Mutta sallittakoon minun tässä varoittaa niitä, jotka toivovat Saksan
hajoavan, että heidän toivonsa on turha. Eteläsaksalaiset, jotka ovat
maailman ystävällisimpiä, luotettavimpia ihmisiä (mikäli minä tunnen
maailmaa), inhoavat preussilaisia paljoa syvemmin kuin me; mutta he
tietävät, että yhdistyneen Saksan osana he ovat arvossapidettyjä ja
voimakkaita ja että he olivat heikkoja ja halveksittuja ja vähäpätöisiä
erityisinä kuningaskuntina. Saksa pysyy koossa. Epäilemättä saksalaiset
sanovat täydellä syyllä preussilaiselle harjoituskersantille ja hänen
isännälleen Hohenzollernille: "Kylläpä te olette laittaneet aika sopan
kaiken sen jälkeen, mitä olemme teidän puoleltanne sietäneet, koska
luulimme, että voisitte tehdä meidät voittamattomiksi. Luulimme, että
jos olittekin ankaroita herroja, niin olitte joka tapauksessa hyviä
krenatöörejä; mutta nyt nuo reimat pikku belgialaiset ja venäläiset,
jotka saivat selkäänsä japanilaisilta, ja englantilaiset, jotka
suoriutuivat niin huonosti kourallisesta buurilaistalonpoikia,
tappelevat ja järjestävät aivan yhtä hyvin kuin tekin. Koska
ranskalaiset ja englantilaiset ovat järjestyneet tasavallaksi ja peräti
rajoitetuksi yksinvallaksi, niin mepä tahdomme koettaa, miten sellainen
hallitusmuoto soveltuu meille." Mutta he eivät rupea hajoittamaan
valtakuntaa; päinvastoin, on paljoa luultavampaa, että he laajentavat
saksalaista yhteiskuntaansa liittämällä siihen saksalaisen osan
Itävaltaa. Ja koska tästä aiheutuisi kysymys, kumpi olisi kukkona
orrella, Habsburg vaiko Hohenzollern, niin asia ratkaistaisiin
yksinkertaisimmin siten, että he vapautuisivat kummastakin
ja siirtyisivät ennemmin tai myöhemmin ratkaisevan askeleen
kansanvaltais-tasavaltaiseen hallitusmuotoon, mihin Europpa on
ilmeisesti pyrkimässä. Tosin kuninkuudella on erinäiset etunsa, kun se
on rajoitettu ja siihen liittyy esikoisuuden rajoittama ylimystö ja
sitä kontrolloi valtiollisesti yhteinen kansa, johon kuuluvat kaikki
muut paitsi ylimysperheiden vanhimmat pojat, joten aatelisluokan
eristäytyminen saksalaiseen tapaan käy mahdottomaksi. Sellainen
yksinvalta varsinkin kun hallitsijana on nainen, kuten nykyään
Hollannissa ja kuningatar Viktorian aikana Englannissa, on mukiinmenevä
sijake muodolliselle tasavallalle vanhoissa sivistysmaissa, joissa
vallitsee piintyneet monarkkiset traditsiot, vaikka se onkin luonnoton
uusissa ja pääasiallisesti kansanvaltaisissa valtioissa. Joka
tapauksessa on ajateltavissa, että liittoutuneet länsivallat
saattaisivat vaatia sen tapaista hallitusmuotoa otettavaksi käytäntöön
Saksassa ja Itävallassa jonkinlaisena takeena; sillä vaikka se ei
miellyttäisikään Venäjää, niin eivät eräät Venäjänkään vaatimuksista
miellytä meitä; ja tässä asiassa täytyy harjoittaa jonkinlaista
vaihtokauppaa.