Winterset ei tavannut enää lady Maryä sovitulta paikalta. Hän oletti
tällöin tämän menneen lady Rellertonin seuraan ja pani viinilasin
syrjään. Sitten lähestyi hän molempia vieraita tervehtiäkseen prinssiä,
joka oli hilpeä seitsentoistavuotias poika, mutta sievä kuin tyttö.
Tämä seisoi markiisi de Mirepoix'n — tyynen ja vakavan näköisen miehen
— rinnalla, ja ympärillään sikermä suurmiehiä, joihin tietenkin Nash
lukeutui. Nash oli hyvillään, etteivät vieraat olleet saapuneet viikkoa
aikaisemmin, jolloin hän ja Bath olisi joutunut kiinni suuresta
tietämättömyydestä Ranskan aateliston suhteen — pitäessään niin
suuressa arvossa Mirepoix'n entistä parturia.
»Onpa onni, että se mies on kadonnut», sanoi hän hiljaa Wintersetille.
»Kiittäkää minua siitä», vastasi hän.
Eräs palvelija pyysi saada puhutella herra Nashia. Pääkonstaapeli
lähetti sanan, että Beaucaire aikoja sitten oli tullut sisään
eräästä sivuovesta. Oli oletettu herra Nashin tietävän asiasta, eikä
ranskalaista oltu vangittu, kun herra Molyneux oli hänen seurassaan
ja meni asiasta vastuuseen. Herra Nashin harjaantuneilla kasvoilla
näkyi niin valtavan hämmästyksen ilme, että herttua kääntyi häneen
huolestuneena.
»Se roisto on täällä, ja Molyneux on tullut hulluksi!»
Bantison, joka oli juuri rientänyt heidän luokseen, ilmoitti: »Niin,
hän on talossa, ja jos tahdotte tietää missä, niin minä sanon — tuolla
pelihuoneessa. Minä näin hänet puoliavoimesta ovesta.»
»Mitä on tehtävä?» kysyi Nash.
»Lähetettävä konstaapelit —»
»Ei, ei! Joukko konstaapeleja? Se olisi skandaali!»
»Ei, kuulkaa!» sanoi herttua. »Minä valitsen muutamia herrasmiehiä,
selitän heille asian, me saarramme hänet ja viemme ulos konstaapelien
käsiin. Mitään ei huomata. Jääkää tänne pitämään seuraa Beaujolais'lle
ja Mirepoix'lle. Tulkaa, Bantison, ottakaa tuolta mukaanne Townbrake ja
Harry Rakell. Minä etsin muita.»
Kolmea minuuttia myöhemmin avasi hänen armonsa Winterset pelisalin oven
selälleen. Hän sulki sen taas, kun kaikki hänen kumppaninsa olivat
tulleet sisään.
»Ah», huomautti Beaucaire. »Kuusi suurta miestä.» Herttua hämmästyi
nähdessään lady Maryn.
Mutta tämän suuttumuksen ilme ei ollut vielä häipynyt, ja se rauhoitti
häntä. Hän tarjosi lady Marylle käsivarttansa saattaakseen hänet
ovelle. »Saanko minä kunnian?»
»On parempi, että menen myöhemmin. Nyt se herättäisi huomiota.»
»Niinkuin suvaitsette, armon neiti», vastasi Winterset hyvillään. »Ja
nyt, hävytön lurjus», aloitti hän kääntyen Beaucaire'in puoleen, mutta
astahti taapäin ällistyneenä. »Herra siunatkoon! Se koira on murhannut
ja ryöstänyt jonkin kuninkaallisen prinssin!» Hän unohti lady Maryn
läsnäolon kiihdyksissään. »Ottakaa mies kiinni!» huusi hän. »Riistäkää
nuo ritarimerkit häneltä pois!»
Molyneux syöksi väliin. »Yksi sana!» huusi hän. »Sana vaan, ennenkuin
teette teon, jota saisitte katua koko elämänne!»
»Tai antakaa herra Wintersetin tulla yksin!» nauroi Beaucaire.
»Odotatteko minun tappelevan parturijätkän kanssa — ilman hansikkaita
käsissä?»
»Luulen että ei odoteta, että herra tappelee kenenkään kanssa.
Luuletteko te, että minä tappelisin teidän kanssanne? Senvuoksi oli
minulla palvelijani käsillä sinä iltana, kun palasimme. Minä tappelen
kernaasti kenen kanssa hyvänsä — mutta en ikinä tahraisi käsiäni —»
»Sulkekaa hänen saastainen suunsa hänen ritarimerkeillään!» huusi
herttua.
Mutta Molyneux hillitsi heitä vielä. »Silmänräpäys' huusi hän.
»Herra Winterset», sanoi Beaucaire. »Mitä te pelkäätte? Te teette
ovelia laskelmia. Herra Beaucaire olisi uskottu. Mutta petturia, jonka
te itse paljastatte. Eikö koskaan? Minähän en koskaan aikonut ilmaista
sitä salaisuutta. Te ette ole vapauttanut minua lupauksestani.»
»Puhukaa mitä tahdotte», vastasi herttua. »Sanokaa niin monta valhetta
kuin kerkiätte. Te saatte viisi minuuttia aikaa poistuaksenne
hiljaisuudessa.»
»Te vapautatte minut siis vaitiolonlupauksestani? Haha! Tietenkin!
Neiti», hän kumarsi lady Marylle, »minulla on kunnia pyytää teitä
poistumaan tästä huoneesta. Te saatte kyllä yksityiskohtaiset tiedot
ranskalaisen aatelismiehen kunniasta, jos nämä ystävänne minut
tappavat.»
»Minkä ranskalaisen?» nauroi Bantison.
»Rohkenetteko vielä esiintyä mokomin väittein?» huudahti loordi
Townbrake »Tietäkää sitten, parturiparka, että teidän isäntänne,
markiisi de Mirepoix, on viereisessä huoneessa.»
Molyneux huokasi helpotuksesta. »Menenkö minä —» Hän kääntyi
Beaucaire'in puoleen.