joutuu hän varmasti pikkusielujen holhouksen alle. Jos tällaiselle
pikkusielulle -- luullen häntä hyväksikin -- uskotaan valtion tai
perheen [tärkeitä] toimia, niin seuraa siitä rinnan [Taivaan]
tuhoa ja [ihmisten] ilkeyttä. Ja vaikka [sittemmin] saataisiinkin
kunnon mies [hänen paikalleen], ei [tällä] olisi keinoja enää.
Tästä sanotaan: "Rikkaus ei ole valtion voitto. Valtion voitto on
vanhurskaus."
Ylläoleva selityskirjan kymmenes luku selittää 'valtion hyvää
hallitusta' ja 'isänmaan rauhoittamista' (P'ing Tien Hsiā).
Selityksiä on kaikkiaan kymmenen lukua. Ensimmäiset neljä lukua
käsittelevät yleispiirteittäin [teoksen] johtavia ajatuksia ja niiden
merkitystä. Jälkimmäiset kuusi lukua käsittelevät yksityiskohdittain
teoksen ala-asteikkoa. Viides luku valaisee hyvän käsittämisen
tärkeyttä. Kuudennessa luvussa on esitetty hyvä [tahto] ihmisen
[varsinaisena] perustuksena. Opintojen alkuaikoina on [näihin kahteen
lukuun] kiinnitettävä mitä suurinta huomiota. Opiskelija älköön
niiden yksinkertaisuuden vuoksi halveksiko niitä. -- Džu Hsi.
4.
KIINALAISEN AJATTELUN LUONNE.
Koettaessamme eritellä kungfutselaiselta kannalta kiinalaiselle
ajattelulle olennaisia piirteitä kiintyy huomiomme ensi kädessä
seuraaviin seikkoihin:
1. _Käytöllisyys_. Intialainen metafysiikka on kiinalaisille
vierasta. Käytännölliset tarkoitusperät ovat määränneet ajattelua ja
sen muotoja. Kiinalainen filosofia, varsinkin vanhimpana aikana, on
kauttaaltaan praktillista. Džu Hsi:n aikakaudella, 12:lla vuosis.
j.Kr., on syvemmän mietiskelyn oireita -- nähtävästi intialaista
vaikutusta. Kaikkein mieluisinta ajatustyötä ovat kiinalaiselle
antaneet siveys- ja valtio-opit. Näiden kiinteä yhteenkutominen
lienee kungfutselaisuuden korkein saavutus.
2. _Vanhoillisuus_ on kiinalaisille erikoinen ajatustottumus.
Kungfutse itse on siinä suurin mestari. Hän varoi mitään uutta
esittävänsä. Iänikuisista kätköistä hän kaivoi esiin ja valikoi sen
mikä sitten on tullut ainoaksi oikeaksi ohjeeksi opetukselle ja
elämälle. Minkä harmaan muinaisuuden miehet ovat hyväksi huomanneet
ja mikä sitten on saanut Kungfutselta hyväksymisen -- siitä ei enää
voida kiistellä. Vanhojen arvojen uudelleen arvioiminen oli jotain
käsittämätöntä vuosisatamme alkuun saakka. Henkinen elämä on yleensä
ollut samanlaista kuin länsimailla keskiaikainen skolastiikka.
3. _Muodollisuus_. Ajattelu on liikkunut sovinnaisissa kaavoissa.
Omituinen jäykkyys ilmenee ajatusmuodoissa. Lukuja käytetään
koneellisesti. Kolme ja viisi ovat erittäin suosittuja suureita.
Puhutaan kolmesta valosta -- auringosta, kuusta ja tähdistä;
kolmesta kyvystä -- taivaasta, maasta ja ihmisestä. Samoin puhutaan
kolmimerkkisistä kirjoista ja kolmikätisistä ihmisistä. 'Viitosia'
on vieläkin enemmän. Olemme tutustuneet viiteen kaanoniin, viiteen
hyveeseen, viiteen suhteeseen ja viiteen vuoreen. Huomasimme
myös viisi korkeinta arvovaltaa -- taivas, maa, ruhtinas,
vanhemmat ja opettaja. Edelleen puhutaan viidestä perusaineesta
-- metallista, puusta, vedestä, tulesta ja maasta; näitä vastaa
viisi taivaankappaletta, joilla ovat nimet: metallitähti, puutähti,
vesitähti, tulitähti ja maatähti -- Venus, Jupiter, Merkurius,
Mars ja Saturnus. Värejä on viisi: vihreä, keltainen, punainen,
valkoinen ja musta. Erilaisia makuaistimuksia on samoin viisi: makea,
hapan, katkera, kirpeä ja suolainen. Viisi aistimusten välittäjää
ovat: korva, silmä, suu, nenä ja -- sydän. Viisi on ihmisellä
sisäisiäkin elimiä: sydän, keuhkot, maksa, munuaiset ja -- vatsa.
Ilmansuunnista on viisi tärkeintä: pohjoinen, etelä, itä, länsi ja
-- keskus. Musiikissa on viisi perussäveltä ja ihmisolennolla on
viisi ominaisuutta: muoto, käsityskyky, tajunta, toiminta ja tieto.
Viisi rangaistusta ovat: piiskaaminen, kepittäminen, karkoitus
paikkakunnalta määräajaksi, karkoitus elämäniäksi ja -- kuolema.
Kuolleita surraan viiden asteikon mukaan: vanhempia ja aviomiestä
27 kuukautta, esivanhempia samoin 27 kuukautta, veljiä ja sisaria
9 kuukautta, setiä ja tätejä 5 kuukautta, etäisempiä sukulaisia 3
kuukautta. Mutta onni on myöskin viisikertainen: pitkä ikä, rikkaus,
terveys, hyveenrakkaus (!) ja rauhainen kuolema.
HUOMAUTUKSIA JA LISÄYKSIÄ
1.
KIINAN HISTORIAN ÄÄRIVIIVAT.
A. MUINAISUUS.
1. _Myyttien aikakausi_.
'Kolmen monarkin' aika; kiinalaisten mukaan vähintään 1/2 milj.
vuotta.
Kiinalaisten mietiskelyn mukaan[80] oli ennen kaikkea olevaista
Tyhjyys. Aikojen kuluessa se muuttui vähitellen Ykseydeksi,
suureksi Monaadiksi. Tämä taas jakautui aikojen vieriessä kahdeksi
perusvoimaksi (dualismi), Valoksi ja Varjoksi, maskuliini- ja
feminiiniprinsiipeiksi. Näiden vuorovaikutuksen kautta on
näkyväinen maailmankaikkeus saanut syntynsä. Tähän filosoofiseen
maailmansyntyoppiin liittyy toinen kansantajuisempi.
_P'an Ku_, 'muinaisuuden tutkija', valon ja pimeyden voimista
syntynyt ensimmäinen inhimillinen olio, järjestää maailmankaikkeuden.
Tämän jättiläisen kuolemasta alkaa yksityiskohtaisempi luomistyö.
Hänen hengityksensä muodostui tuuleksi, äänensä ukkoseksi; vasen
silmä auringoksi, oikea kuuksi; hänen verensä muuttui virroiksi,
tukkansa kasvoi heininä ja puina, hänen lihastaan tuli multamaata ja
hänen hikensä valui alas sateena. Ihmissuku syntyi hänen ruumiissaan
olleista eläinloisista.
_T'ien Ti_, 'taivaallinen hallitsija';
_Ti Ti_, 'maallinen hallitsija';
_Ren Ti_, 'inhimillinen hallitsija'.
Kukin näistä eli 18.000 vuotta, samoin kuin tuo heidän kuuluisa
edeltäjänsä P'an Ku. Nämä saattavat maailman muodostelemisen
päätökseen. Ti:n asemasta käytetään myös samansisältöistä sanaa
_Huang_.
_Jiu Dž'ao_, 'pesän omistaja', asumusten rakentaja.
_Sui Ren_, (Hsū Ren) 'tulimies', tulen keksijä; opetti myös
käyttämään nuoraan tehtyjä solmuja laskuvälineinä; vastaa
kreikkalaisten Prometheusta.
_II. Taruaika_.
'Viiden suvereenin' aika, 2852-2357 e.Kr.; noin 500 vuotta.
_Fu Hsi_, 2852-2737, 'kesäinen henkäys', esiintynyt Mayers'in ja
Giles'in mukaan sata vuotta aikaisemmin; kiinalaisten sivistyksen
kantaisä; mainitaan myös nimellä _T'ai Hao_, 'suuri Hao' (kirkas
kesäpäivä); kalastuksen, karjanhoidon ja avioliiton säännöstelijä;
kirjoitustaidon ja soittokoneiden keksijä, uhripalvonnan järjestäjä.
_Šen Nung_, 2737-2697, 'jumalainen maamies', maanviljelyksen
ja lääketaidon isä; mainitaan myös nimellä _Jen Ti_, 'leimuava
hallitsija'. Asuinpaikka Šan Tung.
_Huang Ti_, 2697-2597, 'keltainen hallitsija', almanakan laatija ja
ajanlaskun järjestäjä 60-vuotisiin jaksoihin; kymmenjärjestelmän
käytäntöönpanija. Hänen puolisonsa opetti silkkiäismadon hoitoa ja
silkkipukujen käyttöä. Taivaan temppeli rakennetaan, suitsutuspuikot
otetaan käytäntöön. Auringon, kuun ja viiden kiertotähden, sekä
virtojen ja vuorien palvonta alkaa, esi-isäin palvontaa tehostetaan.
_Šao Hao_, 2597-2513, 'pieni Hao', järjesti 'Suuren Syvyyden'
musiikin saadakseen ihmiset sopusointuun henkimaailman kanssa.
_Džuan Hsii_, 2513-2435, 'yksinäinen ja äkäinen, määräsi erikoisen
virkamiehen valvomaan taivaan ja maan palvontaa, olemaan
jonkinlaisena välittäjänä ihmisten ja henkimaailman välillä; Jumalan
palvonnassa käytetään musiikkia, jonka sanotaan johtuvan ukkosen
jäljittelemisestä.
_Ti K'u_, 2435-2366, 'nopeatoiminen hallitsija', innokas henkien
palvoja ja ahkera tähtien tutkija.
_Ti Drï_, 2366-2357, 'yritteliäs hallitsija'.
III. _Ihanneaika_.
Kahden 'jumalaisen' aika, 2357-2205 e.Kr.; noin 150 vuotta.
_Ti Jao_, 2357-2255, 'jalosukuinen, jumalainen hallitsija',
täydellinen nimi _T'ang Ti Jao_, mainitaan myös nimellä _Fang
Hsūin_, ('erittäin ansiokas'), mutta tunnetaan yleisesti pelkällä
Jao-nimellä; lienee kotoisin _Dži Li_ maakunnan eteläosasta,
rautatien varrella olevan _Pao Ting Fu_-nimisen kaupungin
lähettyviltä, jossa yhä on _T'ang_ ('villi') Hsien-niminen pikku
kaupunki (siitä nimi T'ang, 'T'angilainen Jao'). Hallitusistuimensa
tällä heimopäälliköllä olisi pitänyt olla _Šan_ Si-maakunnan
eteläosassa, _P'ing Jang Fu:ssa_. Auringonpimennys; tähtientutkijoita
_Hsi_ ja _Hō_. Temppeli rakennettiin Šang Ti:lle ja uhripalvontaa
tehostettiin. Keltaisen virran suuri tulva v. 2297; vedet sai
laskeutumaan 8-vuotisella itsensäkieltävällä toiminnallaan eräs
henkilö, joka sittemmin hallitsijana tunnetaan nimellä _Y Suuri_.
Syrjäyttäen arvottoman poikansa määräsi Jao seuraajakseen _Ti
Šuen:in_, jolle hän myös antoi kaksi tytärtään vaimoiksi, kuten
Historiakirja kertoo.
_Ti Šuen_, 2255-2205, 'jalosukuinen, jumalainen hallitsija',
täydellinen nimi _Y Ti Šuen_, mainitaan myös nimellä _Džung Hua_
('toinen loistava'), mutta tunnetaan yleisesti pelkällä Šuen-nimellä;
jumalanpalvelusmenojen ja rikoslain laatija; _Y_ ('peto') oli _An
I' Hsien:in_ alue _Šan Si:n_ maakunnan lounaiskulmassa, nykyisen
_Džie Džou:n_ (Kai Džou) pohjoispuolella; Šuen:in kotipaikka ei
siis ollut kaukana Jao:n hallituspaikasta. Šuen:in hallituspaikka
oli _Jang Hsia_, lähellä nykyistä _T'ai Kang:ia_ Ho Nan-maakunnan
itäosassa, Keltaisen virran alamutkasta ja maakunnan nykyisestä
pääkaupungista _Kai Fung Fu:sta_ kaakkoiseen. Vaikka Šuen:in
hallitusalue määritellään _Kan Su:n_ maakunnan läntisimmästä
kulmasta _Ning Po:hon_ (Šanghai:in eteläpuolella) ja _Pekingistä_
aina _Tung T'ing_-järven eteläpuolelle,[81] niin oli se varmaan
vielä hyvin hajanainen ja osoittaa vain hänen valloitussotiensa
suuntaviivoja; luoteinen, kapea ja pitkä kulmake näyttänee
kiinalaisten taivallustietä Keski-Aasiasta Keltaisen virran laaksoon.
Jao:n 'rankaisemat' alkuasukasheimot (_San Miao_ y.m.) kapinoivat
usein vielä jälkeenpäinkin; hajanaisuuden tilaa jatkuu koko kolmen
ensimmäisen hallitsijasuvun ajan, aina Ensimmäiseen Keisariin saakka
(221-209 e.Kr.). -- Kun Historiakirjan vanhinta aikaa koskevat osat
ovat sen oman esityksen mukaan jäljestäpäin kirjoitetut, niin ne
eivät ole täysin luotettavia; vaikka niissä mainitaan jo tältä ajalta
kaikenlaisia metalleja (kulta, hopea, vaski, rauta y.m.), niin lienee
tämä aika kuitenkin vielä katsottava _kivikaudeksi_, aina 3:nnen
hallitsijasuvun alkuun saakka (1122 e.Kr.).[82] -- Ennen hallitukseen
ryhtymistään Šuen tarkkasi tähtiä, toimitti sitten uhreja Jumalalle
(Šang Ti), 'Kuudelle Arvovallalle', vuorille, virroille ja hengille
ylimalkaan. V. 2254 hän toimitti uhrin Jumalalle Suurvuorella (T'ai
Šan), kuten Historiakirja kertoo.
B. VANHA AIKA.
Noin 2200 e.Kr. -- 200 j.Kr.; 2000 vuotta.
I. _Esihistoriallinen aika_.
Kahden ensimmäisen hallitsijasuvun aika, 2205-1122 e.Kr.; n. 1100
vuotta.
a) _Hsia-dynastia_.
2205-1766 e.Kr.; 439 vuotta; 17 hallitsijaa.
_Y Suuri (Ta Y)_, 2205-1197, ensimmäisen hallitsijasuvun perustaja,
Šuen:in määräämä hallitusistuimelle, niinkuin tämä oli Jao:n
määräämä. Nämä kolme miestä ovat klassillisen kirjallisuuden
pääsankareita. Y:n nimi ('suuri vapaaehtoinen') viitannee hänen
epäitsekkääseen toimintaansa, samalla kuin hänen kunnianimensä (_Uen
Ming_, 'valistunut käskynhaltija') viittaa hänen ystävälliseen
suhteeseensa alamaisiin. Hänen kotipaikkansa lienee ollut _Džung_
lähellä maakunnan pääkaupunkia Si An Fu:ta _Šen Si:ssä_ (nykyinen
_Hu Hsien_), jossa hänen isällään oli maa-alue. Siten 'kultaisen'
ajan suuruudet (_Jao, Šuen ja Y_) olisivat kotoisin Kiinan
kolmesta pohjoisesta maakunnasta (_Dži Li, Šan Si_ ja _Šen Si_).
Hallitsijasuvun nimi _Hsia_ ('kesä') johtuu paikkakunnan nimestä. _Ho
Nan_ maakunnan keskellä, ei kaukana Peking-Harikou-rautatielinjasta,
jonka paikkakunnan Y sai palkkioksi Keltaisen virran tulvien
kuivaamisesta (jota hänen isänsä oli turhaan yrittänyt); nyt on
paikan nimi suuren viljelijänsä mukaan _Y Džou_. Jao ja Šuen tulevat
'raakalaisten' ja 'petojen' parista, _Y_ tulee 'kesämailta', mikä
ei kyllä ole hänen synnyinseutunsa. Koko Kiinaa mainitaan vielä
ensimmäisen hallitsijasuvun ja sen perustajan mukaan 'kesämaaksi'.
-- Patriarkkaalinen järjestelmä, joka Jao:n ja Šuen:in aikana on
muuttunut monarkkiseksi, tulee nyt perinnölliseksi; hallitsijalla
on kuitenkin periaatteessa aina oikeus määrätä seuraajakseen
kenen hän tahtoo, jota oikeutta käyttäen moni on jälkisäädöksellä
määrännyt jonkun nuoremmista pojistaan seuraajakseen. Samalla
kuin keskushallitus nyt yhä lujittuu, alkaa myös ilmetä sitä
heikontavia voimia, jotka kolmannen hallitsijasuvun lopulla
läänityslaitoksen muodossa kehittyvät huippuunsa. Kiinalaisten
sukunimien harvalukuisuus (noin 400) on osoituksena aikaisimmasta
heimojärjestelmästä, joka nyt on siirtynyt syrjään, muuttuakseen
vähitellen vasallijärjestelmäksi. -- Ajan yleistä kehityskantaa
on vaikea riittävien todistusten puutteessa oikein arvostella.
On väitetty Historiakirjan mukaan, että _kultaa_ ja _hopeaa_ --
tietysti vähemmän jalostetussa muodossaan -- alettiin tähän aikaan
käyttää kaupan välineenä.[83] Tähän voinee kuitenkin sovittaa
_Mongtsen_ kuuluisat sanat: "Jos meidän on uskottava kaikki
mitä Historiakirja kertoo, silloin olisi parempi, ettei meillä
olisi koko Historiakirjaa." Eräs tukikohta tämän suvun aikana on
_auringonpimennys_, jonka olisi pitänyt tapahtua ruhtinas _Džung
K'ang:in_ (2159-2149) neljäntenä vuonna (2155) 'ensimmäisenä
syyskuukautena'. Tätä ei kuitenkaan ole onnistuttu vielä saamaan
sopusointuun tähtitieteellisten laskelmien kanssa.
_Džie Kuei_, 1818-1766, 'viimeinen julmuri', suvun viimeinen
hallitsija, klassillisen kirjallisuuden kauhu, samoin kuin hänen
jalkavaimonsa _Mō Sï_. Kuningasta mainitaan yleisesti pelkällä
Džie-nimellä.
Pääkaupunki oli Hsia-suvun aikana ensin Šuen:in hallituspaikka _T'ai
Kang_ Ho Namissa ja dynastian loppuaikoina Šuen:in syntymäpaikka _An
I_ Šan Si:ssa.
b) _Šang-dynastia_.
1766-1122 e.Kr.; 644 vuotta; 28 hallitsijaa. (Kaksi nimeä _Šang_ ja
_In_, kumpikin noin 300 vuotta.)
_Dž'eng T'ang_, 1766-1753, 'menestyvä T'ang,' mainitaan yleisesti
pelkällä _T'ang_ ('kuuma vesi', 'liemi') nimellä; edellisen
hallitsijasuvun kukistaja ja uuden perustaja; Historiakirjan ja
klassillisen kirjallisuuden sankareita. Tämä Kungfutsen suku
johdetaan Šuen:in 'opetusministeristä', jolla oli kuvaava nimi
_Ts'i_ (Hsie, 'suuri pykäläpuu'); _T'ang_ edustaisi 14:ttä polvea
hänestä. Tunnustukseksi palveluksistaan sai _Ts'i_ maa-alueen Šang
('kauppias') _Šen Si:n_ maakunnan kaakkoiskulmassa, jolla vielä tänä
päivänä on sama nimi (_Šang Džou_). Martin huomauttaa,[84] että
'kauppiaan' esiintyminen dynastianimenä tietää uutta edistysaskelta
kansan yhteiskunnallisessa elämässä. T'ang:in sukunimi oli _Tzï_
('poika', 'lapsi'), henkilönimi _Li_ (Lū, 'kenkä', 'kävely',
'toiminta'); '_T'ang_' lienee kuoltua annettu kunnianimi, kuten
yleensä hallitsijoille on ollut tapana antaa. Hänellä tämä sana
lienee käsitettävä erikoismerkityksessä 'mainehikas', samaan tapaan
kuin 'Jao' ja 'Šuen'. Seitsenvuotisen kuivuuden johdosta tahtoi T'ang
uhrata oman henkensä luonnon lepyttämiseksi, mutta tämä alttius jo
ilman varsinaista uhria lepytti taivaan antamaan kuivalle maalle
virvoittavaa sadetta.
_Tai Džia_, 1753-1720, 'suuri alku', edellisen pojanpoika.
Pääministeri _I In_, joka jo oli ollut T'ang:in neuvonantajana, sai
tarmokkailla toimenpiteillään ajattelemattoman hallitsijan seuraamaan
iso-isänsä hyverikasta esimerkkiä. Tässä yhteydessä Historiakirja
kertoo että 1 In _kirjeellisesti_ nuhteli hallitsijaa. Kirjojen
käytöstä epäsuorasti mainitaan jo jao-šuenilaiselta ajalta.
_P'an Keng_, 1401-1373, 'sukujentutkija', muutti pääkaupungin
Keltaisen virran pohjoispuolelta sen eteläpuolelle, paikkakunnalle,
jonka nimi oli _In (Jen Szï Hsien, Ho Nan Fu, Ho Nan)_; siitä tälle
hallitsijasuvulle nimi In, 'voittoisa'. Historiakirja kertoo laajasti
tästä muutosta, vaikka se ei mainitse mitään yli kolmensadan vuoden
ajalta T'ai Džia:n jälkeen.
_U Ting_, 1324-1265, 'sotilashenkilö', kävi tiettävästi ensimmäisenä
taisteluita tatarien kanssa, v. 1292 e.Kr.
_Džou Hsin_, 1154-1122, 'kiusallinen satulanauha', mainitaan
tavallisesti pelkällä Džou-nimellä, suvun viimeinen ja kelvottomin
hallitsija, vieläkin kuuluisampi rikoksistaan kuin edellisen
dynastian viimeinen hallitsija _Džie Kuei_. Džou:n tunnettu
jalkavaimo oli _Tā Džï_.
Missä oli Šang-dynastian pääkaupunki? Siihen ei ole helppo vastata.
_Dž'eng T'ang_ perusti sen paikkakunnalle, jonka nimi oli _Po'_;
mutta siitä ei olla täysin varmoja oliko se itä- vai länsiosassa
Ho Nan-maakuntaa. Historiakirja näyttäisi viittaavan siihen, että
Po oli sama kuin In, johon P'an Keng lopulta tuli. Luultavampaa on
kuitenkin että Po oli _Kuei Tē Fu:n_ alueella maakunnan itärajalla,
ei kaukana Šuen:in hallituspaikasta Jang Ksia:sta (T'ai K'ang).
_An Huei:n_ puolella on täällä Po-niminen piirikunta, _Po Džou_.
Tänne on T'ang:in kotipaikalta, (Šang Džou, Šen Si) pitkä harppaus,
vaikka nämä kaupungit ovatkin samalla leveysasteella (33° 50').
Tämän jälkeen oli hallitus ainakin kolmessa paikassa (Hsiao, Hsiang,
Keng)[85] ennenkuin se joutui Jen Szï Hsien:iin Ho Nan Fu:n lähellä.
Täydellä syyllä on huomautettu, että pääkaupungin lakkaamaton
muutteleminen ei osoita Šang-suvun kovinkaan lujaa valta-asemaa.
II. _Tosihistoriallinen alkuaika_.
Vasallivaltioiden kukoistusaika ja henkisten harrastusten nousuaika,
n. 900 vuotta.
_Džou-dynastia_.
1122-255 e.Kr.; 867 vuotta; 34 hallitsijaa.