Kaikkein suurin onnettomuus, minkä sota on aiheuttanut, on ollut
Jaures'n kuolema, sillä hän merkitsi Ranskalle ja Europalle enemmän
kuin kymmenen armeijakuntaa ja sata arkkiherttuaa. Ehdotin kerran
painolakia, joka olisi voinut pelastaa hänet. Sen mukaan olisi
jokaisessa artikkelissa, mikä julkaistiin sanomalehdessä, mainittava ei
ainoastaan kirjoittajan nimi ja osoite, vaan myöskin se summa, mikä
hänelle suoritetaan avustuksesta. Jos se kurja hölmö, joka murhasi
Jaures'n, olisi tietänyt, että ne kolmivuotista asevelvollisuutta
käsittelevät arvottomat artikkelit, joita hän oli lukenut, eivät olleet
Ranskan avunhuutoja, vaan ne oli raapustanut joku oppimaton poloinen,
joka halusi ansaita kolme francia, niin hän olisi tuskin uhrannut omaa
henkeään riistääkseen elämän suurimmalta valtiomieheltä, minkä hänen
maansa on synnyttänyt jälkeen Mirabeaun aikojen. Tuskin lienee liian
paljo sanoa, että tämä kamala murha ja se hirvittävä sota, joka melkein
pimensi senkin kaameuden, on nälkiintyneen sanomalehtimiehen kostoa
yhteiskunnalle niin typerälle, että vaikka se ei sallikaan ihmisen
täyttää hampaita, ellei hänellä ole siihen toimeen hyväksyttyjä
edellytyksiä, se sallii jokaisen, olipa hän kuinka vaivainen,
tietämätön, oppimaton ja typerä tahansa, täyttää sen aivot
vaivautumatta edes ottamaan selkoa hänen nimestään. Milloin yleensä
sekaannumme hänen ja hänen nylkijäinsä toimintaan, niin teemme sen
määräämällä sensoreita estämään häntä kertomasta, ei valheita, kuinka
ilkeitä ja vaarallisia ne lienevätkin ulkomailla omalle kansallemme,
vaan totuutta.
Sosialismi on menettänyt johtajansa mannermaalla; mutta se on luja ja
edustava pääkohdaltansa: se vihaa sotaa, ja se näkee selvästi, että
sotaa käyvät aina työläiset, joilla ei ole mitään riitaa keskenään,
vaan päin vastoin korkein yhteinen harrastus. Se vastustaa alituiseen
pääoman vaarallista maasta vientiä tekemällä sen käytön kotosalla yhä
tarpeellisemmaksi. Se tietää, että sota on romanttiselta puoleltaan
"kuninkaiden urheilua", ja arvelee, että meidän olisi parasta vapautua
kuninkaista, elleivät he saata tappaa aikaansa kansanvaltaisemmilla
huvituksilla. Se toteaa sen tosiasian, että vaikka sanomalehdet
huutavat meille, että nämä taistelut satojen peninkulmien rintamilla,
missä kaatuneita on enemmän kuin taistelijoita menneiden aikojen
sotaretkillä, ovat historian suurimpia, kyllästyttävät nämä
koneteurastukset meitä niin hirvittävästi, että meitä hävettää
kiittämättömyytemme sotureitamme kohtaan, kun emme enää kykene
tuntemaan heihin nähden samaten kuin ennen verraten vähäpätöisistä
kauheuksista sellaisista kuin Wateloo tai Inkermann ja Balaklava. Se ei
unohda koskaan, että niin kauan kuin korkeampi opetus, kulttuuri,
ulkomaanmatkat, maailmantuntemus, lyhyesti sanoen kaikki edellytykset
tuntea ulkomaisia asioita ja äänestää älykkäästi, ovat rajoitetut yhden
vähäisen luokan etuoikeudeksi ja suuret joukot ovat jätetyt köyhyyteen,
ahtauteen ja tietämättömyyteen, niin kauan täytyy tuon vähäisen luokan
hankkia suurten joukkojen kannatusta sodilleen julkaisemalla
liehitteleviä julistuksia kansallisista hyveistä ja kiukkuisia
purkauksia vihollisen roistomaisuuksista, lisäten tarpeen tullen
tietoisia valheita ja vainoten tarmokkaasti kaikkia yrityksiä
kertoa epämukavia totuuksia. Tässä ei ole aikomus syyttää junkkaria
hirviöksi. Tietämättömiä on hallittava heidän tietämättömyytensä
mukaan. Papin on keksittävä heille valeihmeitä; tiedemiehen on
tarjottava taikaparannuskeinoja, lakimiehen on voitettava heidän
lausuntonsa sofismeilla, väärällä paatoksella ja vetoamalla heidän
ennakkoluuloihinsa; armeijan ja laivaston on huikaistava heidät
juhlakulkueilla ja soittokunnilla, jylisevillä yhteislaukauksilla ja
romanttisilla tarinoilla; kuninkaan on eristäydyttävä ihmiskunnasta ja
muututtava epäjumalaksi. Siitä ei pääse mihinkään, niin kauan kuin
sellaisia luokkia on olemassa. Muhamed, rohkein profeetta, joka
konsanaan on heittänyt Jumalan yksiyden ja kaikkivaltiuden pantiksi
hurjalle soturiheimolle, joka palvoi kiviään yhtä hartaasti kuin me
palvomme herttuoita ja miljoonapohatoita, ei voinut hallita sitä
uskonnollisella totuudella, vaan oli pakotettu turvautumaan
järkyttäviin kuvauksiin helvetistä ja tuomiopäivästä, jotka hän keksi
sitä tarkoitusta varten. Mitä muuta hän voi tehdä, ellei tahtonut
jättää kansaansa turmion omaksi? Jos diplomatialla on sellainen
aksiomi, ettei ihmisille pidä kertoa totuutta, ei se johdu laisinkaan
siitä, että esim. Sir Edward Grey on mieskohtaisesti taipuvainen
valehtelemaan; se on välttämättömyys, joka johtuu siitä, että ihmiset
eivät kykene käsittämään totuutta.
Tämä asiain tila olisi aivan paikallaan, jos hallitsevat luokat todella
harrastaisivat hallittavien parasta ja pettäisivät niitä niiden oman
edun vuoksi. Mutta sitä ne eivät suinkaan tee. Epäilemättä ne käyttävät
toisessa sijassa valtaansa pitääkseen pystyssä maata, jossa niillä on
niin mahtava ja mukava asema; mutta ensi sijassa niiden tarkoituksena
on säilyttää tämä asema köyhien lailliseksi järjestetyn ryöstön avulla.
Ja sitä varten he liittyisivät Saksan junkkareihin Saksan ja Englannin
työläisluokkaa vastaan yhtä auliisti kuin Bismarck auttoi Thiersiä
kukistamaan Pariisin kommunin. Ja vaikka näin ei olisikaan laita, niin
ei mikään saisi työläisluokkaa vakuutetuksi siitä, että ne, jotka
nylkevät sitä säälimättä liikealalla, olisivat hienotunteisempia
yleisissä asioissa, varsinkin kun on kysymyksessä sota, jonka avulla
rikkaat ihmiset voivat ansaita paljon rahaa. Meidän sotilassäädyllämme
on paljon suoranaista etua sodasta; mutta se tuottaa ainakin
mieskohtaista vaaraa ja kärsimyksiä ja tappioita sen jäsenille. Mutta
kapitalisti, jolla on osakkeita räjähdysaineissa ja tykeissä ja
sotamiesten saappaissa, ei joudu minkään vaaraan tai kärsimysten
alaiseksi. Voitto merkitsee Europan kapitalisteille, että he ensiksikin
voivat määrätä viholliselle suunnattoman sotaveron ja sitten lainata
hänelle rahaa sen suorittamiseksi; mutta työläisluokka saa tuottaa ja
maksaa sekä pääoman että korot.
Niin kauan kuin asiat ovat sillä kannalla, on meillä myöskin oleva
sotia ja salakähmäistä ja valheellista diplomatiaa. Ja tämä on yksi
monista syistä rakentaa valtio tasaisemmille tuloille, koska ilman sitä
on yhteiskunnallisen aseman ja yleisen kulttuurin yhtäläisyys
mahdotonta. Kansanvalta ilman tasa-arvoisuutta on paljoa vaarallisempi
petos kuin suora harvainvalta ja itsevalta. Ja ilman kansanvaltaa ei
kannata toivoa rauhaa eikä meidän kannata vakuuttaa itsellemme, että
sivistyksen pyhyys on suojeleva sitä enemmän kuin Rheimsin tuomiokirkon
pyhyys on suojellut sitä, ei hunneilta ja vandaaleilta, vaan
sivistyneiltä saksalaisilta gentlemaneilta.