Jääkäämme hetkeksi tarkastamaan tätä mahdollisuutta. Ensinnäkin on
hyväksyttävä välttämättömäksi ehdoksi, että sivistyneet kansakunnat
eivät voi suostua ottamaan vastaan ulkoapäin määrättyä hallitusmuotoa,
jos tämän järjestelyn tarkoituksena on rauha ja pysyväisyys. Jos
voitollinen Saksa koettaisi pakottaa Ranskaa ja Englantia omaksumaan
Preussin hallitusmuodon, niin ne alistuisivat siihen samalla tapaa kuin
Irlanti alistui Dublinin linnan valtaan, mikä ei suinkaan, lievimmin
sanoen, jäisi tuhatvuotiseksi järjestelyksi. Vaikka olemmekin täysin
vakuutetut siitä, että meidän hallintomme Indiassa on paljoa parempi
kuin konsanaan kansallinen indialainen hallitus voisi olla, niin varmaa
on, että se pysyy keinotekoisena, epävarmana ja alituiseen uhattuna
valtiollisena rakenteena aina siihen asti, kunnes se muuttuu yhtä
vapaaehtoiseksi kuin Australian parlamentillinen hallitus ja on tullut
sitä mukaa sovelletuksi. Siitä huolimatta ei meidän tarvitse mennä
toiseen äärimmäisyyteen ja tehdä sellaista johtopäätöstä, että
hallitusmuodon täytyy soveltua maalle niin tarkoin, että sen pitää olla
mitan mukaan kotitekoinen. Europalla on varastossa valmiita
hallitusmuotoja, sekä yksinvaltaisia että tasavaltaisia, jotka sopivat
varsin mukavasti jokaiselle Länsi-Europan kansakunnalle. Meillä on
nykyään aika lailla harmia niistä lukuisista saksalaisista, jotka siitä
huolimatta, että heidän oma maansa ja hallitusmuotonsa on vähemmän kuin
päivänmatkan päässä, asettuvat tänne ja naivat englannittaria
tuntematta laisinkaan meidän hallitusmuotoamme sietämättömäksi.
Englantilaiset eivät väsy koskaan esittämään, että he "menestyvät
paremmin ulkomailla" (ja itse asiassa he usein menestyvätkin) ja että
Preussin menettelytavat ovat paljoa sukkelampia kuin Paddingtonin. Sen
vuoksi on varsin mahdollista, että jos sopivaa hallitusmuotoa eivät
ehdottaisi voittajat, vaan kansainvälinen kongressi, jolla ei ole
valvottavina muita etuja kuin rauhan edut, niin se tuntuisi varsin
mieluisalta kansakunnasta, joka on kauttaaltaan kyllästynyt
tyranneihinsa.