järjestetään pyhäkkö juhla-asuun. Koko juhlajärjestys, kaikkia
yksityiskohtia myöten, on edeltäpäin tarkoin määrätty, vieläpä
kirjallisesti ja piirustustenkin avulla esitetty. Kungfutsen
nimitaulun eteen asetetaan taiteellinen uhriastia palavine
suitsutuspuikkoineen. Sen molemmin puolin palaa suuri soihtu.
Kolme pöytää järjestetään näiden eteen uhriesineiden asettelua
varten. Keskimmäisellä pöydällä on useita maljakkoja täynnä
kaikenlaista maanhedelmää, sekä suuri joukko viinalla täytettyjä
pikareita. Sivupöydille asetetaan valmista ruokaa maljakkoihin ja
kuppeihin. Temppelin keskelle, valkoisen silkkikäärön eteen, tuodaan
uhrieläimet: -- suuri härkä keskelle ja lammas ja sika sen oikealle
ja vasemmalle puolelle, kaikki teurastettuina.
Varsinainen uhrin toimittaja, korkein paikkakunnan virkamies, on
kolme päivää valmistautunut juhlatoimitusta varten ja vetäytynyt
kokonaan pois julkisesta elämästä. Varhain juhlapäivän aamuna,
jo ennen auringonnousua, hän saapuu suuren seurueensa kanssa
temppelin esipihaan. Hän pukeutuu määrättyyn uhripukuun, jota
säilytetään täällä hänen pukeutumishuoneessaan. Sen jälkeen johtaa
seremoniamestari hänet 'Punaisen Pihan' koilliskulmaan pesemään
käsiään vartavasten asetetussa maljakossa. Tällä välin ovat kaikki
saattueeseen kuuluvat virkamiehet asettuneet kukin edeltäpäin
määrätylle paikalleen.
Nyt ovat siis kaikki valmistukset tehdyt, nyt alkaa itse pyhä
toimitus. Siinä on kolme osaa: --
1. _Ing Šen_, 'hengen vastaanotto'.
2. _Hsien_, uhritoimitus, ja
3. _Sung Šen_, 'hengen hyvästely'.
Viimeisen osan välittömässä yhteydessä tapahtuu uhriesineiden
poissiirtäminen, _Ts'ē Džuan_.
Kumealla jyminällä, ruutipaukkujen polttamisella ja meluavalla
musiikilla alkaa juhlatoimitus. Uhrintoimittaja astuu pyhäkköön
henkeä vastaanottamaan. Kun hän on saapunut Kungfutsen taulun ääreen,
laskeutuu hän polvilleen, asettaa siihen tuohuksensa ja painaa kolme
kertaa päänsä maahan. Tämä kumartelu uusitaan kolmeen otteeseen.
Hänen siinä Kungfutsen henkeä vastaanottaessaan esitetään pyhäkön
edessä olevalla korokkeella tähän tarkoitukseen edeltäpäin määrätty
ylistyslaulu soittokoneiden säestyksellä.
Nyt alkaa kolmiosainen uhritoimitus (Hsien) läsnäolevalle hengelle.
Ensikerralla asetetaan silkki ja viina keskimmäiselle pöydälle,
molemmilla seuraavilla kerroilla sivupöydille. Jokaiseen asetteluun
liittyy kolmikertainen kumarrus maahan asti, K'o T'ou, kuten henkien
vastaanotossakin tapahtui. Samoin esitetään jokaisen uhrin aikana
määrätty hymni, johon liittyy jonkinlainen vertauskuvallinen tanssi.
Laulajina ja soittajina käytetään uhritoimituksessa 50 miestä, jotka
ovat jakautuneet kahteen osastoon, kummallakin oma johtajansa.
Tanssijoina esiintyy 36 poikasta, jotka nekin ovat jakautuneet
kahteen ryhmään. Laulajat ja soittajat ovat pyhäkön edustalla
olevalla korokkeella, tanssi tapahtuu sen edessä pihamaalla. Kun
nyt ylistyshymnejä lauletaan, niin nuo pojat, ollen pukeutuneina
mahdollisuutta myöten Kungfutsen aikuisella tavalla ja pitäen
vasemmassa kädessään huilua ja oikeassa fasaaninsulkaa, koettavat
liikkeillään kuvannollisesti ilmaista laulussa esiintyviä sanoja. Kun
esim. laulumiehet laulavat: 'Puhdas uhriviini on jo valmis', niin nuo
pojat uhrin valmiutta osoittaakseen tekevät syvän kumarruksen. Samoin
he koettavat huilulla ja sulalla, asettelemalla niitä eri asentoihin,
kuvata laulussa esiintyviä kirjoitusmerkkejä. Vain kaikkein
yksinkertaisimmat merkit voidaan tällä tavoin kuvata. Sellaisia ovat
esim. Šang, Hsia, Ting; ylös, alas ja päivännimi Ting.
Juhlallisuudet päättyvät hengen hyvästelyyn (Sung Šen). Sitä ennen
siirretään uhriesineet pois (Tsē' Džuan), viina juodaan, silkki
poltetaan ja uhrieläinten liha jaetaan alempien virkamiesten kesken.
Juhlallisuuksissa toiminut ylimmäinen virkamies kumartelee Kungfutsen
hengelle hyvästiksi hänen nimitaulunsa edessä samalla tavalla kuin
häntä vastaanottaessaankin, jonka jälkeen hän jättää temppelin
juhlallisen saattueen seuraamana.
Samanlaisia menoja toimitetaan muidenkin nimitaulujen edessä alempien
virkamiesten toimesta, vaikka tietysti vähemmän juhlallisella tavalla.
IV
SUURI OPPI
1.
SUURI OPPI JOHDATUKSENA KUNGFUTSELAISEEN ELÄMÄNKATSOMUKSEEN[33]
Kungfutselaisista teoksista olemme valinneet Suuren Opin
yleiskatsauksellisen esityksemme keskustaksi, koska sillä on useita
edellytyksiä tähän.
Ensinnäkin se on hyvin suppea, pieni vihkonen vain, jonka
lukeminen ei rasita ketään. Sitten se itse ilmaisee olevansa
johdatus kungfutselaisuuteen. Kaikki tärkeimmät käsitteet tulevat
tässä esiin. Edelleen on teos muodolliselta asultaan parhaita ja
järjestelmällisimpiä.
Varsinainen teksti, jota yleisesti pidetään Kungfutsen itsensä
kirjoittamana, on hyvin lyhyt, sisältäen vain 205 sanamerkkiä,
mutta siinä on kosketeltu hyvin laajakantoisia kysymyksiä ja
viehättävällä tavalla. Kymmenen lukua sisältävä selityskirja, jossa
yksityiskohdittain tarkastellaan varsinaisen tekstin väitteitä,
kulkee yleisesti Kungfutsen oppilaan _Tsengtsen_ nimellä, mutta asiaa
ei ole täysin todistettu. Teokseen liittyy sitäpaitsi klassillisen
kirjallisuuden oikeaoppisen selittäjän _Džu Hsi:n_ huomautuksia, ja
eräs aukko on täytetty Džu Hsi:n opettajan _Dengtse:n_ selityksillä.
Suuressa Opissa on siis ainakin neljän miehen kynän jälkiä. Paitsi
Džu Hsi:ta, joka eli noin 1700 vuotta Kungfutsen jälkeen, on moni
muukin klassillista kirjallisuutta selittänyt, mutta nämä selitykset
eivät käännöksessä tule suoranaisesti esille.
_Kielen_ puolesta on Suuri Oppi kirjava. Siinä on lainauksia
kaikkein vanhimmista teoksista, Historiakirjasta ja erittäinkin
Laulujenkirjasta, siinä on Kungfutsen ja hänen aikansa tyyliä
ja vihdoin 12:nnen vuosisadan kehittyneempiä kielinäytteitä.
_Sananlaskuja_ ja mietelauseita on teoksessamme runsaasti. Muutamia
itse teoksessa mainitaan sananlaskuiksi, jotka siis Kungfutsen aikana
elivät kansan suussa. Toiset mietelauseet ovat Suuresta Opista
siirtyneet jokapäiväiseen käytäntöön.[34] Edellistä lajia ovat esim.
seuraavat: "Isä ei ymmärrä poikansa pahuutta, eikä hän ymmärrä
laihonsa hyvyyttä." "Yksi sana sotkee seikan, yksi mieskin määrää
kansan (I Jen fen Szï, i Ren ting Kue)." Jälkimmäistä lajia ovat
esim. "Esineillä on juuret ja latvat, asioilla on loppu ja alku."
"Rikkaus kaunistaa huoneen, hyve kaunistaa ihmisen (Fu' ruen U' Tē
ruen Šen)." "Hyve on juuri, rikkaus on latva."
Sitäpaitsi on teoksessamme paljon sananlaskun tapaisia suppeita
_mietelauseita_, jotka kääntäessä kadottavat niin paljon mehustaan.
Sellaisia ovat esim. I Šen fā Ts'ai, i Ts'ai fā Šen, jossa kummankin
lauseen sanat ovat samoja, mutta sanojen järjestys vain erilainen.
Lauseella on tahdottu kuvata rikkauksien oikeata käyttöä: toinen
kohottaa omaa arvoaan tavarain oikean käytön kautta, toinen taas
kohottaa rikkauttaan laskemalla omaa arvoaan. Lause "Väärin tullut
tavara, väärin myöskin menee, pahoin puhutut sanat pahoina myöskin
palaavat" on kiinaksi lausuttu hyvin lyhyesti ja sattuvasti. -- I
Džia Ren, i Kue hsing Ren; i Džia Rang, i Kue hsing Rang: "Yksi ainoa
koti rakas, koko valtio hyverikas; yksi koti kohtelias, koko piirin
tavat parhaat." Vielä näyte Suuren Opin proosasta: Šang lao Lao, ōr
Ming hsing Hsiao; Šang džang Džang, ōr Ming hsing Ti. (Kun hallitsija
pitää vanhoja vanhoina, niin kansassa herää vanhempien kuuliaisuus;
kun hallitsija pitää iäkkäitä iäkkäinä, niin kansassa herää nuoremman
veljen alistuva mieli.) Merkkien luku lauseessa vaihtelee 1-6.
(On kokonaisia teoksia, joissa jok'ikinen lause on kolmi- tai
nelimerkkinen.) Kielellisinä kaunistuskeinoina käytetään alku-,
loppu- ja keskisointuja, 'tyhjien' ja 'täysien' sanojen taitehikasta
vuorottelua, eripitkien lauseiden sääntöperäistä kertaamista,
iskusanan säännöllistä uudistamista, vastakohtien tarkkaa järjestelyä
j.n.e. Suuren Opin kieli on yleensä tyypillistä klassillisen
kirjallisuuden kieltä, ainoastaan Mongtse on vielä taitehikkaampaa,
mutta samalla helppotajuisempaa. Mongtsen kielen kauneus on sen
suuripiirteisyydessä, kuvarikkaudessa, plastillisuudessa.
Suuri Oppi on, kuten kaikki Kungfutsen toimittamat teokset, ensi
kädessä eetillistä sävyä. _Lähtökohtana_ on valtakunnan hallitsemisen
vaikea kysymys ja hallitsijan persoona. Erikoisen aiheen tällaisten
kysymysten käsittelyyn antoi vanhan Džou-hallitsijasuvun (1122-255
e.Kr.) heikot hallitsijat, liittolaisvaltioiden keskinäinen
kinastelu, ympärillä asuvien raakalaiskansojen alituiset
hyökkäilemiset ja yleinen epävarma, jopa kurjakin valtiollinen ja
yhteiskunnallinen tila. Sivistyneiden huomio on sitäpaitsi Kiinassa
aina kääntynyt hallituskysymyksiin. Opinnot ovat aina tarkoittaneet
ensi kädessä hallitusvirkoihin pääsyä.
Sekasortoiseen tilaan toivotaan apua entisten aikojen tarkastelusta.
Kaukaisimpaan muinaisuuteen kääntyy profeetan katse neuvoa ja
valaistusta hakien. Vanhojen aikojen ihailussaan lienee Kungfutse
kuvannut nuo entiset kultaiset ajat ehkä liiankin hyviksi, kuten
moralisoivassa esityksessä helposti tapahtuu. Kiinalaiset ovat
kuuluja vanhanihailustaan ja -kunnioituksestaan, mutta Kungtutse on
suurin _konservatisti_, oikea antikvaristi, ja kungfutselaisuuden
lipun alla on vanhan ja vanhojen kunnioitus tehostetuimmassa
muodossaan säilynyt.
Suuren Opin Selitysteoksessa on kuitenkin kosketeltu myöhäisempääkin
aikaa, tullen lopulta aivan Kungfutsen edeltäjiin Lu-valtiossa (Šan
Tung:issa). Esimerkkeinä käytetyt historialliset henkilöt ovat lähes
kahden tuhannen vuoden ajalta ennen Kungfutsea. Kaikki tärkeimmät
vanhan Kiinan merkkimiehet esiintyvät Suuressa Opissa: Ti Jao, Ti
Šuen, Tā Y, Dž'eng T'ang, Uen Uang, U Uang, Džou Kung y.m.
_Kirjan tarkoitus_ olisi otsikon mukaan kolminainen: 1) hallitsijan
jaloimpien hyveiden huomatuiksi saattaminen, 2) senmukainen vaikutus
kansaan ja 3) jatkuva eläytyminen parhaimpaan hyvään. Ensimmäinen
ja viimeinen voidaan kuitenkin supistaa yhteen, hallitsijan
itsekasvatukseen, joten Suuren Opin kaksi pääajatusta ovat 1)
hallitsijan itsekasvatus ja 2) rakkaus kansaan. Nämä kaksi puolta
tulevat selvästi esiin kiinalaisessa Suuren Opin Taulukossa.
Nämäkin ovat erottamattomassa yhteydessä keskenään, hallitsijan
hyveellisyys näet vaatii häntä rakastamaan kansaa, niinkuin isä
lapsiaan; häntähän sanotaankin 'kansan isäksi', ja isän hyve on
Lempeys, Tzï. Hallitsijan hyve ei kuitenkaan ole Tzï, vaan Ren, joka
rakkauden ohella sisältää oikeudenmukaisuuden. Hyveiden luettelossa
olemme Ren-sanan kääntäneet 'Ihmisyys'-sanalla. Toiselta puolen kansa
myöskin kunnioittaa ja seuraa hallitsijaansa, niinkuin lapsi isäänsä.
Suuri Oppi todistelee, kuinka hallitsija voi viedä koko kansan
mukanaan joko hyvään tai pahaan, ennen kaikkea antamansa esimerkin
voimalla.
Kun hallitsija 'harjoittaa ja omistaa' kaikkia hyveitä, niin hänestä
tulee se, mikä hänen pitääkin olla, _Šeng_, Täydellinen Viisaus,
hyveiden ruumiillistunut ilmaus, koko kansan esikuva. Tämä 'sisäinen
viisaus', ei ainoastaan pane omistajaansa alati 'kirkastumaan
hyveissä', ja lakkaamatta 'pelolla ja vavistuksella' ponnistelemaan
'parhaimpaan hyvään', vaan se ilmaiseikse myöskin ulospäin
todellisena 'kuninkuutena', _Uang_, rakkautena kansaan, johon hänen
hyveellisyytensä ja esikuvansa vaikuttavat kerrassaan uudestiluovasti.
Kirjan johtava aate on siis yksin _Hyve, Tē_. "Ruhtinas pitäköön
huolta hyveistänsä. Kun hänellä on hyveitä, on hänellä miehiä. Kun on
miehiä, on myös maata. Kun on maata, on myös käyttövaroja." "Hyve on
juuri, rikkaus latva." Hyve-sana, Tē, merkitsee 'suoraa sydäntä' ja
(uudempi merkin muoto) 'suoran sydämen mukaista vaellusta'. Džu Hsi
sanoo Suurta Oppia johdatukseksi siveysoppiin. Tämä moraalifilosofia
ei kuitenkaan ole niin paljon filosofoivaa kuin käytännöllistä
laatua. Voimakas eetillinen paatos on teokselle ominaista.
Hyveen harjoituksessa erotetaan _seitsemän_ eri piiriä, jotka ovat
ikäänkuin kehässä, sulkien toinen toisensa. Lueteltuina suurimmasta
pienimpään ne ovat seuraavat: Suurisänmaa (T'ien Hsiā), valtio
(Kue'), perhe (Dzia), yksilö (Šen, ruumis), tunne-elämä (Hsin,
sydän), tahtoelämä (I, tarkoitus, ajatus) ja tietoelämä (Drï).
Isänmaan rauha riippuu yksityisvaltioiden hyvästä järjestyksestä;
valtiot taas niiden kotien hyvistä tavoista; kodit
yksityishenkilöiden, varsinkin perheen pään, itsekasvatuksesta;
itsekasvatus edellyttää tunteiden ja halujen hillitsemistä, 'sydämen
ojentamista'; sydämen ojentamiseen tarvitaan tahtoa ja valpasta
ajatustensa vartioimista, varsinkin yksinäisyydessä; asiain
olemukseen tunkeutuvat laajat tiedot auttavat parhaiten tahtoa
oikealle tolalle; tietojen laajentaminen on ensi kädessä olevaisen
älyllistä tarkastelua.
Ensimmäinen asia on siis tunkeutua olevaisen ytimeen (_Ke' U'_). Tämä
sisältää, ei vain olevaisen järkiperusteiden tutkimista, vaan myöskin
kirjallisuuteen, historiaan ja ihmisluontoon tutustumista, kuten
taulukosta käy ilmi. U' merkitsee olevaista yleensä; Ke': saavuttaa,
rajoittaa, vaikuttaa, uudistaa; raja, kehä, malli, äly. Ke' U':
älyllisesti tarkastella olevaista, eritellä, filosofoida. Tällaisen
intellektuaalisen luonnontarkastelun, olevaisen olemukseen ja ytimeen
tunkeutuvan silmäyksen, yhdessä ihmiselämän ja historian tuntemuksen
kanssa, pitäisi vaikuttaa se ihme, että meissä syntyy hyvä tahto,
puhdas ja vilpitön mieli. Tieto sellaisenaan ohjaa meitä hyvään.
Tärkeässä kohdin siis kungfutselaisuus ratkaisevasti asettuu
intellektualismin kannalle. Tämän mukaan olisi viisaus suurin hyve.
Sillä mitä viisaampia me olemme, sitä parempia me olemme myöskin.
Mitä enemmän meillä on tietoja, sitä enemmän meillä on hyvää tahtoa.
Mitä enemmän me niin hyvin yksityiskohdissaan kuin yleispiirteissään
tunnemme sekä nykyisyyttä että menneisyyttä, sitä enemmän meillä on
mahdollisuuksia menetellä oikein, ja sitä enemmän on takeita, että
me myöskin _tahdomme_ menetellä oikein. Ei ole suotta kiinalaisessa
hyveiden taulukossa asetettu Viisautta keskustaan.
Tästä tiedon palvomisesta on ollut lyhyt matka tietäjien
palvontaan. Tietomiehillä ja viisailla on puolittain jumalien asema
Kiinassa. He ovat 'taivaisen järjestyksen' tuntijoita ja edustavat
sitä maan päällä. Keisari on viisaista ensimmäinen, Šeng. Hän
korkeanomakätisesti tutkii tohtoreita ja antaa joka kolmas vuosi
yhdelle onnelliselle korkeimman mahdollisen oppiarvon, Džuang Yen.
Kungfutse on viisautensa kautta kohonnut ruhtinasten rinnalle
ja kaikkien oppineiden, vieläpä keisarienkin jumalaksi. Mutta
jok'ikinen 'lukumies' (Tou Šu Ren eli Uen Szï) on hänkin jonkinlaisen
palvonnan esineenä. Opettaja asetetaan viimeisenä arvovaltojen
joukkoon, jossa neljä muuta ovat Taivas, Maa, Ruhtinas ja Vanhemmat.
Tämä viisimerkkinen taulu asetetaan usein talon peräseinälle ja
sen edessä toimitetaan palvontaa kuten epäjumalille konsanaan.
_Tien, Ti, Džyin, Ts'ing, Szï_, nämä viisi arvovaltaa, ovat aito
kungfutselainen kokoomus; taivas ja maa, perhe ja valtio, viisaus
ja hyve on siinä kudottu erottamattomaksi kokonaisuudeksi, seikka,
joka on niin ominaista kungfutselaisuudelle. Ei kuitenkaan vain
opettajan _nimi_ ole palvonnan esine, vaan opettaja itse tietysti
myöskin saa oppilailtaan samanlaistak ohtelua. Polvilleen on oppilaan
ollut langettava mestarinsa edessä, ja opettajalla on ollut oikeus
menetellä oppilaansa kanssa niinkuin hän on tahtonut.
On pantava merkille, että Suuren Opin Selityskirjasta puuttuu juuri
tämä tärkein kohta. Emme saa tietää, miten Kungfutsen oppilas ja
aikalainen tämän luonnontarkastelun (Ke' U') on selittänyt, sillä
vanhoista käsinkaiverretuista bambulaatoista ovat tätä asiaa
käsittelevät liuskat ajan vieriessä ja vainojen ja hävitysten
myrskyissä tyystin kadonneet. Arvaa sen, miten suurena vahinkona
kiinalaiset tätä pitävät. Vajaa paikka on täytetty miehen
selityksillä, joka eli yli puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin.
Džu Hsi:n opettajan Dž'engtse:n mukaan on Ke' U' jatkuvaa vaarinottoa
kaikista esiin tulevista asioista. Sen edellytyksenä on ihmisluonnon
taipumus tiedoitsemiseen, ja toiselta puolen on kaikessa olevaisessa
aina jotain järjellistä. Kuitenkin tämä järjellisen havaitseminen,
joka tapahtuu siirtymällä tunnetusta tuntemattomaan ja läheisestä
kaukaisempaan, vaatii pitkäaikaisia ponnistuksia; sitä ei saada
valmiina lahjana. Mutta jos meillä on kärsivällisyyttä tarpeeksi,
pyrkiäksemme aina vain eteenpäin, viimeiseen päätekohtaan saakka,
niin eräänä kauniina päivänä teemme vihdoin tuon suuren löydön: Me
havaitsemme omaavamme laajakantoisen ja läpikotaisen katsauksen koko
maailmankaikkeuteen. Silloin on sielunelämämme sellaisenaan ja monine
suhteineen olevaiseen, kaikki tyynni valaistua. Olevaisen muoto
ja sisällys, ydin ja kuori, kaikki on selvää. Lopputulos on siis
jonkinlainen intuitio, maailmankaikkeuden kokonaisnäkemys.
Kungfutsen aikoihin esitti Sokrates länsimailla samanlaisia väitteitä
tiedon perustavasta merkityksestä siveelliselle elämälle. Samalla
tavoin tahtoi hänkin 'synnyttää' horjumattomia siveellisiä käsitteitä
ja niiden mukaista toimintaa pelkän tietokyvyn avulla.
Olisi odottanut, että siveellisen pyrkimyksen viimeinen rengas
olisi yhdistetty henkimaailmaan, jumalaan, mutta siihen ei ole
viittaustakaan varsinaisessa tekstissä, -- ellei tahtoisi nähdä
tuohon U'-sanaan sisältyvän myöskin henkiolentoja. Sitä emme tiedä,
kun alkuperäinen selitys puuttuu. Joka tapauksessa olisi U'-hun
sisältyvä jumala-aate hyvin panteististä laatua. Voinemme sanoa,
että tässä taas tulee ilmi tuo Kungfutsen suuri pidättyväisyys
uskonnollisiin kysymyksiin nähden. Varsinaisessa tekstissä ei esiinny
sanaakaan jumalasta, tai edes jumalallisesta maailmanjärjestyksestä
(T'ien Ming), ainoastaan Taivaan Poika (T'ien Tzï) mainitaan.
Selityskirjassa esiintyy sen sijaan sekä Šang Ti että Tien Ming.
Kungfutse tahtoo uskollisesti pysyä siinä piirissä, minkä hän täysin
tuntee. Ihmiselämän ja yhteiskuntajärjestyksen kuvaajana hän on
omalla alallaan. Täytyy antaa tunnustusta Kungfutselle näiden asiain
käsittelystä. Tuo yhteiskuntarakenteen kudos, joka Suuressa Opissa
esiintyy, osoittaa toiselta puolen verrattain kehittyneitä oloja,
toiselta puolen se todistaa kirjoittajansa taitavaa sommittelua.
Kaikkein tärkeimpiä puolia tässä sommittelussa on taito, millä
koko rakenne on saatu niin tiiviiksi ja tukevaksi. Erityisesti on
ihailtava sitä tapaa, millä yksityinen ja yleinen, käytännöllinen ja
siveellinen, tieto ja hyve ovat toisiinsa liitetyt erottamattomaksi
kokonaisuudeksi. Taivaan Pojasta alkaen aina alimpaan rahvaaseen asti
on yksilöiden itsekasvatus (Siu Šen), haluihin, tahtoon ja tietoon
nähden, selvästi perustuksena sekä yksityisen itsensä elämälle että
perheelle, valtiolle ja koko isänmaalle. Tätä yhtä, itsekasvatusta,
jok'ikinen pitäköön kaiken juurena.
Kun luonnontarkastelun kautta tietopiiri on täysin avartunut (Drï
Drï), niin samalla on tahto tullut hyväksi (Dž'eng I) ja halut ja
tunteet hallituiksi, niin, koko sydän on ojennettu (Dženg Hsin).
Kun näin on ihminen kasvatettu (Siu Šen), niin samalla on saatu
edellytykset hyvälle järjestykselle kodissa (Ts'i Džia) perustus
valtion hyvälle hallitukselle (Drï Kue) ja taattu rauha Taivaan alla
(P'ing T'ien Hsiā).
Suurisänmaan sisäinen rauha on siis kungfutselaisuuden korkein
onni. Tässä taas tuo Yleismieli (Kung), jota edellä sanoimme
kungfutselaisen etiikan olennaiseksi piirteeksi. Se ei kuitenkaan
ulotu keltaisen heimon ulkopuolelle. Ei-kiinalaisiin suhtaudutaan
kuten juutalaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset barbaareihin.
Mitään taivaista tai kuolemantakaista onnea ei myöskään tavoitella;
maallinen paratiisi on silmämääränä, Kiina on oleva Taivaan
valtakunta maan päällä, T'ien Hsiā.
Ei ole mikään sattuma, että Suuren Opin varsinaisen tekstin niin
tärkeässä esityksessä johdonmukaisesti pidättäydytään kaikesta siitä,
mitä me sanomme uskonnolliseksi. Suuri Oppi kuvastelee tarkoin
Kungfutsen uskonnollista kantaa, jota olemme sanoneet eräänlaiseksi
agnostisismiksi, tietämättömyytensä tunnustamiseksi yliaistillisiin
kysymyksiin nähden. "Henkiä sopii palvella, mutta muuten on niistä
pysyttävä loitolla", tämä kuvaa niin sattuvasti Kungfutsen kantaa.
Selityskirjan kanta uskonnollisiin kysymyksiin nähden ei ole
niin puhtaasti pidättyväinen. Mainitsimme jo, että sekä Šang Ti
että T'ien Ming tulevat siinä esille, mutta, -- se otettakoon
huomioon -- ainoastaan lainauksina vanhimmista teoksista,
Historiakirjasta ja Laulujenkirjasta. Edellisestä otettu lainaus
kuuluu: Dž'eng T'ang (1766-1753 e.Kr.) "tarkkasi ja tutkisteli
Taivaan selviä lakeja (T'ien ming Ming)". Vielä on toinenkin lainaus
Historiakirjasta, jossa esiintyy Ming-sana (X, 11), jonka olemme
kääntäneet 'kohtaloksi'. Laulujenkirjan lainaus puhuu Šang Ti:sta:
"Niinkauankuin In-suku ei ollut kadottanut kansan suosiota, olivat
sen (hallitsijat) Šang Ti:n vertaisia (X, 5)."
Järkähtämätöntä uskoa Kaitselmukseen (T'ien Ming), vieläpä Šang
Ti:nkin korkeimpana jumalana, voimme pitää täysin kungfutselaisena,
vaikka Kungfutse itse ei mielellään näistä asioista puhu. Hänkin
kuitenkin otti uskollisesti osaa aikansa uskonnollisiin menoihin,
vieläpä hän juuri suureksi osaksi ne järjestikin, ja hänen
järjestystään yhä noudatetaan jumalanpalvelusmenoissa. _Li_ oli
Kungfutselle erittäin rakas, ehkäpä yhtä rakas kuin Tē:kin (hyve).
On selviä todisteita olemassa, että Kungfutse uskoi vaikeissa
tilanteissa kohtalonsa kokonaan riippuvan Taivaasta ja että ihmiset
eivät voineet tehdä hänelle mitään ilman Taivaan sallimusta. Tähän
vakaumukseen hän on tullut siveellisen vaelluksensa perustuksella ja
sen tehtävän tähden, jonka hän on ymmärtänyt omakseen. Sillä Taivas
palkitsee ja siunaa hyvää, mutta rankaisee pahaa. "Hyvällä on hyvä
palkka, pahalla on paha palkka": Šan jiu šan Pao, O jiu o Pao. Ja
sekä palkinto että rankaisu saadaan _tässä_ elämässä; osittain se
tulee suoraan meidän osaksemme, osittain saavat meidän jälkeläisemme
joko hyvää tai pahaa meidän tähtemme osakseen, -- varsinkin
pahaa, siinä tapauksessa, että me itse emme ole rangaistusta
rikoksistamme kärsineet. Jälkeläisiin kohdistuvaa Taivaan palkintoa
tai rangaistusta sanotaan nimellä _Yen Pao_, kaukainen palkanmakso.
Asianomaiseen yksilöön kohdistuvaa kuolemantakaista palkintoa tai
rangaistusta ei kungfutselaisuus tunne.
Jonkinlainen jumalanpelko, korkeamman maailmanjärjestyksen
kunnioitus, on siis siveellisen vaelluksen perimmäisenä vaikuttimena.
Viisauden korkein aste on tämän jumalallisen maailmankaitselmuksen
ymmärtämistä ja hyve varsinaiselta olemukseltaan on sopusointuista
vaellusta 'taivaisen järjestyksen' kanssa.
SUUREN OPIN TAULUKKO.
Tässä on kungfutselaisuuden perinnäiset perusopetukset. Joka seuraa
tätä oppia, hänellä on myötäinen elämä ja rauhainen kuolema. Tämä
taulukko on laadittu asetettavaksi työtuolin oikealle puolelle,
muistutukseksi niinkuin vanhoilla oli apunaan kehoituspiirroksia
vöissään ja pesumaljakoissaan. Sillä:
Taivainen järjestys on kehitetty Suuressa Opissa suurimpaan
täydellisyyteensä. Tästä seuraa että: --