' jiu Drï,
Tien Hsia-dr'ï U', mo' pu' jiu Li.
[56] Tässä taas sananlaskuntapainen siivekäs sana: Dž'eng y Džung,
Hsing y Uai.
[57] Tsengtse:n nimen mainitseminen tässä osoittaa, ettei Suuren
Opin Selityskirja, ainakaan nykyisessä muodossaan, ole Tsengtse:n
kirjoittama. On luultavaa, että joku hyväntahtoinen käsi on
jälestäpäin liittänyt tämän lauseen selityskirjaan.
[58] Ren mō drï ts'i Tzï-drï Ō'; mō' dr'ï ts'ï Miao-drï Sō'.
[59] Asiat ovat, ikävä kyllä, yhä vielä samalla kannalla.
[60] Vanhimmassa kirjallisuudessa käyttävät hallitsijat itsestään
nimeä I' Ren, Yksi Mies l. Ihminen. Tuohon termiin voi liittyä,
ei vain tavanmukaista kohteliasta vaatimattomuutta, vaan myös
erikoisuuden piirre, koska 'yksi' (-) merkitsee myöskin kokonaisuutta
ja täydellisyyttä.
[61] _Džie Kuei_ ja _Džou Hsin_ olivat Hsia ja Šang-hallitsijasukujen
viimeiset hallitsijat, yleisesti tunnettuja siveettömistä ja julmista
elämäntavoistaan.
-- Kuten olemme huomanneet, tietää Historiakirja kertoa, että
Šuen-ballitsijasta alkaen (2255 e.Kr.) polygamia oli suosittua
hallitsijapiireissä. Siitä saakka se on ollut rikkaiden ja mahtavien
etuoikeus. Jalkavaimot ja eunukit ovat näytelleet sangen huomattavaa
osaa Kiinan historiassa. Joku haaremin helmi on ajoittain päässyt
maan varsinaiseksi hallitsijaksi, hänen herransa ollessa vain miltei
tahdoton välikappale valtijattarensa kädessä. Näillä kahdella
surullisen kuuluisalla miehellä oli yhtä kuuluisat jalkavaimot.
Edellisen nimi oli _Mō Sï_, jälkimmäisen _T'ā Dži_. Väkiviinasta
laitetut lammet, joissa vieraiden annettiiin soudella pikku
venheineen, ja maanalaiset palatsit aviollista elostelua varten
ovat edellisen parin huomatuimpia saavutuksia. Tā Dži sai tyytyä
maanpäälliseen 'Peurapalatsiin', mutta se oli sitä loisteliaampi.
Jälkimmäinen pari on muutenkin etevämpi pahuudessaan. Vallan
uskomattomia kerrotaan heistä -- muun merkillisen ohessa seuraava
tapaus. -- T'ā Dži kävelee puutarhassaan. Hän huomaa joukon miehiä,
nuorempia ja vanhempia, kahlaavan lähellä olevan virran poikki.
Nuoremmat näyttävät kärsivän kylmästä enemmän kuin vanhemmat. Hänen
ja kuninkaan välillä syntyy kiista siitä, mikä on syynä tähän. T'ā
Dži väittää, että asia johtuu siitä, että nuoremmilla miehillä on
enemmän ydintä heidän luissaan. Kuningas ei hyväksy tätä selitystä,
ja, ratkaistakseen riidan, määrää, että joukko nuorempia ja vanhempia
miehiä on otettava kiinni, heidän jalkansa katkottava ja luut
tutkittava.
Ei ole ihme, ettei kansa loppumattomiin saattanut kärsiä tällaisia
tyranneja. Paljon oli kuitenkin niitäkin, jotka maineen ja
vallan tavoittelussa olivat valmiita palvelemaan tällaisiakin
herrojaan. Siitä huolimatta voitti lopulta vastustava aines. Niin
puhkesi Kiinan kaksi ensimmäistä vallankumousta. Kumousmiehiä
ovat _Dž'eng Tang_ ja _U Uang_. Historiakirjan mukaan ovat nämä
miehet mitä jaloimpien virikkeiden innoittamia, ja kumpikin heistä
osoittautui yhtä kykeneväksi rauhan rakentavissa töissä. --
Periaatteelliselta kannalta pidettiin hallitusta Jumalan säätämänä,
Taivaan määräämänä. Mutta epäinhimillisellä toiminnallaan vetivät
huonot kuninkaat päälleen Taivaan järkähtämättömän koston. Tämän
tunteen elähyttämiä olivat molemmat vallananastajat. Seuraavat
lainaukset Historiakirjasta valaisevat asiaa. _Dž'eng Tang_ sanoo:
-- "Tulkaa, kansanjoukot, ja kuulkaa sanojani! Enhän minä, Pikku
Lapsi, uskaltaisi ryhtyä kapinoimaan. Mutta _Hsia_-suvun syntejä on
niin paljon, että Taivas on antanut määräyksen sen tuhoamiseen".
"Hsia-suvun kuningas on suuresti syyllinen ja koska minä pelkään
Jumalaa, niin en uskalla olla häntä kurittamatta."
_U Uang_ sanoo: "Taivas ja Maa ovat kaiken olevaisen vanhemmat, ja
ihminen on olioiden sielu. Etevin ja parhain ihmisten keskuudesta
tulee muiden johtajaksi. Maan ensimmäisenä miehenä on hän kansalle
vanhempien asemassa. Mutta nyt _Šang_-suvun hallitsija, _Šou_
(Džou Hsin), ei kunnioita Taivasta ylhäällä, ja hän tuottaa
turmiota kansalle alhaalla. Vajonneena viinaan ja aistillisiin
nautintoihin ei hän häikäile käyttää mitä suurinta julmuutta. Hän
rankaisee rikoksesta koko syyllisen sukua ja on tehnyt valtion virat
perinnöllisiksi." -- "_Šang_-suvun pahuus on täytetty. Taivas antaa
määräyksen sen tuhoamiseen. Jos minä en tässä totteleisi Taivasta,
niin minun rikokseni olisi yhtä suuri." -- "Taivas säälii kansaa
ja täyttää sen toiveet. -- - -- Viaton valittaa Taivaaseen. Siellä
tunnetaan tuskamme. -- -- -- Taivas rakastaa kansaa, ja hallitsijan
tulisi tulkita Taivaan hyvää tahtoa kansalle -- -- -- Taivas näkee
niinkuin me näemme, Taivas kuulee niinkuin me kuulemme. -- -- --.
Ylös, sankarit! -- -- -- Yksin mielin, yksin sydämin! -- -- --
Šou on katkaissut suhteensa Taivaaseen ja saattanut vihollisuuden
itsensä ja kansan väliin. -- -- -- Hän lyö laimin uhrit Taivaalle ja
Maalle ja esi-isille. -- -- -- Jumala ei kärsi kauemmin häntä.
-- -- -- Pankaa päättävästi täytäntöön Taivaan rankaisumääräys! Vanhat
sanoivat: 'Joka tukee meitä, se on ruhtinaamme; joka sortaa meitä, se
on vihaajamme'." Vasemmassa kädessään hän piti kultaista sotakirvestä
ja oikealla kädellään hän heilutti valkoista lippua, sanoen:
-- -- -- "Nostakaa keihäänne, järjestäkää kilpenne! Me suoritamme
Taivaan kostoa. -- -- -- Uljaat mieheni! Olkaa rohkeita! -- -- --
Niinkuin tiikeri, niinkuin pantteri, niinkuin karhu, niinkuin
kiljuva karhu!"
[62] Tämä lause ilmaistaan kiinaksi neljällä 'kirjaimella': "I
Hsiung, i Ti."
[63] 'Valtion neljän kulman' sanallinen vastine olisi 'neljä
valtiota'. Varsinkin Laulujenkirjassa on tulkinnalle paljon tilaa.
[64] I In, pääministeri. Ks. I luku 2.
[65] Džu Hsi tulkitsee tämän: "Jos he poikkeavat harhateille, niin
kansa heidät kukistaa", niinkuin Džie:n ja Džou:n.
[66] Tällä laululla tahdottiin innostaa kuningas _Dz'eng:ia_
(1115-1078 e.Kr.) seuraamaan isoisänsä Uen Uang:in ja isänsä U
Uang:in hyverikasta esimetkkiä. -- Vuodesta 1401 alkaen mainittiin
Šang-sukua, pääkaupungin muuton vuoksi, nimellä _In_. -- _Kiinan
pääkaupunkia_ on muuteltu vanhana aikana ahkerasti. Tulvat ja
raakalaisheimojen hyökkäykset vaativat tällaisia toimenpiteitä.
Keltaisen virran keskijuoksun molemmin puolin eri paikoissa on
valtaistuin ollut. Tärkein Kiinan pääkaupungeista on historiallinen
_Sï An Fū_, Keltaisen virran ylämutkan länsipuolella Šen
Ši-maakunnassa. Suurimpina kansallisen kukoistuksen aikoina on Sï An
Fū ollut valtakunnan keskus. Sillä on ollut monta nimeä, esim. Kuan
Džung, Uei Nan, Nui Szï, Jung Džou, Kuan Nui, Jang Hsing, An Si,
Dž'ang An, Hsien Ning. Marco Polo sanoo sitä Kenjanfu:ksi. Eri nimet
viittaavat usein pieniin paikanmuutoksiin. Muhamettilaiskapinassa
1868-70 piiritettiin kaupunkia turhaan kaksi vuotta. Elokuusta 1900
seuraavaan kevääseen -- boksarimellakan jälkeen -- oli Sï An Fū
leskikeisarinnan pakopaikkana. -- _Peking_ (pohjoinen pääkaupunki)
oli Džou-dynastian aikana Jen-valtion pääkaupunki nimellä Dži.
Kaupunkia on sittemmin mainittu nimillä Y Džou, Džung Tu ja Jen
Džing. Vuonna 1264 se tuli Kublai K'an:in toimesta koko maan
pääkaupungiksi. Mongoolit nimittivät kaupungin uutta osaa nimellä
Taidu eli Daitu, kiinalaiset Ta Tu ('Suuri Keskus). Peking:in
varsinainen nimi oli Kublai:n aikana _Cambaluc_ (K'an-baligh, K'an:in
kaupunki). Marco Polo, joka saapui 'Kaanin Kaupunkiin' vuonna
1275, kuvailee kaupunkia palatseineen ja sikäläistä elämää sangen
yksityiskohtaisesti (Yule & Cordier I, ss. 331-462).
[67] Tässä on yksi niitä paikkoja, joita on monin tavoin selitetty.
Neljä merkkiä 'K'e p'ei Šang Ti' merkitsevät alkuaan: 'Jumalan
arvoinen'. P'ei, seuratoveri, seuranpitäjä, jonkin arvoinen. K'e,
johonkin kykenevä. Siis: 'kuninkaat kykenivät pitämään Jumalalle
seuraa', tai: kuninkaat kykenivät kilpailemaan Jumalan kanssa. Džu
Hsi:n ajatus on juuri tämä. Hän sanoo: 'Valtakunnan hallitsijoina he
olivat Jumalan vertaisia.' Eräs vanhimpia selittäjiä, Dž'eng K'ang
Dž'eng, sanoo: "Ennenkuiu he olivat kadottaneet kansan, he olivat
hyveidensä vuoksi arvokkaita myöskin esiintymään Taivaan edessä,
s.o., Taivas otti vastaan heidän uhrinsa." Lo Džung Fan sanoo: "He
olivat Jumalan kaltaisia siinä, että he rakastivat kansaa niinkuin
Jumala."
[68] Tē-džē, Pen-jē; Ts'ai-džē, Mo'-jē. Hyve: juuri; rikkaus: latva.
[69] Sanajärjestyskin osoittaa käsitteiden sekaannusta. Tässä
yhteydessä on paljon sananlaskuntapaisia lyhyitä ja sattuvia
mietelauseita, joita usein kuulee kansan suusta. Käsillä olevass
lauseessa on ajatus, että ahne ruhtinas riistämisellään opettaa
kansaa ryöstämään: Uai Pen, lei Mō'; Tsen(g) Min šzï Tō.
[70] 'Väärällä mammonalla' on Kiinassa helppo tehdä itselleen
ystäviä. Lause kuuluu:
Ts'ai džy, tsē Min san;
Ts'ai san, tsē Min džy.
[71] Eräs toinen mietelause sanoo, että hyvän palkka on hyvä ja
pahan palkka on paha. Tässä sanotaan, että palkka tulee samanlaisena
takaisin kuin se ulos annettiin, pilkka sattuu omaa nilkkaan. Lause
kuuluu:
Jen, Pei-ōr Ts'u-džē, i' Pei-ōr Ru';
Hō, Pei-ōr Ru'-džē, i' Pei-ōr Ts'u'.
[72] Ks. I luku I.
[73] X luku 12. _Ts'u Šu, Ts'u-valtion Kirja_, on osa suuremmasta
historiallisten kirjojen kokoelmasta, jonka nimi on _Kue' Y, Valtojen
Selostuksia_. Sisällykseltään se vastaa muihin valtioihin nähden
Kungfutsen Kevättä ja Syksyä, joka kertoilee ainoastaan Lu-valtion
tapahtumia. Ts'u-valtio oli Hu Pe-maakunnan lounaiskulmassa,
Jangtse-virran yläjuoksun varrella. Nähtävästi kuului Ts'u-valtioon
osia myöskin Hu Nan:in puolelta, Suomen Lähetysseuran työmailta.
Kerrotaan että kun Ts'u (Ts'ou)-valtion lähetti oli Džin-valtiossa,
niin häneltä kysyttiin, mitkä Ts'u-valtion tuotteista ovat
arvokkaimpia. Lähetti vastaa: "Meillä ei pidetä tällaisia tavaroita
arvokkaina. Arvokkaana meillä pidetään vain hyvettä ja hyviä miehiä."
(A Tschepe, Histoire du Royaume de Ts'ou, 1122-223 av J.-C, Shanghai
1903.)
[74] X luku 13. _Džin-valtion_ herttua _Uen_ sai monta kovaa kokea.
Kerran hänen isänsä ajoi hänet maanpakoon Ts'in-valtioon. Kun sitten
hänen isänsä kuoli ja Uen hankkiutui osoittamaan lapsenkunnioitustaan
vainajaa kohtaan, -- tapa vaati surupuvun kantamista ja julkisesta
elämästä eristäytymistä --, niin Ts'in-valtion Mu (Mou)-herttua
tarjoutui auttamaan häntä jälleen hallitusistuimelleen. Tähän
hyväntahtoisuuteen vastaa herttua Uen:in eno, ukko Fan: "Se, mitä
Uen pitää tärkeänä, ei ole hallitusistuin, vaan lapsenkunnioituksen
täyttäminen isäänsä kohtaan." -- Herttua Uen pysyi vanhempien
kunnioituksen selvällä tiellä huolimatta siitä, että hänen isänsä oli
käyttäytynyt julmasti häntä kohtaan ajamalla poikansa maanpakoon, ja
huolimatta siitä, että suurin maallinen mahtiasema, hallitusistuin,
oli hänelle tarjona. Tällaista tekoa pidetään Kiinassa erittäin
maineikkaana. -- _Džin-valtio_ oli Šan Si-maakunnan etelä-osassa.
[75] _Ts'in-valtio_ oli Šen Si-maakunnan etelä-osassa. Tämän
valtion mukaan on neljäs hallitsijasuku saanut nimensä, samoin
johtunee tästä myöskin 'Kiina'-nimitys. -- Tämä verrattain pitkä
lainaus on tehty Historiakirjan viimeisestä luvusta, jonka nimi on
_Ts'in Šzï_, Ts'in-valtion vala. Nousevan Ts'in-valtion päämies
tässä puhuu. Valtion pääkaupunki Ts'in Džou, oli nykyisen Kan
Su-maakunnan rajalla. _Ts'in ja Džin_-valtiot liittoutuivat vuonna
631 tehdäkseen yhteisen rynnäkön hallitsevan _Džou_ valtion
silloista pääkaupunkia, _Dž'ang An:ia_ (Si An Fu) vastaan. Yritys
ei kuitenkaan vielä onnistunut. Ts'in-valtion herttua jätti
silloin kolme virkamiestänsä Dž'ang An:iin. Nämä miehet pääsivät
ystävällisiin suhteisiin sikäläisen hallituksen kanssa samalla
toimien Ts'in-herttuan vakoilijoina. Pari vuotta myöhemmin ilmoitti
eräs heistä Ts'in-valtioon, että hänelle on uskottu yhden portin
vartioiminen kaupungissa, ja jos Ts'in tahtoo, voi se muitta
mutkitta päästä kaupungin herraksi. Ts'in-valtion herttua -- Mu
nimeltään -- neuvottelee asiasta ministeriensä kanssa. Parhaat heistä
varoittavat herttuaa käyttämästä petosta. Herttua ei kuitenkaan
kuule neuvoa, vaan lähettää seuraavana vuonna suuren sotajoukon
valloittamaan Dž'ang An:ia. Sotajoukko kuitenkin tuhotaan ja kolme
päällikköä vangitaan. Vangitu päälliköt vapautetaan ja lähetetään
kapinoivan Mu-herttuan luo, jotta hän saisi tyydyttää vihaansa
näitä epäonnistuneita käskyläisiään kohtaan mestauttamalla ne.
Sitä ei herttua Mu kuitenkaan tee, vaan osoittautuu päinvastoin
erittäin ystävälliseksi päälliköilleen ja omistaa syyn sotaretken
epäonnistumiseen kokonaan itselleen. Hän nimittäin ei kuullut
vanhojen ja kokeneiden neuvonantajainsa varoituksia, vaan oman
turhamaisuutensa tähden ja nuorien ja kokemattomien neuvosta ryhtyi
tähän onnettomaan yritykseen. -- Esilläoleva lainaus on osa puheesta,
jonka herttua Mu piti hävinneille sotapäälliköilleen hoviväkensä
läsnäollessa. Lainaus ei ole täysin tarkka, mutta silti asiallisesti
oikea. Puheensa alkaa herttua seuraavasti: -- "Ah, herrani! Kuulkaa
minua ilman kuiskeita! Minä ilmoitan juhlallisesti teille tärkeimmän
kaikista totuuksista. Sen sanoivat jo isät ennen meitä: 'Ihmiset
yleensä rakastavat mukavuutta. Nuhdella muita, se ei ole vaikeaa,
mutta ottaa oikealla mielellä vastaan muiden nuhteita -- se on
vaikeaa.' Sydämeni suru on, että päivät ja kuukaudet ovat menneet
menojaan, enkä tiedä palaavatko ne jälleen saadakseni tilaisuuden
menetellä oikein." -- Hän päätti puheensa tehostamalla asemansa
tärkeyttä: "Valtion rappeutuminen ja täydellinen tuho voi tyystin
riippua yhdestä miehestä. Koko valtion maine ja rauha voi myöskin
riippua yhdestä miehestä." -- (A. Tschepe, Histoire du Royaume de
Ts'in, 777-207 av. J.-C., Shanghai 1908).
[76] Yhteinen nimi _raakalaisheimoille_ -- tässäkin käytetty
-- on _Szï I_, Neljä I:tä, ylimalkaisesti viitaten neljään
pääilmansuuntaan. Seremoniakirja määrittelee nämä vanhaa Kiinaa
ympäröivät raakalaisheimot seuraavasti: -- "Idässä olevia heimoja
mainittiin nimellä _I_. Niillä oli pitkä tukka ja kirjaeltu ruumis.
Muutamat näistä söivät ruokansa keittämättä. Etelässä olevia heimoja
mainittiin nimellä _Man_. He tatuoivat otsansa, ja niiden jalkaterät
olivat kääntyneet sisäänpäin toisiansa vastaan. Muutamat näistäkin
söivät ruokansa raakana. Lännessä olevia mainittiin nimellä _Rung_.
Niiden tukka oli hajallaan ja he käyttivät pukineinaan eläinten
nahkoja. Muutamat näistä eivät käyttäneet ravinnokseen jyväviljaa.
Pohjoisessa olevia mainittiin nimellä _Ti'_ (T'i'). Ne käyttivät
pukuinaan eläinten nahkoja ja lintujen höyheniä ja asuivat luolissa.
Muutamat näistäkään eivät käyttäneet viljaa ravinnokseen." Näiden
sanamerkkien kokoonpanosta voi tehä jonkinlaisia johtopäätöksiä eri
heimojen elämäntapoihin nähden. _I_-heimot olivat taitavia jousen
käyttäjiä, metsämiehiä, koska heidän nimens merkitsee 'suurta
jousta.' _Man_-merkissä ilmenee 'mato' ja 'silkki'. Tästä voi tehdä
sen johtopäätöksen, että etelässä asuvat villit heimot jo tunsivat
silkkiäismadon hoidon ja silkin viljelyksen. Lännen _Rung_-heimot
käyttivät aseinaan keihästä, sillä tämä merkki esiintyy heidän
nimessään. Lännen heimoilla oli toinen nimi _Ts'iang_. Tässä merkissä
ovat eri osina 'lammas' ja miehen 'jalat' Tämän voisi ajatella
merkitsevän sitä, että nämä heimot harjoittivat lammasten hoitoa
('lampuri'), tai että he oliva kiinalaisten mielestä jonkinlaisia
hirviöitä, joilla oli lampaan pää ja miehen jalat, muistuttaen
kreikkalaisia taruja. Nämä 'vuohimiehet tai 'lammaspaimenet' ovat
jossain määrin pohjoisessa asuvien Ti-heimojen kaltaisia, joiden
nimessä esiintyy koira, -- paimenen ja metsästäjän toveri. --
Seremoniakirjassa kerrotaan, että kaikki nämä neljä pääryhmää olivat
niin erilaisista aineksista koottuja, etteivät he edes ymmärtäneet
toistensa puhetta -- omassa keskuudessaan, jonka vuoksi heillä oli
erikoisia virkamiehiä tulkkeina. -- Tatariheimojen suurta merkitystä
vanhana aikana kuvaa ne monet nimetkin, joita heille annettiin:
Ta' Ta Huei He, Hsiung Nu, T'ou' Džye', Hsūin Tzï, Miao Tzï j.n.e.
(Martin, Lore ss. 409-426).