Kao Tsu:n seuraaja _Tai Tsung_ (627-650), jonka aikana valtakunta
saavutti suurimman loistonsa, oli Kungfutsen intomielinen ihailija.
Hänen kuuluisa lauseensa on: '_Kungfutse on kiinalaisille mitä vesi
on kalalle_.' T'ai Tsung:in 200,000 nidosta käsittävä keisarillinen
kirjasto oli samoilla tienolla (Si An Fu, Šen Si), mistä oli lähtenyt
'Ensimmäisen Keisarin' julistus kaiken kirjallisuuden hävittämiseksi.
T'ang-dynastia on järjestänyt _neljä luokkaa_ palvottavia
kungfutselaisia pyhimyksiä tarkoin määrättyine arvoineen ja
uhreineen, mutta ennen kaikkea se on korottanut itse Kungfutsen
arvon palvonnan esineenä ja Kungfutsen kulttia ylipäänsä. Tämän
hallitsijasuvun ajalta alkaa _verovapauksien myöntäminen_ Kungfutsen
suvulle hänen temppelinsä ja hautansa hoitamista varten.
Tällöin lienee alkanut myöskin _veistokuvien käytäntöönotto_
Kungfutsen palvonnassa. Williams'in mukaan eräs Uei Dži-niminen
oppinut tämän hallitsijasuvun alussa teki Kungfutsen ja hänen 72
oppilaansa kuvat ja käytti niitä jonkinlaisina opetusvälineinä
koulussaan. Veistokuvien käyttö ei ole buddalaisuuden mukana Kiinaan
tullut vaikka se on buddalaisuuden kautta suuresti lisääntynyt.
Kungfutselaisissa temppeleissä ei yleensä käytetä kuvia, vaan
ainoastaan nimilaattoja. Poikkeuksia kuitenkin on, ja erikoisesti
on mainittava Kungfutsen sukutemppeli Dž'y Fu:ssa, jossa on useita
jättiläiskuvia, kuten myöhemmin saamme nähdä.
Vuonna 705 antoi keisari määräyksen, että sadan perheen vuosiverot
ja -tulot oli käytettävä Kungfutsen sukutemppelin ja siellä
toimitettavien uhrien hyväksi. Tämä oli alku _K'ung-suvun
maa-alueiden omistamiseen_. Vuonna 792 vapautettiin jälleen
kolmekymmentä perhettä kaikista verorasituksista velvollisuudella
huolehtia säännöllisesti temppelin ja sen puistikon puhtaanapidosta.
Vuonna 725 vapautettiin viisi perhettä kaikista verovelvollisuuksista
tarkoituksella pitää huolta _Kungfutsen haudasta_.
Tähän saakka on Kungfutsesta yksinään ollut mahtava veistokuva
hänen sukutemppelissään Dž'y Fu:ssa. Vuonna 725 toimitutti keisari
Kungfutsen _kymmenelle parhaalle oppilaalle veistokuvat_ tähän
temppeliin. Ne olivat tietysti paljon pienempää kokoa kuin mestarin
oma kuva. Vuonna 740 annettiin keisarillinen määräys, että toisen ja
kahdeksannen kiinalaisen kuun määrättynä päivänä (Kungfutsen syntymän
ja kuoleman aikaan; _huhti- ja syyskuussa_) oli _Kungfutselle
toimitettava erikoisen arvokkaat uhri_: Tämä määräys on ollut
voimassa näihin päiviin saakka. Kautta maan on näinä määräpäivinä
härkiä ja muita pienempiä eläimiä Kungfutselle uhrattu hänen
temppeleissään, joita on jokaisessa virallisessa kaupungissa. Uhrin
toimittajina ovat paikkakunnan korkeimmat viranomaiset. Valtion
valvonnan alainen opettajisto on myöskin velvollinen ottamaan osaa
uhritoimitukseen. Koulujen oppilaiden tulee polvistua Kungfutsen
kuvan tai nimilaatan edessä.
T'ang-dynastiaa seuraavana viisikymmenvuotisena sotilasmielivallan
aikana ei Kungfutsen kunnia sanottavasti kasva. Mutta kun
_Sung-hallitsijasuku_ (960-1280) saa taas jossain määrin turvatumman
yhteiskunnallisen tilan syntymään ja kun silloin muutenkin ilmenee
vilkkaita henkisiä virtauksia, niin Kungfutsenkin arvovalta saa siitä
osansa. Kungfutsen sukutemppelin hoitoa varten tekevät keisarit
suurisuuntaisia lahjoituksia. K'ung-suvulle ja sen suurimmalle
miehelle myönnetään ennenkuulumattomia erikoisoikeuksia.
Heti Sung-dynastian ensimmäinen keisari _Tai Tsu_ ('suuri alku';
omaa sukuaan _Džao_; kotoisin Kungfutsen esi-isien asuma-alueilta
Sung-valtion lähettyviltä; siitä dynastian nimi Sung) antoi
hallituksensa toisena vuonna (961) määräyksen, että _julkisissa
tutkinnoissa oppiarvon saaneiden tulee osoittaa kunnioitustaan
Kungfutselle_ hänen temppeleissään heti tutkinnon jälkeen. Myöskin
tämä säädös on ollut voimassa siitä alkaen näihin päiviin saakka.
Seuraavan keisarin (_Tai Tsung_) määräyksestä laitettiin v. 983
Kungfutsen temppeli Dž'y Fu:ssa mitä loisteliaimmaksi. Tämän
hallitsijan seuraaja _Džen Tsung_ (998-1023) osoittautui tämän
dynastian keisareista kaikkein innokkaimmaksi Kungfutsen palvojaksi.
Hän antoi _mitä ankarimpia määräyksiä_, että Kungfutsen temppelit
kaikissa kaupungeissa oli pidettävä hyvässä kunnossa ja määrätyt
uhrit hänelle niissä säännöllisesti toimitettava. Tähän saakka on
kokonaan unhotettu Kungfutsen lähimmät sukulaiset. Džen Tsung korotti
myöskin _Kungfutsen isän, äidin ja vaimon_ palvottavien joukkoon.
Kungfutsen pyhäkön hoitoa varten hän määräsi entisten lisäksi
kymmenen perhettä, vapautettuina muista velvollisuuksista, kuten
edellisetkin.
Tulvimalla tulee nyt Kungfutselle keisarillisia kunnianosoituksia,
arvonimiä ja lahjoituksia. Kungfutsen nykyinen kunnianimi _Drï
Šeng_ ('viisaista parhain'), jota jo historioitsija Szï-Ma Ts'ien
oli käyttänyt, tulee nyt Kungfutsen viralliseksi nimeksi. Keisari
uudistaa kaikki Kungfutsen temppelin uhriesineet, lahjoittaa erään
kallisarvoisen uhriastian temppeliin ja Kungfutsen suvulle 300,000
hopearahaa ja 300 kääröä silkkiä. K'ung-suvun päämies -- 46:s polvi
Kungfutsen jälkeen -- saa Juhlamenoneuvoston varaesimiehen arvon ja
kuusi suvun muuta jäsentä pääsee _valtion korkeimpien arvohenkilöiden
joukkoon_. Keisarin määräyksestä rakentaa K'ung-suvun päämies
vuonna 1008, suurentaen Kiinan kansallispyhäkköä, uuden temppelin
sille paikalle, missä nytkin pyhäkön päärakennus on. Kymmenen
vuotta myöhemmin sai K'ung-suvun päämies oikeuden juhlallisissa
uhritoimituksissa käyttää keisarillista päähinettä -- ellemme sanoisi
kruunua -- ja vastaavaa _keisarillista juhlapukua_.
Seuraava keisari _Ren Tsung_ (Jen Tsung 1023-1063) antoi,
kuten edellä on mainittu, K'ung-suvun päämiehelle nimen _Jen
Šeng Kung_, 'Uhkuvan Viisauden Prinssi', joka hänellä yhä on.
Tämä sivistysharrastuksistaan kuuluisa keisari, joka m.m.
ensimmäisenä otti käytäntöön tuon Kiinassa niin suuresti suositun
rinnakkaismietelauseiden (Tei Tzï) kirjoittamisen, lahjoitti
Kungfutsen sukutemppelille tällaisen korkeanomakätisesti kirjoitetun
_paralleliseinäkoristeen_, mikä on suurin ajateltavissa oleva
kunnianosoitus. Tähän aikaan elää Kiinan toinen suuri historioitsija
_Szï-Ma Kuang_, joka 354-nidosta käsittävässä historiateoksessaan
koskettelee myöskin samoja asioita kuin Kungfutse Kevättä ja
Syksyä-teoksessaan.
Keisari _Džē Tsung_ (1086-1101) lahjoitti Kungfutsen sukutemppeliä
varten lisää maa-alueita noin 2,500 hehtaaria. Tämän seuraaja _Huei
Tsung_ (1101-1125) on harras taolainen, mutta lisää runsaasti helmiä
Kungfutsen kruunuun. Hän antaa kiinnittää Kungfutsen päähineeseen
kaksitoista kuninkaallisten käyttämää tupsua, ja hänen vaatteisiinsa
kaksitoista vertauskuvallista kuviota (embleemiä); hänen käsiinsä
asetetaan _ruhtinaallinen valtikka_, kunniataulu, _Džen Kuei_, ja 24
keihästä pystytetään temppelin pääoven eteen. Täysin _ruhtinaallinen
hovi_ syntyy Kungfutsen sukutemppelin yhteyteen hoviherroineen ja
kunniavahteineen. Pyhäkkö saa nykyisen nimensä _Ta Dženg_ ('suuri
täydellisyys').
Ei ole tarpeellista kuvailla yksityiskohtaisemmin Sung-dynastian
kantamaa kunnioitusta Kungfutselle ja hänen suvulleen. Kungfutsen
sukutemppeli ja hauta ovat yhtä lähellä kiinalaisten sydämiä kuin
Europan ristiretkeilijöille Palestinan pyhät paikat samaan aikaan.
Eivätkä vain keisarit osoita Kungfutselle kunnioitustaan. Koko maa
on täynnä Kungfutsen ihailua ja ylistystä. Kungfutsen opetuksiin
ja hänen toimittamaansa kirjallisuuteen syvennytään aivan uudella
tavalla, klassillista kirjallisuutta tutkitaan ja tulkitaan
intomielisesti. Tätä innostusta ei voi vähentää se seikka, että
Pohjois-Kiina ja siellä olevat pyhät paikat joutuvat vieraiden
raakalaisheimojen haltuun. Tähän aikaan, jolloin 'Uhkuvan Viisauden
Prinssi' on 'Baabelin vankeudessa' Jangtse-virran eteläpuolella,
elää täällä Hu Nan ja Kiang Si-maakunnissa Kiinan klassillisen
kirjallisuuden suurin selittäjä _Dzu Hsi_ (1130-1200) Koko aikakautta
on vilkkaan Kungfutsen tutkimisen ja palvonnan vuoksi sanottu
_uus-kungfutselaisuuden ajaksi_.
Mongoolilaisen _Yen-dynastian_ (1280-1368) ajalta ei ole erikoisempaa
mainittavana Kungfutsen palvonnan kehityksestä. Hallitsijasuvun
perustaja _Kublai Khān_ (Šzï Tsou, 'uuden maailman alku'), oli
suvaitsevainen yleensä eri uskontoja kohtaan, mutta taikauskoista
taolaisuutta hän piti vaarallisena ilmiönä ja määräsi sen
kirjallisuuden hävitettäväksi, säästämällä kuitenkin peruskirjan,
Tao Te Džing:in. Hänen suosionosoituksestaan Kungfutsen jälkeläisiä
kohtaan on kerrottu edellä. Mongooliruhtinaat Kiinan hallitsijoina
olivat yleensä suopeita Kiinan sivistystä ja Kungfutsea kohtaan,
jolle annettiin mitä juhlallisin arvonimi.
Kotoinen _Ming-dynastia_ (1368-1644), jonka kolmas keisari (Jung
Lo') toimitti kuuluisan tietosanakirjan, 22,877-niteisen Jung Lo Ta
Tien:in, oli niinikään kungfutselaisystävällinen. Kungfutse on jo
niin kasvanut Kiinan henkiseen elämään, varsinkin Sung-dynastian
aikana, että on mahdoton ajatella Kiinaa ilman Kungfutsea. Pari
tapausta Kungfutsen palvonnasta tältä ajalta ansaitsee erikoisesti
tulla mainituksi. Kun _salama vuonna 1499 sytytti tuleen ja poltti
poroksi Kiinan kansallispyhäkon_, niin ei Lutherin vasarannaputukset
Wittenberg'in linnankirkon ovella kahdeksaatoista vuotta myöhemmin
järkyttäneet syvemmin Europan kansoja kuin tämä Taivaan vihan
ilmaus Kiinan silloista 60:tta miljoonaa asukasta. Keisari _Hung
Drï_ (1488-1506) ymmärsi kunnianasiakseen saada tämän vaurion
mahdollisimman pian korjatuksi. Neljässä vuodessa nousikin
pyhäkkö entistään ehompana tuhkastansa, varustettuna kymmenellä
jättiläiskivipylväällä, jotka lohikäärmekaiverruksineen yhä
vielä kaunistavat pyhäkön päärakennuksen julkisivua. Mutta ikävä
onnettomuus kohtasi temppeliä uudelleen muutamien vuosien kuluttua.
Vuonna 1511 veivät rosvot pyhäköstä keisarilliset lahjoitukset ja
muut kalleudet. Sen vuoksi antoi keisari _Džen Te'_ (1506-1522)
määräyksen, että Dž'y Fu:n kaupungin muureja oli laajennettava
länteen päin niin paljon, että sen ulkopuolella tähän saakka
sijainnut _temppeli oli tuleva kaupungin muurien sisälle_.
Mongoolikeisarin vuonna 1308 Kungfutselle antama kunnianimi
'Täydellisin, Viisain ja Oppinein Prinssi' muutettiin vuonna 1530
kuulumaan: _Drï Šeng Hsien Szï_: -- 'Viisaista Parhain Entisaikojen
Opettaja', mikä on yhä vielä Kungfutsen kunnianimenä.
Kiinan viimeinen hallitsijasuku, mandžulainen _Ts'in-dynastia_
(1644-1912) on yrittänyt, jos mahdollista, voittaa kaikki edeltäjänsä
Kungfutsen kunnioittamisessa. Ei ainoastaan poliittinen viisaus,
vaan myöskin todellinen sivistysharrastus on vienyt tämän vieraan
suvun hallitsijoita kantamaan kortensa Kiinan yhteiseen kekoon.
Tämän mahtavan hallitsijasuvun ensimmäinen keisari _Šuen Drï_
muutti hallituksensa toisena vuonna Kungfutsen kunnianimen samaksi
minkä mongoolit olivat hänelle antaneet, mutta erään seikkaperäisen
selvityksen johdosta palautti sen jälleen (1658) Ming-dynastian
aikana annettuun muotoon. Pian sen jälkeen teki sama keisari 10,000
punnan arvoisen lahjoituksen temppelin korjauksia varten. Pekingissä
hän toimitti useampia uhreja Kungfutselle.
Suvun toinen keisari _K'ang Hsi_ (1662-1723) on Kiinan suurimpia
hallitsijoita, kuuluisan sanakirjan (K'ang Hsi Tzï Tien) toimittaja
ja 'Pyhän Julistuksen' (Šeng Y) kirjoittaja. Vuonna 1670 hän toimitti
uhrin Kungfutselle ja kävi tarkastamassa Kungfutsen temppeliä vuonna
1684. Kaikki mandžulaiset keisarit ovat osoittaneet yhtäläistä
kunnioitusta Kungfutsea ja hänen jälkeläisiään kohtaan. Kun keisari
astuu valtaistuimelle, käy hän itse kumartamassa Kungfutsen kuvan
edessä Dz'y Fu:ssa, tai lähettää edustajansa sinne. Jos tulvat
tai kuivuus tuottavat yleistä hätää, tai kulkutaudit ja muut
onnettomuudet yllättävät kansaa tai keisarillista perhettä, niin ei
milloinkaan unohdeta ilmoittaa siitä keisarillisen lähettilään kautta
Kungfutselle apua pyytäen.
Seuraava keisari _Jung Dženg_ (1723-1736) joutui ajattelemaan, eikö
Kungfutsen esi-isiäkin olisi asetettava kunnioituksen esineiksi.
Sung-dynastian aikana oli jo Kungfutsen isä korotettu palvottavien
joukkoon nimellä _Ts'i Šeng Kung_ ('Viisaan alkaja-prinssi'). Nyt
päättelee Jung Dženg, että vielä ainakin neljä sukupolvea Kungfutsen
esi-isiä on eristettävä muista kuolevaisista. Tämä tapahtuukin jo
hänen hallituksensa ensimmäisenä vuonna. Kungfutsen viisi esi-isää
suoraan ylenevässä sarjassa saa prinssin arvon kukin: _Džao-Šeng,
Y-Šeng, I-Šeng, Dz'ang Šeng ja Ts'i-Šeng_: -- 'Viisaan' (Kungfutsen)
'Alkoja, Kehittäjä, Jatkaja, Kirkastaja ja Avaaja'.
Seuraavana vuonna (1724) _poltti salama toistamiseen Kiinan
kansallispyhäkön_ Dž'y Fu:ssa. Keisari Jung Dženg sai mieluisen
tehtävän sen uudelleenrakentamisessa. Kun pyhäkkö vihdoin
kuusivuotisen ankaran työn jälkeen oli valmis (1730), lähetti
keisari viisi poikaansa sen juhlalliseen avajaistilaisuuteen.
Rakennustyössä käytettiin nyt ensikerran keisarillisia keltaisia
tiilejä. Nykyinen Kungfutsen sukutemppeli on juuri tämä keisari
Jung Dženg:in rakennuttama, ja se on siis lähes kaksisataa vuotta
vanha. Jälkeenpäin on siihen tietysti tuotu yhtä ja toista koristusta
lisäksi, koska on tullut tavaksi, että jokaisen keisarin tulee jättää
joku merkittävä muisto pyhäkön kaunistamiseksi.
Mahtava keisari _Ts'ien Lung_ (1736-1796) antoi (1744) määräyksen
että _kungfutselaiset temppelit ovat puhdistettavat buddalaisista
papeista ja kuvista_ kautta koko valtakunnan. Sekä buddalaisuus
että taolaisuus olivat hänen mielestään surkuteltavia harhaoppeja.
Hän luopui kuitenkin aikeestaan rajoittaa niiden vaikutusvaltaa,
arvellen, että se vain synnyttäisi lisää levottomuutta ja muuta
pahaa. Huolimatta kunnioituksestaan Kungfutsea kohtaan hän piteli
kovakouraisesti 'Uhkuvan Viisauden Prinssejä' samoin kuin taolaista
'paaviakin'.
Esityksemme Kungfutsen palvonnan historiallisesta kehityksestä
on muodostunut läpileikkaukseksi koko Kiinan historiasta. Olemme
huomanneet, kuinka läheisessä yhteydessä Kungfutsen palvonta on
ollut valtakunnan yleisen tilan ja sen henkisten virtausten kanssa.
Olemme panneet myöskin merkille, että kehittyipä olot miten tahansa,
aina on Kungfutsen arvo vain kasvanut -- keisarikunnan loppuun
saakka. Vieläpä ensimmäinen tasavallan presidenttikin _Yen Šzï
K'ai_ (Juanshikai) yritti keisarikruunua tavoitellessaan asettaa
kungfutselaisuuden etuoikeutettuun asemaan valtakunnassa. Yritys
ei kuitenkaan onnistunut, ja voinemme sanoa, että se ei ole enää
koskaan onnistuva. Kristinusko on saamassa kungfutselaisuuden
entisen valta-aseman. Siitä huolimatta säilyy Kungfutsen kunnioitus
kiinalaisissa, vaikka sen virallinen palvonta onkin päättynyt.
5.
KUNGFUTSEN PALVONTA HÄNEN PAIKALLISTEMPPELEISSÄÄN.[32]
a) _Temppelit_.
Kungfutselaiset temppelit, joita on jokaisessa virallisessa
kaupungissa (kuten jo olemme maininneet) ovat kaikki saman kaavan
mukaan rakennettuja. Niiden pääovi on aina etelään päin, kuten
alttarikin. Kungfutsen sukutemppelin julkisivu Dž'y Fu:ssa on myöskin
rakennettu eteläistä ilmansunntaa kohti, mutta se eroaa näistä muista
temppeleistä, ei ainoastaan paljon juhlallisemman ulkoasunsa vuoksi,
vaan myöskin siinä, että sinne on aseettu veistokuvia. Sielulaatta on
kuitenkin sielläkin kuvan edessä, joten kuvaa itseään ei pidetä aivan
samanlaisen kunnioituksen esineenä kuin tavallisia epäjumalankuvia.
Kungfutselle ei ylimalkaankaan osoiteta samanlaista kiitos- ja
rukouspalvontaa kuin buddalaisille jumalille. Kungfutsen palvonta
on pääasiallisesti määrättyjen ylistysvirsien ja hymnien lukemista
hänelle. Kahdesti kuukaudessa, uudenkuun ja täysikuun aikana,
toimitetaan säännöllisesti Kungfutsen palvontaa, sekä sitäpaitsi
kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, juhlallisemmat
uhri-toimitukset. Tarkastelemme nyt noita kaikkialla tavattavia
Kungfutselaisia temppeleitä.
Niissä on vähintään kaksi toisistaan erillään olevaa osastoa.
Kaikki temppelin eri osastojen, porttien ja ovien nimitykset, niin
hyvin näissä maakuntatemppeleissä kuin suuressa sukutemppelissäkin,
viittaavat vanhoihin sivistysmuistoihin ja ennen kaikkea
Kungfutsen omaan aikaan. Temppelihuoneuston eteläinen seinä on
nimeltään _Hung Ts'iang_ (Hung-seinä). _Hung_ oli Han-dynastian
aikana valtion korkeakoulujen nimi. Muuri on väriltään
punainen, koska se oli Džou-dynastian virallinen väri ja on yhä
edelleen onnen väri Kiinassa. Tällaiset pikkuseikat osoittavat
kiinalaisille luonteenomaista taipumusta historiallisten muistojen
arvossapitämiseen. Ensimmäisen osaston nimi on _P'an Kung_. Tämä oli
Džou-dynastian aikana vasallivaltioiden korkeimpien opetuslaitosten
nimi. Näissä kouluissa kasvatettiin virkamiehistöä vuoden aikojen
mukaan milloin käytännöllisesti milloin tietopuolisesti. Näiden
koulujen välittömässä yhteydessä oli puoliympyrän muotoinen
tekolampi, _P'an Dr'ï_, joka myöskin löytyy Kungfutsen temppeleissä.
Lammen yli johtaa kaunis kaarisilta, jota kuitenkaan ei saa käyttää
muut kuin keisari itse ja joku valiohenkilö, 'ensimmäinen oppineista'
(Džuang Yen). Pihan taka-osan molemmin puolin ovat sivurakennukset,
joista oikealla oleva on uhrimenoja johtavan hallitusvirkamiehen
(mandariinin) juhlapukuun pukeutumista varten (_Kuan T'ing_). Tätä
vastapäätä on vasemmalla uhrieläinten teurastuspaikka, _Tsai Seng
T'ing_. Ensimmäisestä pihasta johtaa kolmiosainen kunniaportti
takapihalle, varsinaiseen pyhäkköön. Kunniaportin keskimmäinen osa
on taaskin vain ruhtinaallisten henkiöiden ja valio-oppineiden
käytettävissä. Huomaamme kuinka suuret valtuudet oppiarvo Kiinassa
antaa. Sivistyksensä nojalla voi halpasäätyisinkin nousta
ruhtinaalliseen arvovaltaan. Kunniaportin keskiosan nimi on _Tā
Dž'eng Men_, 'Suuren Täydellisyyden ovi'. 'Suuri Täydellisyys' on
Kungfutsen sukutemppelin päärakennuksen nimi Dž'y Fu:ssa, samoinkuin
se on näiden yleisten kungfutselaisten temppelien pyhimmän osaston
nimi. Kunniaportin kautta, joka jakaa temppelialueen kahteen
osastoon, tulemme nyt esikartanosta varsinaiseen pyhäkköön, jonka
avointa keskustaa mainitaan nimellä _Tan Dr'ï_, 'Punainen Piha' --
taaskin tuo merkitsevä väri. Tan Dr'ï oli Džou-dynastian aikana
kuninkaallisen palatsin eteisen nimi. 'Punaisen Pihan' perällä
on temppelin päärakennus _Tā Dzeng Tien_, 'Suuren Täydellisyyden
Temppeli'.
Temppelin peräseinämän keskellä on joko jonkinlaisen kehyksen sisällä
tai yksinkertaisella alttarin tapaisella korokkeella Kungfutsen
nimitaulu, johon on merkitty: _Drï-Šeng Hsien-Szï K'ung Tzï_: --
'Viisaista Parhain Entisaikojen Opettaja Kungtse'. Nimitaulun edessä
on erikoinen uhrialttari. Kungfutsen taulun molemmin puolin ovat
hänen 'Neljä Seuralaistaan', _Szï P'ei_, joiden nimitaulut ovat
hiukan pienempiä.
Kungfutsen oppilaat ja kungfutselaisuuden huomattavimmat
edustajat ovat Kungfutsen sukutemppeliskä Dž'y Furssa, tuossa
kungfutselaisuuden Pantheon'issa, ryhmitetyt neljään luokkaan, joista
kuitenkin vain kaksi ensimmäistä luokkaa on sijoitettu temppelin
päärakennukseen. Nämä kaksi luokkaa, puhtaimman kungfutselaisuuden
edustajia, ovat saaneet sijansa Kungfutsen seurassa myöskin hänen
paikallistemppeleissään. _Ensimmäiseen luokkaan_ kuuluu vain
neljä Kungfutsen parasta 'jäljennöstä', nuo yllämainitut 'Neljä
Seuralaista' eli 'Toveria':
1. _Jen Tzï_ (Jen Huei), Kungfutsen sukulainen ja ihmeoppilas;
kunnianimi _Fu' Šeng_, 'Viisaan Toistaja'; kuoli nuorena, 32-vuoden
ikäisenä; ei ole jättänyt jälkeensä kirjallisia tuotteita. Hänellä
on myöskin oma temppelinsä Dž'y Fu:ssa, kotikaupungissaan, jonne hän
myöskin on haudattu.
2. _Tseng Tzï_ (Tsengtse), Kungfutsen parhaita oppilaita;
kunnioituksen ja kuuliaisuuden tehostaja; siitä kunnianimi _Tsung
Šeng_, 'Viisaan Kunnioittaja'. 'Suuri Oppi' (Tā Hsio), sen selittävä
osa, on hänen kirjoittamansa. 'Seremoniakirjassa' (Li Dži) lienee
myöskin hänen muistiinpanojaan. 'Kunnioituksenkirja' (Hsiao Džing)
on laadittu hänen nimessään. Hänen paikkansa on Kungfutsen vieressä
oikealla, sen sijaan, että Jen Huei:n nimitaulu on vasemmalla --
ensimmäisellä sijalla.
3. _Tzï Szï_ (K'ung Dži'), Kungfutsen pojanpoika ja etevä oppilas;
'Kultaisen Keskitien' (Džung Jung) kirjoittaja; kunnianimi _Šū Šeng_,
'Viisaan Kertoja'. Hänen paikkansa on Jen Huei:n jälkeen vasemmalla.
4. _Mong Tzï_ (Mongtse), Kungfutsen innokas ihailija; ei kuulunut
hänen varsinaisiin oppilaisiinsa; eli 372-289 e.Kr. Klassillisen
kirjallisuuden suurin tyylitaituri. Kunnianimi _Jā Šeng_, 'Toinen
Viisas'. Hänellä on myöskin oma temppelinsä kotikaupungissaan Tsou
Hsien:issa.
Kungfutselaisten suurmiesten _toiseen luokkaan_ kuuluu 'Kaksitoista
Älyniekkaa' _Šzï-ōr Džē'_. Näiden kunnianimi on _Hsien Hsien_,
'Edesmennyt Hyveenharjoittaja'. Yksitoista näistä on Kungfutsen
omia oppilaita. Kahdestoista on yli tuhat vuotta jälkeenpäin elänyt
henkilö: --
1. _Min Tzï_ (Mintse), kunnianimeltään Tzï Ts'ien. 2. _Ruan Tzï_
(Jantse); Tzï Jung. 3. _Tuan-Mu Tzï_; Tzï Kung. 4. _Džung Tzï_; Tzï
Lu. 5. _Pu' Tzï_ (Pu Tzï); Tzï Hsia. 6. _Jiu Tzï_; Tzï Ro'. Nämä ovat
temppelin itäseinustalla. Sen länsiseinustalla ovat seuraavat kuusi
'älyniekkaa': --
7. _Ruan Tzï_ (Jantse); Pē Njiu. 8. _Tsai Tzï_; Tzï Ngo (Tzï O).
9. _Ruan Tzï_ (Jantse); Tzï Jiu. 10. _Jen Tzï_ (Jentse); Tzï Jiu.
11. _Džuan Sen Tzï_; Tzï Džang. 12. _Džu Tzï_ (Džutse, Chutse, Chu
Fu-Tzï); Džu Hsï.
Viimeinen näistä on uudemman kungfutselaisuuden huomatuin henkilö,
klassillisen kirjallisuuden oikeaoppisten selitysten kunnioitettu
kirjoittaja, tavallaan _oikeaoppisen kungfutselaisuuden perustaja_.
Eli 1130-1200 j.Kr.
_Kolmannen luokan_ kungfutselaiset ovat saaneet sijansa Punaisen
Pihan molemmin puolin olevissa sivurakennuksissa, läntisessä (Hsi
U) ja itäisessä (Tung U). Nämäkin ovat yleensä Kungfutsen omia
oppilaita. Suuri joukko onkin täällä merkkimiesten tauluja, 36
kappaletta kummallakin puolella, siis yhteensä 72. Kaiken kaikkiaan
on kungfutselaisessa paikallistemppelissä 88 mestarin opetuslasta.
b) _Palvonta_.
Tarkoin määrätyt uhrimenot ovat kummassakin suuressa
palvontatilaisuudessa, keväällä ja syksyllä, aivan samat. Vieläpä
niiden nimikin on sama: _Ting Džï_, 'Ting-Uhri'. Ting on määrätyn
päivän nimi, jolloin uhri toimitetaan. Pääkaupungissa on uhrin
toimittajana itse keisari tai hänen edustajansa. Maakuntien
pääkaupungeissa on Kungfutsen palvonta korkeimman virkamiehen,
maaherran, huolena. Muissakin kaupungeissa johtaa sikäläinen korkein
hallitusvirkamies uhritoimituksia. Kungfutsen palvonta on siis
kauttaaltaan ensi kädessä valtiollinen toimitus. Minkäänlaista
papistoa ei kungfutselaisuudessa ole. Sen sijaan on buddalaisuudessa
ja taolaisuudessa suuri joukko papillisia henkilöitä, miehiä ja
naisia.