Mutta kongressi, joka ottaisi tehtäväkseen Saksan vapauttamisen, ei
varmaankaan pysähtyisi siihen. Jos kutsumme kongressin vaatimaan Saksan
hallitusmuodon kansanvaltaisemmaksi tekemistä, niin meidän on
suostuttava tekemään omammekin kansanvaltaisemmaksi. Jos lähetämme
Kaiserin St. Helenaan, niin meidän on lähetettävä sinne myöskin Sir
Edward Grey. Sillä jos me kaikki rauhan aamuna rupeamme taas
suunnittelemaan toistemme tuhoa ulkoasiain-ministeriöidemme
salakammioissa, niin että parlamentista ja vapaista kansanvaltaisista
laitoksista huolimatta ulkoasiain-ministeri saattaa minä hetkenä
hyvänsä astua ulkoasiain-ministeriöstä alahuoneeseen ja sanoa: "Sovin
eilen Cocagnen lähettilään kanssa siitä, että Englannin on ryhdyttävä
hänen maansa kanssa sotaan Brobdinnagia vastaan; äänestäkää siis
minulle pari sataa miljoonaa ja sitten tiehenne juoksuhautoihin,"
silloin olemme ihan yhtä pitkällä kuin ennenkin, mikäli on kysymys
sodan saattamisesta loppuun. Kongressi on varmastikin vaativa meitä
lupaamaan, että jos laisinkaan heristämme panssaroitua nyrkkiä, meidän
on tehtävä se julkisesti, ja että vaikka saammekin pitää miekkamme
valmiina (sallittakoon minun ohimennen huomauttaa, että aseiden
riisuminen on hölynpölyä; tämän kokemuksen jälkeen ei kukaan rupea
riisumaan aseitaan), niin paljastakoot sen kansakunnan edustajat, vaan
eivät junkkaridiplomaatit, jotka halveksivat kansakuntaa ja epäilevät
sitä ja ovat jo vuosikausia harjoittaneet sotavehkeilyä sen selän
takana. Luultavasti se paheksuu sitäkin, että sen paljastavat
kansakunnan edustajat, ennenkuin tapaus on alistettu maailman
edustajain ratkaistavaksi. Se on todellista maailmanpolitiikkaa.