liittovaltioiden aikana ensi kädessä sitä valtiota, jolla oli
heegemonia, johtoasema muihin nähden. Mutta Džung Kue'-nimitystä
käytetään tavallisimmin -- myöskin tekstissämme -- koko Kiinasta,
ympärillä olevien raakalaiskansojen vastakohtana. Sen merkitys
on silloin sama kuin _Tien Hsia_, Taivaan alus. Uudempi käsitys
maailmasta on viime aikoina vähentänyt jälkimmäisen sanan käyttöä,
mutta Džung Kue näyttää säilyttävän käytäntönsä edelleen.
Sananlaskuissa ja vakiintuneissa lauseparsissa säilyy T'ien Hsia.
Näiden rinnalla käytetään mielellään nimitystä _Džung Hua Kue'_,
Loistoisa Keskusvaltio, ja usein pelkkää _Džung Hua_ (Loistoisa
Keskus)-nimitystä. Keisarikunnan viime aikoina, mandžulaisen
Ts'ing (puhdas)-suvun hallitessa, oli Kiinan virallinen nimi: _Ta
Ts'ing Ti Kue_, Suuren Ts'ing-dynastian Keisarikunta l. Suuri
Ts'ing-monarkia. Yleisemmin käytettiin kuitenkin pelkkää _Ts'ing
Ts'ao_ (Ts'ing-dynastia)-nimitystä. Hallitus on niin tärkeä Kiinassa,
että koko valtakunnan virallinen nimi on muuttunut aina uuden
hallitsijasuvun mukaan. Varsinaista Kiinaa, erotettuna alusmaista,
mainitaan nimellä _Szi-Pā Sen_, Kahdeksantoista maakuntaa. Tasavallan
virallinen nimi (vuodesta 1912) on _Džung Hua Min Kue_, Loistoisa
Keskustasavalta eli tarkemmin: Keskinen Loistoisa Kansanvaltio.
'Loistoisa' (kukkaisa), _Hua_, merkitsee yksinäänkin Kiinaa ja
kiinalaista ja on katsottava Kiinan hienoimmaksi nimeksi. _Hua
Ren_ ja _Hua Min_ (Hua-kansa) on kiinalaisten tavallinen nimitys
itsestään. Hua johtunee ensimmäisestä hallitsijasuvusta, jonka nimi
oli _Hsia_, Kesä, ja jolla nimellä myöskin kiinalaiset itseään
mainitsevat. Kaksi viimemainittua nimeä yhdistetään yhdeksi: _Hua
Hsia_, Kukkaisa Kesämaa. Kungfutsen aikoihin -- ja yhä vieläkin --
käyttävät kiinalaiset itsestään nimeä _Li Min_, Tummatukka kansa
(niinkuin muinaiset babylonialaiset). Kristuksen aikoihin eläneen
mahtavan, aitokiinalaisen hallitsijasuvun mukaan mainitsevat
kiinalaiset itseään nimellä _Han_, jota käytetään rinnan Hua-sanan
kanssa, mutta ainoastaan adjektiivina 'kiinalainen'. Hyvin
tavallisia ovat nimet _Han Ren_ (Han-kansa) ja _Han Tzï_ (Hantse)
Viimemainitusta on tullut suomenkielelle nimitys 'Haanin Pojat',
joka kuitenkin on harhaanviepä; Han-pojat olisi oikeampi nimitys
tai sitten '_hannilaiset_'. [Han-joki, Hankou (Hanjoen suu)-niminen
kaupunki ja sitä vastapäätä oleva rautateollisuuskaupunki Han Jang
(Hanjoen päivänpuoli) Kiinan keskustassa ovat Kaikki 'kiinalaisia'.]
Han-sanaa käytettiin viimeisen hallitsijasuvun aikana varsinkin
hallitsevan mandžulaisen heimon vastakohtana. Han-merkki oli
sitten vallankumouksellisten yhteinen tunnus. 'Han' merkitsee
varsinaisia kiinalaisia, erotettuina kaikista muista heimoista,
joita valtakunnan rajojen sisällä asuu. Hän ilmaisee kiinalaisen
_kansallistuntoa_, Hua sen sijaan _valtiollista_ 'loistoa'. Melkein
yhtä mielellään kiinalaiset mainitsevat itseään toisen kansallisen
kukoistuskauden hallitsijasuvun (T'ang, n. 600-900 j.Kr.) mukaan
nimellä _T'ang Ren_, T'ang-kansa, '_T'angilaiset_'. -- On omituista
ja osoittaa ulkomaalaisten perin huonoa Kiinan tuntemusta, ettei
yksikään kiinalaisten käyttämistä maansa ja kansansa nimityksistä
ole tullut länsimailla käytäntöön, vaan sen sijaan nimet, joilla
kiinalaiselle on mitä epämieluisin kaiku. Itse '_Kiina_'-nimitys
on sellainen. Samoin myöskin muut länsimailla käytetyt nimet,
jotka juontavat juurensa keskiajalta. Ehkä kaikkein loukkaavin
kiinalaiselle on nimitys _Cathay_ (Khata), joka Keski-Aasian kansojen
välityksellä on tullut länsimaille ja jota yhä esim. englantilaisessa
kirjallisuudessa ahkerasti Kiinasta käytetään. Venäjän kieleen on
samasta juuresta tullut nimitys _Khitai_; jota slaavilaiset miltei
yksinomaan käyttävät Kiinasta. Nämä nimitykset johtuvat eräästä ehkä
tunguusilaista alkuperää olevasta tatariheimosta (Ts'i Tan, Khitan),
joka vuonna 907 valloitti Pohjois-Kiinan ja hallitsi sitä pari sataa
vuotta, dynastianimenään Liao. Cathay oli alkuaan Pohjois-Kiinan
nimi; samoihin aikoihin (Sung-dynastian hallitessa) mainittiin
Etelä-Kiinaa nimellä _Manzi_, myöskin _Machin_ (Mahachin)-nimellä.
Cathay ja Manzi-nimiä vastaa kreikkalaisperäinen _Seres_, jolla
nimellä kaukaisen idän suurta silkkimaata mainittiin, sikälikuin
sitä maitse tunnettiin, ja _Sinae_, jolla nimellä Kiinaa mainittiin,
sikälikuin sen yhteyteen meritse tultiin. Seres ja Sinae ajateltiin
eri valtakunniksi kuten myöhemmin Cathay ja Manzi. Profeetta
Jesajan 49, 12 mainitsema _Siniminmaa_ tarkoittanee samaa kuin
Sinae. '_Taivaan valtakunnaksi'_ on Kiinaa länsimailla myöskin
joskus sanottu, ei kuitenkaan täydellä oikeudella. 'Taivaan alus'
(T'ien Hsia) olisi kai läheisin sitä vastaava termi. Kiinan keisari
on kyllä 'Taivaan Poika' (T'ien Tzï), mutta T'ien Kue'-nimitystä
ei kiinalaisilla ole. Sitä lähentelee sentään nimi _Tien Ts'ao_,
Taivainen dynastia, samanlainen yleisnimi kaikiksi ajoksi Kiinalle
kuin esim. edellä huomauttamamme Ts'ing Ts'ao-nimitys viimeisen
hallitsijasuvun aikana. T'ien Ts'ao lienee lähinnä aiheuttanut puheen
'Taivaan valtakunnasta'. Yhtä hyvällä syyllä voidaan Kiinaa sanoa
_Lohikäärmeen valtakunnaksi_, sillä tämä 'vanha mato' (Lung) oli
keisarikunnan aikana valtakunnan virallinen symbooli, keisariuden
tunnusmerkki. Keisarin palatsi oli Lung Lou, valtaistuin Lung
Uei (eli T'ien Uei!) keisarin persoona Lung T'i, hänen silmänsä
Lung Jen, hänen pukunsa Lung I, hänen kätensä Lung Džao, hänen
käsikirjoituksensa Lung Pi' ja hänen lapsensa Lung Tzï. 'Lohikäärmeen
lento' merkitsi keisarin astumista hallitusistuimelle, ja keisarin
kuolema ilmaistiin sanomalla, että hänen Majesteettinsa nousi
lohikäärmeen selkään ja ratsasti taivaaseen. Nimitys '_Kiina_'
(China) on hämäräperäinen. Kaksi erilaista selitystä on tämän sanan
synnystä; toinen viittaa pohjoiseen, toinen etelään. Edellä (ss.
398 ja 454) on huomautettu, että Ts'in hallitsijasuvusta johtunee
'Kiina'-nimitys. Toinen mielipide vakuuttaa, että 'China' on
ikivanha malajilainen sana, joka tuli ensin merkitsemään Kiinan
etelärannikkoa, myöhemmin koko Kiinaa. Suurimmat auktoriteetit
(Richthofen ja Yule) ovat tämän tulkinnan kannalla. Eihän liene
aivan mahdoton sekään olettamus, että eri lähteistä johtuneet sanat
olisivat osuneet yhteen. Ensi kerran esiintyy Chin-sana ajanlaskumme
alussa länsimailla. Ptolemeus tekaisee siitä '_sini_', joiden
pääkaupunki on _Sinā Sinarum_. Tätä tietä lienee _sinologia_ tullut
merkitsemään Kiinan tieteellistä tutkimusta. Marco Pololla tavataan
Cathay ja Manzi-sanojen ohella kerran Chin-nimitys, jota hän
käyttää Etelä-Kiinasta. Chin voi olla myöskin persialainen sana ja
edellämainittu Machin (Maha-chin) voi merkitä Suur-Kiinaa. Vuonna
1539 ilmenee täydellinen 'China'-muoto Kaarle V:nnen kartalla. --
Japaninkielestä lienee Kiinan kirjakieleen tullut harvemmin käytetty
'China'-sanaa muistuttava _Dži Na_-nimitys. Tässä käytetyt merkit
eivät ensinkään viittaa Ts'in-dynastiaan. (Yule & Cordier, The Book
of Marco Polo I, ss, 11-12; II, ss. 142-144 ja 265. -- Richthofen,
China I, s. 436 ss. -- Tiessen, China I, s. 88 ss.)
[78] _Mong Hsien Tzï_ oli Lu-valtion ministerinä vähää ennen
Kungfutsen syntymää. Kansan suussa lienevät säilyneet nämä hänen
kansan parasta tarkoittavat sanansa. Tämä oli samaa tunnettua
sukua kuin filosoofi Mongtse, jonka ajatuksia tämän ministerin
puheet suuresti muistuttavat. -- Vanhan tavan mukaan antoi herttua
virkaanasettamalleen miehelle vaunut ja neljä hevosta. Siten
tahdottiin hänet varjella ahneudesta. Jäitä käyttivät korkeat
virkamiehet hautajaisissa ja uhritoimituksissa. Pohjois-Kiinassa
voitiin jäitä 'leikata', niinkuin lausunto kuuluu.
[79] Tässä taas yksi noita Kiinan monia mietelauseita, joilla on
valittu muoto ja syvä sisällys, 'kultainen omena hopeamaljassa',
siivekäs sana, jonka voi kuulla usein kansan huulilta. Kiinan
kielellä se kuuluu: 'Pu i Li uei Li, i I uei Li'. Sen voisi kääntää
myös: 'Voittoa emme pidä voittona, oikeus on meidän voittomme'.
Kuten tavallisesti, puuttuu tästäkin lauseesta subjekti. Ja, sen
pahempi, puuttuu näiltä suurilta sanoilta liian räikeästi subjektia
ihmiselämässäkin.
[80] Giles, Religions of Ancient China, s. 7 s.
[81] Richthofen, China I, sisältää perusteellisen esityksen vanhan
Kiinan laajenemisesta ja useita hyviä karttoja, ss. 338, 364.
[82] Hermann, Geschichte, ss. 9, 15.
[83] Pott, Sketch, s. 16.
[84] Martin, Lore, s. 397.
[85] Historiakirjan kiinankielisen selitysteoksen mukaan.
[86] Grube, Religion und Kultus, s. 3.
[87] Kukin vyöhyke oli 500 Li:tä läpimitaten.
KIRJALLISUUTTA.
Pitkiä teosten nimeä on lyhennetty ja vain viimeiseen painokseen on
viitattu.