ihanteita, samoin kuin hänen veljensä _Džou Kung_ (Džou:n herttua)
ja isänsä _Uen Uang_, 'kirjallisuuskuningas', _Ennekirjan_
ensimmäisten mietiskelyjen kirjoittaja. Nämä kolme ovat Kungfutsen
erikoisesti ylistämiä, ja näiden työtä hän sanoo jatkavansa.
'Sotaisa kuningas' on saanut nimensä siitä, että hän asevoimalla
kukisti edellisen hallitsijasuvun viimeisen kuninkaan (Džou Hsin)
ja otti hallitusohjat omiin käsiinsä. Historiakirja kertoo, kuinka
hän juhlallisessa puheessaan (Ho Nan Fu, Ho Nan; vanha nimi _Mong
Dzing_) pitää tekoaan taivaan määräyksenä. Tämäkin suku johdetaan
yhtä kaukaa kuin edellinen. Kanta-isän olisi pitänyt olla Šuen:in
maanviljelysministeri _Ts'i_ (hyljätty), joka sai maa-alueen _T'ai_,
Šen Si-maakunnan länsiosassa (nykyinen _Fu Fung Hsien, Fung Hsiang
Fu_), Keltaisen virran sivuhaaran (Uei) varrella. Vuonna 1326 e.Kr.
ilmaantuu eräs henkilö nimeltään _T'an Fu_, väittäen olevansa
_Ts'i:n_ jälkeläisiä, perustaa pikku valtion _Džou_ ('täydellinen')
näille maille, T'si ('vuoripolku')-nimisen vuoren läheisyyteen.
Tämä _T'an Fu_ oli _U Uangòn_ iso-isän isä. Heidän sukunimensä oli
_Dži_. -- Olemme nähneet, että kolme ensimmäistä hallitsijasukua on
tullut _Šen Si_-maakunnasta. Tulemme vielä näkemään, että sieltä
tulee neljäs ja viideskin. Kansan saadessa rajavartioina puuolustaa
maatansa alituiseen hyökkäileviä raakalaislaumoja vastaan säilyi
sen siveellinen ryhti ja ruumiillinen voima täällä paremmin kuin
vaarattomilla ja viljavilla lakeuksilla. -- Historiakirjassa oli
alkuaan 38 asiakirjaa tämän suvun ajalta vuoteen 627 e.Kr. Niistä on
säilynyt 30, joista Legge'n mukaan 20:n todistuskelpoisuus on täysin
pätevä. Kahden ensimmäisen hallitsijasuvun ajalta yhteensä ei ole
muistiinpanoja puoltakaan tästä määrästä. Niiden 45:stä hallitsijasta
on Historiakirjassa mainittu vain yhdeksän. Mihin sitten perustuu
tiedot näistä muista hallitsijoista? Historioitsija _Szï-Ma Ts'ien_
n. v. 109 e.Kr. mainitsee vain nimeltä useimmat kahden ensimmäisen
dynastian hallitsijat. Tärkeimpänä lähteenä pitävät kiinalaiset
vuonna 280 j.Kr. löytynyttä bambulaattojen kokoelmaa, jossa on
aikajärjestyksessä esitetty Kiinan hallitsijat Huang Ti:sta alkaen
Džou-suvun loppuun (2697-296 e.Kr. noin 2,400 vuoden ajalta).
Tämä kokoelma löytyi Uei-valtion _Hsiang_-nimisen kuninkaan
(kuollut 296 e.Kr.) haudasta. Kokoelma mainitaan nimellä _Džu Šu,
Bambuaikakirja_. Monet tutkijat kuitenkin epäilevät sen pätevyyttä.
Vain kaksi viittausta on vanhemmassa klassillisessa kirjallisuudessa
kyseessäolevan ajan pituuteen nähden. _Kevättä ja Syksyä_ teoksen
selittäjä _Tso Ts'iu Ming_ mainitsee että Šang-suku hallitsi 600
vuotta. _Mongtse_ mainitsee ylimalkaisesti että Jao:sta ja Suen:ista
T'ang:iin (ihanneaika ja 1:nen dynastia) on yli 500 vuotta;
T'ang:ista Uen Uang:iin (Šang-dynastian aika) yli 500 vuotta; ja Uen
Uang:ista Kungfutseen yli 500 vuotta. Kungfutsen historiateos Kevättä
ja Syksyä alkaa vuodesta 722 e.Kr. Auringonpimennykset vuosilta
719 ja 775 ovat varmoja tukikohtia. Näiden perustuksella voidaan
mennä täydellä varmuudella vuoteen 827, toisten mukaan vuoteen 841
e.Kr.[86] -- Englantilaiset tutkijat (Legge y.m.) ovat taipuvaisia
antamaan Historiakirjan todistuksille varhaisemmilta ajoilta monin
kohdin ehdottoman sitovuuden. Saksalaiset sitävastoin (Faber,
Richthofen, Hermann) lausuvat jyrkästi, että _Kiinan historia alkaa
varsinaisesti vasta Džou-dynastian alusta_. Hermann'in mukaan alkaa
nyt vasta _pronssikausi_. _Tähtitieteen, kielitieteen ja arkeologian
avulla ei ole voitu päästä Kiinan vanhaan aikaan varmuudella
Džou-dynastiaa pitemmälle_. -- On totta Richthofen'in huomautuksessa,
että Historiakirjan mukaan kiinalaiset jo ammoisina aikoina
tiesivät paljon sellaista, mistä he olivat myöhemmin tietämättömiä.
Myöntäen, että Historiakirjaan on tullut vielä ehkä Kungfutsenkin
hyvässä tarkoituksessa tekemiä värityksiä, voidaan kuitenkin
ajatella, että kiinalaiset saattoivat _kadottaa_ jotakin jo ammoin
omistamaansa. Sehän ei ole harvinaista, ei yksityisten eikä kansojen
elämässä. Esimerkkinä Kiinaan nähden voi mainita nestoriolaisen
kristillisyyden, jonka koko olemassaolo oli unohtunut, kunnes vuonna
1625 löydettiin Si An Fu:n läheltä Šen Si:stä tuo merkillinen 1780
kirjoitusmerkkiä sisältävä, vuonna 781 pystytetty kivi, jota nyt
säilytetään New Yorkissa. Samoilta seuduilta on löydetty rahaa
noin vuodelta 200 e.Kr. Tarvittaisiin vain, että jonkun onnellisen
sattuman kautta vielä paljon vanhempia muistomerkkejä tavattaisiin.
Toisena esimerkkinä ihmisten ja kansojen kadottamiskyvystä voi
mainita, että naisten asema oli Kiinassa Kristuksen syntymän
aikoihin parempi kuin koskaan sen jälkeen. Olisiko niin mahdotonta
että _koko kansa_ olisi noina levottomina pitkinä vuosisatoina,
kahden ensimmäisen hallitsijasuvun aikana, mennyt kehityksessään
alaspäin. Tiedämmehän kuinka Ensimmäinen Keisari (n. 200 e.Kr.)
oli hävittämäisillään paljon syvällisemmän sivistyksen kuin Jao:n
ja Suen:in aikana olikaan. Ja tama mies oli _kiinalainen_. Mitä
saattoivatkaan sitten vieraat raakalaislaumat tehdä, raakalaislaumat,
joita vastaan epätoivoisesti taistellessa täytyi lakkaamatta
pääkaupunkiakin muuttaa, vieläpä niinkin myöhään sen tultua täysin
ryöstetyksi kuin vuonna 770 e.Kr. Kiinan suuri muuri, jonka suurin
osa on syntynyt ennen ensimmäistä Keisaria ja jokaisen kaupungin
vanhat varustukset puhuvat epätoivoisesta sivistysaarteiston
puolustamisesta. Ja vielä: Olisivatko pelkät mielikuvituksen luomat
henkilöt voineet vaikuttaa niin valtavasti Kiinan kansaan kuin
Historiakirjan sankarit: _Jao, Šuen, Y ja T'ang; Uen, U ja Džou
Kung?_ Edelleen: Jos olisi kysymys muutamasta vuosisadasta, niin
silloin ei kadottaminen olisi voinut olla niin täydellistä, mutta kun
on kysymys kokonaisesta vuosituhannesta, niin siinä saattoi hukkua
paljonkin ajan virtaan. Levoton Keltainen virta, 'Kiinan suru', teki
vielä tuhotöitään. Olemme siis taipuvaisia ajattelemaan, että kahden
ensimmäisen hallitsijasuvun aikana Kiinan kehitys meni pääasiassa
alaspäin. -- Mitä tulee Džou-dynastian aikaan, sen valtiollisiin
ja henkisiin taisteluihin, niin niistä on tehty selkoa Kungfutsen
elämäkerran yhteydessä. Tänä läänityslaitoksen kukoistusaikana
on keskushallitus niin heikko, ettei ole syytä kuninkaita tässä
mainita. -- Suuri Y, nähtävästi jo Šuen:in hallituskauden lopulla,
jakoi maan _yhdeksään maakuntaan_. Suen'istä kerrotaan että hän
jakoi maan _kahteentoista maakuntaan_. Tämä saattoi tapahtua Y:n
jaoituksen jälkeen, vaikka se ei käy täysin ilmi Historiakirjasta.
Kahden hallitsijasuvun aikana ei tässä kohden tapahdu muutoksia.
Džou-dynastian aikana jakautui maa miltei lukemattomiin pikku
ruhtinaskuntiin. -- Jao:n aikana oli _maanomistus_ järjestetty
siten, että pääkaupungin ympärillä oli etenevässä kehässä viisi
toisensa sulkevaa neliöpiiriä, kunkin piirin leveys noin 150 km.
Koko valtakunnan läpimitta oli siis noin 1500 km. Näiden kehien
nimet olivat 1) _Tien Fu'_, 'kuninkaanpelto'; 2) _Hou Fu'_,
'ylhäisön alue'; 3) _Sui Fu'_, 'rauhoitettu alue', opetuslaitosta
ja isänmaanpuolustusta varten; 4) _Jao Fu'_, 'puutteellisten alue',
alkuasukasten ja rikollisten alue; 5) _Huang Fu'_, 'villien' heimojen
ja 'villiintyneiden' alue.[87] Šsang-dynastian ajalta esitetään
seuraava maan jako. Yhdeksän maa-aluetta, kukin 6 hehtaarin alaa
(100 mou:ta) oli annettu kahdeksalle perheelle. Kukin perhe sai
viljellä yhden palstan omaan laskuunsa, mutta keskimmäinen maa-alue
oli viljeltävä yhteisin voimin ja sen tulot annettava hallitukselle
veroina. Kiinalaiset kirjoitusmerkit dzing, 'lähde', 'kaivo', ja
_t'ien_, 'pelto', kuvaavat tätä 'isojakoa'. Kun tästä ei mainita
vanhimmissa kiinalaisissa sanakirjoissa, niin tohtori Hermann
väittää, että tämä esitys on pelkkää kielitieteellistä rakentelua, ja
hän huomauttaa vain, että kehitys maanomistukseen nähden on Kiinassa
ollut suuressa määrin samankaltaista kuin Europassa. Ajatus, että
kaikki maa olisi oikeudellisesti kuulunut hallitsijalle, ei näytä
saavan riittävää tukea. Džou-dynastian perustajan (U Uang) sanotaan
antaneen 1800 eri maa-aluetta sotapäälliköilleen ja suosikeilleen,
jotka jäivät jonkinlaiseen riippuvaisuuteen. Keskushallituksella oli
sitä paitsi oma maa-alueensa, joka ulottui Si An Fu:sta Ho Nan Fu:hun.
'Sotaisa ruhtinas' (U Uang) perusti pääkaupunkinsa Džou-dynastian
alussa lähelle synnyinseutuaan, muutaman kilometrin päähän _Si An
Fu:sta_. Sen nimi oli _Kao Džing_, tai pelkkä _Kao_ (Hao, 'uuni').
Mutta jo hänen seuraajansa v. 1109 oli pakotettu sen siirtämään
turvallisemmille seuduille. Ho-virran sivujoen _Lo:n_ varrella _Lo
Jang:issa (Lo I)_, lähellä Šang-dynastian viimeistä pääkaupunkia
ja nykyistä _Ho Nan Fu:ta_ (Ho Nan-maakunnassa) löydettiin
turvatumpi alue, jota todenteolla ruvettiin rakentamaan vasta 770,
senjälkeenkuin Si An Fu oli pahanpäiväisesti ryöstetty.
III. _Kiinan ensimmäinen suuruudenaika_.
Ts'in ja Han-dynastiain aika, noin 200 e.Kr. 200 j.Kr.; 400 vuotta.
a) _Ts'in-dynastia_.
255-206 e.Kr.; 49 vuotta; 5 hallitsijaa.
_Šzï Huang Ti_, 221-209, 'Ensimmäinen Keisari' sekä ottamansa nimen
puolesta että asiallisestikin. Usein liitetään hänen nimeensä
dynastianimikin: _Ts'in Šzï Huang Ti_. Dynastianimi _Ts'in_
('hienoriisi') johtuu samannimisestä valtiosta _Šen Si:n_ ja _Kan
Su:n_ rajamailta, josta tämän suvun hallitsijat olivat kotoisin.
Ensimmäinen Keisari on Kiinan suuruuden varsinainen luoja, Kiinan
muurin lopullinen rakentaja, sisäisen yhteyden ja ulkonaisen
mahtavuuden aikaansaaja.
Nimi _'Kiina' (China)_ johtunee tämän hallitsijasuvun nimestä _Ts'in
(Ch'in)_; 'Kiina' merkitsee siis, kuvaavasti kylläkin, 'riisimaata'.
Tämä nimi on kuitenkin kiinalaisille itselleen vieras, samoinkuin
he pitävät Ensimmäistä Keisaria kauheimpana tyrannina mikä heidän
maassaan on ollut, siitä syystä että tämä antoi vuonna 213 e.Kr.
julistuksen kungfutselaisen kirjallisuuden hävittämisestä, ja
julmalla tavalla tuhosi suuren osan Kiinan oppineista, 460 miestä.
-- Pääkaupunkinsa perusti Ensimmäinen Keisari lähelle _Si An
Fu:ta_; sen nimi oli _Kuan Džung_. Tästä alkaa varsinaisesti tämän
Kiinan historiassa tärkeimmän kaupungin historia. U Uang oli kyllä
yrittänyt tänne sukunsa pääkaupunkia, mutta hänen jälkeläisillään ei
ollut tarpeeksi valtaa eikä tarmoa säilyttääkseen tätä niin tärkeää
strateegista paikkaa, liikennekeskustaa Kiinan ja Keski-Aasian
välillä. Kaupunki on yhä Kiinan suurimpia (1 milj. asukasta) ja
parhaiten varustettuja.
b) _Han-dynastia_.
206 e.Kr. -- 221 j.Kr.; 427 vuotta; 26 hallitsijaa. _Kao Tsu_,
206-194, 'loistava alku', varsinainen nimi _Liu Pang_, Han-nimisen
valtion ruhtinas Jangtse-virran haarajoen (Han) latvoilla, _Šen
Si_-maakunnan etelä-osasta; _Hankou:n_ kaupunki Kiinan keskellä
on tämän joen suussa; siitä sen nimi Han K'ou, 'Han-virran suu'.
Pääkaupungikseen Kao Tsu (Tsou) otti Ensimmäisen Keisarin rakentaman
_Si An Fu:n_ ('läntinen rauhan kaupunki'), jonka nimi oli nyt
_Dang An_ ('pitkäaikainen rauha'), myöskin _Uei Nan_ ja _Nui Szï_.
Nyt alkaa Kiinan varsinainen nousuaika. Ensi tehtäväkseen Kao Tsu
käsittää klassillisen kirjallisuuden jätteiden kokoamisen. Hän
toimittaa ensimmäisenä Kiinan keisarina uhrin Kungfutsen haudalla Si
An Fu:sta kaukana olevassa Šan Tung:issa. -- Tohtori Hermannin mukaan
alkaa nyt _rautakausi_ Kiinassa.
_U Ti_, 140-80, 'sotaisa keisari', karkoittaa edellisten hallitsijain
aikana maata havitelleet _hunnit_ ja kehittää kiinalaisten
sotilasvallan huippuunsa. Valloitusretkillään tulivat kiinalaiset
aina Rooman valtakunnan rajoille. 'Kuutta vapaata taidetta'
viljellään ahkerasti; ne ovat: seremoniat, musiikki, ampumaurheilu,
valjakkojen hoito, kirjoitus ja laskento _(Lï, Jō, Šē, Y, Šū, Sou)_.
Näitä harjoitettiin tiettävästi jo Kungfutsen aikanakin.
_P'ing Ti_, 1-6 j.Kr., 'rauhan ruhtinas'; omituinen yhteensattuma
Kristuksen syntymän kanssa. _Uang Mang:in_ kapina 9-23 j.Kr.
_Ajanlasku_ 60-vuotisiin jaksoihin mainitaan hänen ajaltaan. Paljon
levottomuutta, kunnes joku hallitusta kannattavista sotapäälliköistä,
_Liu Hsin_, saa ohjat käsiinsä, keisarina tunnettu nimellä Kuang U
Ti, 25-58 j.Kr., 'loistoisa sotaisa keisari'. Pääkaupunki siirretään
_Lo Jang:iin_ (Ho Nan). Siitä tämän suvun nimi: _Jälkimmäinen_ eli
_Itäinen Han-dynastia_. Nykyinen maakuntajärjestelmä alkaa; 30
maakuntaa supistetaan 13:ksi.
_Ming Ti_, 58-76, 'valistunut keisari'; buddalaisuus tuodaan maahan.
_U Ti:n_ aikana on jo ensimmäisiä hindulaisia saarnaajia tullut
Kiinaan.
_Ling Ti_, 168-190, 'sielukas keisari', antoi vuonna 175 hakkauttaa
_Viisi Kaanonia_ kivipatsaisiin keisarillisen korkeakoulun edustalle
Ho Nan Fu:ssa. Tarkoitus oli taata niiden säilyminen näinä
levottomina aikoina. Ensimmäinen kiinankielinen sanakirja, _Sō Uen_,
on ilmestynyt v. 121 j.Kr. _Tutkinto_-järjestelmä on kehittynyt;
se mainitaan ensi kerran vuodelta 132 j.Kr. Sivistysharrastukset
kiinalaisille luonteenomaisina lienevät vähentäneet kansan
sotilaallista tarmoa. --
Han-dynastia on kiinalaisten mielestä ensimmäinen varsinaisesti
kiinalainen, senvuoksi 'Han' on tullut merkitsemään varsinaista
'kiinalaista' vastakohtana muille kansanroduille valtakunnan
rajojen sisällä. 'Han-ren' (ren, ihminen) on yhä vielä parhaimpia
kunnianimiä kiinalaisilla. Kiinalaisille luonteenomaista on myös että
Han-dynastian aikana Kiinassa on esiintynyt kolme Kiinan suurinta
valtiollista vehkeilijää. Yhden, _Uang Mang_ nimisen, olemme jo
maininneet edellisen Han-dynastian aikana esiintyneen. Jälkimmäisen
Han-suvun lopulla esiintyy perätysten kaksi muuta, _Tung Džō_ ja
_Ts'ao Ts'ao_ -- kansainvaellusten ja seikkailujen aika tekee tuloaan.
C. KESKIAIKA.
Noin 200-1400 j. Kr.; 1200 vuotta.
I. _Tatarien ensimmäinen valloituskausi_.
Noin 200-600 j.Kr.; 400 vuotta.
a) _'Kolme Valtakuntaa'_.
221-265 j.Kr.; 44 vuotta; 11 hallitsija.
Seikkailurikas ja sekava aika. Kolme valtakuntaa ovat _Šū, Uei ja U_,
joista ensinmainittu väitti olevansa varsinainen vallanperillinen;
se rajoittui pääasiallisesti _Szï Ts'uan_ maakuntaan; _Uei_,
Pohjois-Kiina; _U_, Etelä-Kiina, Jangtse-virta ylimalkaisesti rajana.
_Dž'eng Tu, Lō Jang ja Nan King_ pääkaupunkeina.
b) _Džin-dynastia_.
265-420; 155 vuotta; 15 hallitsijaa.
Tämä suku jakautuu vuoden 317 mukaan _läntiseen_ ja _itäiseen_
Džin-dynastiaan. Pääkaupungit _Lo Jang_ ja _Nan King_. Džin,
perustajan kotivaltion nimi Šan Si:ssa.
c) _Nan Pē-dynastiat_.
420-589; 169 vuotta; 27 hallitsijaa.
Kiinan hallitus karkoitettu Jangtse-virran varrelle (Nan King
pääkaupunkina). Tatarit hallitsevat Pohjois-Kiinaa. Siitä nimi:
Etelä- ja Pohjois-dynastiat. Etelässä oli neljä dynastiaa: _Liu Sung,
Ts'i, Liang_ ja _Dž'en_. -- _Pohjois-Kiinassa_ samaan aikaan viisi
tatarilais-dynastiaa: _Pohjois-, Länsi- ja Etelä-Uei_, sekä _Pohjois
Ts'i ja Pohjois-Džou_; yhteensä 386-589; 203 vuotta; 31 hallitsijaa.
II. _Kiinan toinen suuruudenaika_.
Sui- ja Tang-dynastioiden aika. Noin 600-900 j.Kr.; 300 vuotta.
a) _Sui-dynastia_.
589-618; 29 vuotta; 4 hallitsijaa.
Jälleen kansallisen kokoomuksen aika, samanluontoinen kuin
Ts'in-dynastian aika.
b) _Tang-dynastia_.
618-907; 289 vuotta; 22 hallitsijaa.
Muistuttaa monessa suhteessa Han-dynastian aikaa. Kirjallisuus ja
taide kukoistavat, tutkintojärjestelmä vakaantuu, Han Lin akademia
perustetaan, kirjapainotaito keksitään. Kiinan suurimmat runoilijat
_Lï Tai Pē_ ja _Tu Fu_ esiintyvät. _T'ang_ on tullut merkitsemään
todellista kiinalaista kuten _Han_. Pääkaupunki on sama kuin
Han-dynastian aikana, Si An Fu. Kristinusko, nestoriolaisuuden
muodossa, tuodaan pääkaupunkiin v. 635.
III. _Tatarien toinen valloituskausi_.
Noin 900-1400 j.Kr.; 500 vuotta.
a) _U Tai, Viisi dynastiaa_.
907-960; 53 vuotta; 13 hallitsijaa.
Sotilasmielivallan aikaa. Nuo viisi sukua ovat: _'Jälkimmäisiä':
Liang, T'ang, Džin, Han, Džou_.
b) _Sung-dynastia_.
960-1280; 320 vuotta; 18 hallitsijaa.
Jälleen kukoistaa Kiinan henkinen elämä, siitä huolimatta että
'Kultaiset tatari (Džin-ren) ovat anastaneet Pohjois-Kiinan ja
pakottaneet Sung-hallituksen lähtemään _Kai Fung Fu:sta_ (Ho
Nan) ja asettumaan v. 1127 Nan King:iin. Siitä nimi _Eteläinen
Sung-dynastia_. Kumpikin Sung noin 150 vuotta. Varsinkin eteläisen
Sung-suvun aikana on Kiinan henkinen elämä vilkasta. Spekulatiivista
ajattelua, omaperäisiä mielipiteitä. Klassillisen kirjallisuuden
selitykset vakaantuvat. Tunnetuin selittäjä on _Džu Hsi_ (1130-1200).
c) Yen_-dynastia_.
1280-1368; 88 vuotta; 9 hallitsijaa.
Koko Kiina ensi kerran vieraan heimon (mongolien) hallittavana.
Pääkaupunki Peking (Pē King Cambalu).
D. UUDEMPI AIKA.
Noin 1400-1900; 500 vuotta.
I. _Kiinalaisten kolmas suuruudenaika_.
_Ming-dynastia_.
1368-1644; 276 vuotta; 17 hallitsijaa.
Pääkaupungit: K'ai Fung Fu ja Nan King.
II. _Mandžujen hallituskausi_.
_Ts'ing-dynastia_.
1644-1912; 268 vuotta; 10 hallitsijaa.
Koko Kiina toistamiseen vieraan heimon (mandžujen) vallassa, ja kolme
kertaa pitemmän ajan kuin ensi kerralla mongoleilla.
E. UUSI AIKA.
_Min Kue', Tasavalta_.
Tammikuun 1 p:stä 1912.
Kiinalaiset taas isäntiä omassa maassaan -- toistaiseksi.
2.
KIINAN MAAKUNTIEN NIMET.
Helpottaaksemme varsinaisen Kiinan kahdeksantoista maakunnan (Šzï-Pā
Seng) havainnollisempaa käsittämistä saakoon tässä sijansa seuraava
esitys.
Panemme ensin merkille Himalaja-vuorilta lähtevän, maan läpi lännestä
itään juoksevan '_Suurvirran_' (_Tā Kiang_, Tā Džiang, 'suuri
vesivoima'), jota mainitaan myöskin nimellä _Jangtse Kiang_ (Jang Tzï
Džiang, 'kirkasvetinen' tai 'Eteläinen Suurvirta'). Sitten seuraamme
(Pohjois-Kiinassa) mutkikkaan ja oikullisen '_Keltaisen virran'
(Huang Hō)_ uomaa. Nimensä se on saanut siitä, että sen vesi on
lentohiekanpitoisen maaperän läpi virratessaan muuttunut ympäristönsä
näköiseksi. Panemme vielä mieleen alkuperäisen jokien nimen _Ts'uan_.
Täten on meillä erisuuruisia virtoja Kiang, Hō ja Ts'uan.
Etsimme nyt Kiinan merkillisimmän vuoren, '_Suurvuoren' (T'ai
Šan)_, joka lienee maailman vanhin uhrivucri. Se on Keltaisen
virran alajuoksun oikealla puolella. Vielä on opittava Kiinalle
tärkein vuorensola, _Šen_ (oikeastaan Šan; vain matalampi sävelkorko
erottaa sen 'vuoresta'). Tämä vuorensola on Keltaisen virran suuren
keskuskulman ulkopuolella, siinä missä se muuttaa eteläisen suuntansa
itäänpäin. Sitten etsimme maan keskeltä, '_Suurvirran'_ keskijuoksun
eteläpuolelta Kiinan tärkeimmän järven, '_Luolajärven' (Tung T'ing
Hū)_. Olemme nyt oppineet vuoren, vuorensolan ja järven nimet
kiinaksi: Šan, Šen ja Hū.
Nyt opimme ilmansuunnat. Kiinalaisille ovat itä ja länsi auringon
nousu- ja laskusuuntina tärkeämpiä kuin pohjoinen ja etelä,
joista pohjoinen on arvottomin, niin kuin luonnollista onkin.
Luettelemme siis ilmansuunnat kiinalaisten tavoin: itä, länsi,
etelä ja pohjoinen: _Tung, Sï, Nan, Pē'_. Esimerkkinä kiinalaisesta
ajatusjuoksusta mainittakoon, että tärkeimmät ilmansuunnat, itä ja
länsi (niiden tärkeyttä osoittaa kummankin korkea sävelkorkokin)
perättäin lausuttuina 'itä-länsi' (tung-si) on yhtä kuin 'tavara'.
Nyt voimme ryhtyä tarkastelemaan Kiinan maakuntien nimiä. Täten tuo
ensi katsannolta vaikea asia on tullut hyvinkin mielenkiintoiseksi.
Me näet alamme _ymmärtää_ mitä nuo nimet merkitsevät. Lähdemme Kiinan
merkillisimmästä maakunnasta _Šan Tung_. Siinä on meillä heti tuttu
nimi: 'Vuoresta (Suurvuori; T'ai Šan) itäänpäin oleva alue.' Sitten
katsomme vanhan Kiinan muita alueita: _Šan Si_ Vuoresta länteen oleva
tienoo'; _Šen Si_, 'vuorensolasta länteen'; _Hō Nan_, 'Ho-virrasta
etelään'; _Hū Pē'_, 'järvestä pohjoiseen; _Hū Nan_, 'järvestä
etelään'.
Meillä Suomessa on 'Kymmenen virran maa'. Kiinan suurin maakunta on
'_Neljän virran maa', Szï Ts'uan_, 'Suurvirran' latvoilla, jonka
haaroja nämä neljä virtaa ovat.
'Suurvirrasta' on kolme maakuntaa saanut nimensä: _Kiang Sū_, viljava
Kiang; tässä maakunnassa on 'Suurvirran' suulla oleva _Shanghai:n_
(Šang Hai, 'merelle menopaikka') suuri kauppakaupunki, _Džē Kiang_
('Džē- ja Kiang-virtojen tienoo') sekä _Kiang Sï_ (Kiang:in suulta
länteen).
Etelässä on kaksi 'avaraa' maakuntaa, _Kuang Sï_ ('läntinen avara
alue') ja _Kuang Tung_ ('itäinen avara alue'). Jälkimmäisen maakunnan
pääkaupunki _Kanton_ (Canton) äännetään yleispuhekielen mukaan Kuang
Džou Fu. 'Suurvirran' suun eteläpuolella olevien rannikkomaakuntien
kielimurteet eroavat näet jyrkästi yleispuhekielestä (Kuan Hua).
Kiinan pitkällä rannikolla on vielä kaakkoisosassa 'onnen' (Fū)
maakunta _Fū Kien_ (Fū Džien, 'perustettu onni'). 'Rauhan' (An)
maakunta _An Huei_ (Ngan Hui, 'sulorauha') on Suuren Kiang:in
alajuoksun varrella. Maan eteläosassa on köyhä _Kuei Džou_ ('kallis
saareke'; luultavasti sen vuoksi niin kallis, että alkuasukkaat
ja varsinaiset kiinalaiset ovat siellä useita kertoja kapinoineet
kaukaista keskushallitusta vastaan). Lounaisessa kulmassa on vuorinen
_Yin Nan_ ('pilvien eteläpuolella oleva' tai 'etelän pilvinen
maakunta'). Luoteiskulmassa on _Kan Sū_, joka on saanut nimensä
kahden huomattavan kaupunkinsa nimen mukaan.
Viimeiseksi tulemme siihen maakuntaan (_Dži Li_, 'oikea
hallituspaikka'), jossa nykyinen 'pohjoinen pääkaupunki', _Pēking_,
(Pē Džing) sijaitsee. 'Eteläinen pääkaupunki', _Nanking_, on Jangtsen
varrella Kiang Sū:n maakunnassa. Pekingin virallinen nimi on: Šuen
T'ien Fu, 'Taivasta tarkkaava kaupunki'.
3.
LÄHDEVIITTAUKSIA JA LISÄYKSIÄ.
(Teoksien nimet lyhennetty; kirjallisuusluettelossa täydellisemmin.)
_Kiina Kungfutsen aikana_.
[1] Williams, Middle Kingdom, 2:nen painos, II, s. 158 ss.
[2] Tschepe, Histoire du Royaume de Ou (1122-473 av J.-C.), Chang-hai
1896. Kungfutsen kirjoitus on käännetty (s. 49): "Hélas! hélas! Voici
le tombeau du loi de Ou, Ki-tse, prince de Yen-ling!"
[3] Parker, Studies in Chinese Religion-teoksessaan mainitsee (ss.
40-42) samoin tästä mielenkiintoisesta seikasta.
[4] Broomhall, Chinese Empire, s. 164.
[5] Tschepe, Histoire du Royaume de Tch'ou (1122-223 av J.-C.),
Shanghai 1903.
[6] Legge, Encyclopaedia Britannica'ssa.
[7] Grube, Geschichte der chinesischen Litteratur, esittää (s. 125
ss.) näytteitä Jangtsen mielenkiintoisista opetuksista.
[8] Grube, Litteratur, s. 129 ss.
[9] Giles, History of Chinese Literatuøe, s. 47.
[10] Martin, Lore of Cathay, s. 215 ss.
[11] Martin, Lore, s. 216.
[12] Martin, Lore, s. 217.
_Kungfutsen elämän ulkonaiset piirteet_.
[13] Douglas, Confucianism, ss. 25-64.
[14] Grube, Litteratur, s. 17 ss.
[15] Allan, Makers of Cathay, s. 1 ss.
[16] Hermann, Chinesische Geschichte, s. 22 ss. Parker,
Studies-teoksessaan (s. 202) selvittelee kiinalaista ajanlaskua ja
tulee johtopäätökseen, että Kungfutse oli noin 18-vuotias naimisiin
mennessään.
_Kungfutsen luonteenpiirteitä ja arvostelua_.
[17] Williams, Middle Kingdom, I. s. 660 ss.
[18] Martin, Lore, s. 89.
_Kungfutsen suku_.
[19] Etupäässä on seurattu Parkein Studies-teosta, kirjoitusta
The Family of Confucius, ss .176-197. Osittain myös Tschepe'n
Heiligtumer-teosta.
_Kungfutselaiset peruskirjat_.
[20] Päälähteenä on käytetty: James Legge, Sacred Books of China,
sarjajulkaisussa: Max Müller, Sacred Books of the East, vol. 3,
16, 27, 28, 39, 40, ja samantekijän Four Books, sekä alkuperäisiä
kiinankielisiä teoksia. Grube'n ja Giles'in kirjallisuushistorioita
on vertailtu.
[21] Baller, Sacred Edict, 2:nd Edition.
_Kungfutselainen kouluopetus_.
[22] Seurattu etupäässä Williams'ia (I. ss. 519-577) ja Martinaa
(Lore, ss. 308-328).
_Kungfutselainen siveysoppi_.
[23] Enimmän saatu apua Martinan Lore-teoksesta, kirjoituksesta The
ethical philosophy of the Chinese (ss. 205-229).
_Kiinan kolme uskontoa_.
[24] Smith, Proverbs, s. 74.
[25] Doré, Researches into Chinese Superstitions, I, s. 151 ss.
[26] Martin, Lore, s. 195. Useita muitakin ajatuksia on lainattu
tähän samalta taholta. Martin ja Grube (Kultus und Religion der
Chinesen) ovat tässä enimmän seurattuja.
_Kiinalaisten vanha uskonto_.
[27] Seurattu pääasiallisesti Grube'n Kultus und Religion-teosta, ss.
5-54. Vähemmän on ollut apua John Ross'in teoksesta 'The Original
Religion of China'. Giles'in suppeaa teosta 'Religions of Ancient
China' olen myös jossain määrin käyttänyt. Sitäpaitsi kirjoituksia
Chinese Recorder'issa y.m.
_Šang Ti-käsitteen synty_.
[28] Tässä olen pääasiallisesti käyttänyt kiinankielisiä lähteitä. N.
Söderblomin 'Gudstrons uppkomst' on antanut herätteitä.
[29] Söderblom, Das Werden des Gottesglaubens, s. 227.
[30] Söderblom, Das Werden, s. 229.
_Kungfutsen palvonnan historiallinen kehitys_.
[31] Esityksessä on seurattu etupäässä Albert Tschepe'n teosta
"Heiligtümer des Konfucianismus in K'u-Fu und Tschou-Hien" ss.
6-15. Myöskin Parketin Studies-teoksesta olen löytänyt erinäisiä
tiedonantoja.
_Kungfutsen palvonta hänen paikallistemppeleissään_.
[32] Paitsi omia havaintojani, olen tässä käyttänyt etupäässä
Grube'n 'Kultus und Religion'-teosta 66-73, sekä Tschepe'n
'Heiligtümer'-teosta, osittain myös Parker'n 'Studies'-teosta.
Watters'in vanhempi teos 'A Guide to Confucian Tempels' ei ole ollut
saatavissani.
_Suuri Oppi johdatuksena kungfutselaiseen elämänkatsomukseen_.
[33] Hyviä vihjeitä olen saanut Martinan Lore-teoksesta (s. 206 ss.).
[34] Smith, Proverbs, s. 41.
[35] Headland, China's New Day s. 9 ss.
[36] Headland, s. 18. Keisari Kuang Hsi antoi 27 uudistusjulistusta
parin kuukauden kuluessa.
[37] Smith, China in Convulsion, 1. s. 152 ss.
[38] Smith, Convulsion, II. s. 547 s.
_Suuri Oppi. Kungfutsen teksti_.
[39] Sanallisesti: 'Ovi Hyveeseen'.
[40] Alkutekstissä on sanottu vain, että tie on siinä ja siinä, mutta
imperatiivilla on ajatus tullut paljon painokkaammaksi.
[41] Keisarikunnaksi muuttui Kiina vasta kolmesataa vuotta Kungfutsen
jälkeen, joten '_Taivaan Poika_' oli itsevaltias hallitsija noin
2100 vuotta (221 e.Kr. -- 1911 j.Kr.). Yhtä pitkän ajan sitä
ennen (2357-221 e.Kr.) sai 'Taivaan Poika' tyytyä olemaan vain
vasalliruhtinaiden nimellisenä päämiehenä. Kungfutsen aikana
oli Taivaan Pojan merkitys jotenkin mitätön; häntä mainittiin
tavallisemmin nimellä kuningas (Uang) eikä keisari (Huang Ti).
Jälkimmäinen nimi tuli käytäntöön vasta vuodesta 221 e.Kr.
_Suuri Oppi. Selityskirja_.
[42] _U Uang_ ja _Uen Uang_ elivät kolmannen (Džou-) hallitsijasuvun
alussa, noin 600 vuotta ennen Kungfutsea.
[43] _In_ on huomattu henkilö Kiinan vanhimmassa historiassa. Tämä
rohkea ja kansan parasta harrastava pääministeri ryhtyy merkilliseen
toimeen saattaakseen huikentelevan hallitsijan tunnolliseksi. Hän
erottaa tämän kaikista hallitustehtävistä ja pitää vartioituna
hänen esi-isiensä hautojen läheisyydessä oppiakseen erittäinkin
iso-isältänsä _Dženg Tang:ilta_ oikeita hallitusperiaatteita ja
menettelytapoja. Pääministerin teko osoittautui oivalliseksi.
Kuningas muutti mielensä ja hänestä tuli kelpo hallitsija. -- _Tai
Dia_ oli Šang-dynastian toinen kuningas. Hänen iso-isänsä _Dženg
Tang_ perusti tämän hallitsijasuvun syrjäyttämällä rappeutuneen
Hsia-suvun (_Kiinan ensimmäinen vallankumous_, 1766 e.Kr.). -- Huomaa
tässä lausunnossa, kuten edellisessäkin, hieno kiinalainen kehoitus!
Ylhäisempien ojentaminen on erikoisen vaikea asia maassa, missä
vanhempien ja arvovallan kunnioitus on niin suuri, ja virheettömän
maineen säilyttäminen ('kasvojen pelastaminen') yhtä tärkeä kuin
elämä itse.
[44] Viittaus vielä vanhempaan aikaan, aivan Historiakirjan alkuun,
sen ensimmäiseen sankariin. _Jao_ ja hänen seuraajansa _Šuen_ ovat
saaneet korkeimman kunnianimen, mitä hallitsijoista käytetään, _Ti_,
joka sana esiintyy Jumalan nimessä (Šang Ti) ja itsevaltiaan keisarin
nimessä (Huang Ti). Šuen:in jälkeen Ti häviää käytännöstä, kunnes
Džao Hsiang Uang v. 221 ottaa nimekseen Huang Ti, yksinhallitsija,
keisari. Senvuoksi olemme Jao:lle ja Suen:ille omistetun Ti-nimen
kääntäneet adjektiivisesti, 'jumalainen'. Niin suuri on näiden
miesten maine, että on syntynyt sananlasku: 'Lukuunottamatta Jao:ta
ja Šuen:ia ei ole ihmistä ilman virheitä'. -- Kuten näkyy, viittaa
Suuri Oppi yksinomaan ruhtinaiden maailmoihin. Teoksen henki on
kuitenkin vallan toinen kuin Macciavellin 'Ruhtinaassa'.
[45] Sisäisen ihmisen pesoa tunnettiin tarvittavan päivittäin kuten
kasvojen puhdistamista. Jos saamme täysin luottaa kiinalaisiin
tiedonantoihin, niin 3700 vuotta sitten pidettiin ulkonaisesta ja
sisäisestä puhtaudesta yhtä hyvää huolta kuin meidän päivinämme.
Taiteellisten metalliastioiden käyttö jä kirjoitustaito olivat
käytännössä. -- _Dž'eng Tang:in pesumaljasta_ voimme päätellä, että
noina varhaisina aikoina jo oli verrattain kehittynyttä tekniikkaa,
oli merkittävää esteettistä makua, oli huomattavia hygieenisiä
harrastuksia, oli intomielistä etiikkaa ja uskonnollisuutta, oli
kirjoitus- ja lukutaitoa, -- oli sanalla sanoen monipuolista
kulttuuria.