Lopulta meillä on jäljellä ainoa mielipide, josta on vähänkään toivoa
sivistykselle: tarkoitan niitä ihmisiä, jotka eivät välitä
ritarillisuudesta, kostosta, ryöstöstä, ylpeydestä, pelosta, kunniasta
tai mistään muusta patriotismin vastenmielisestä ilmauksesta, vaan
harkitsevat kysymystä, kuinka voitaisiin järjestää Europan kartta ja
muodostaa sen valtiolliset olot sellaisiksi, ettei tämä inhottava rikos
ja järkyttävä harmi, yleiseuroppalainen sota, enää hevillä uudistuisi.
Kartta on varsin tärkeä; sillä ne avoimet haavat, jotka ovat lopultakin
ruvenneet märkimään ja puhjenneet, kiusattuaan maailmaa vuosikausia, ne
syntyivät muutettaessa Elsassin ja Lothringin sekä Bosnian ja
Herzegovinan väriä kartalla. Ja uutta karttaa laadittaessa ei ole
otettava huomioon valloituksia, vaan niiden ihmisten mielipide, joita
se suoranaisesti koskee. Muuan Europan rikottuja sopimuksia, joista on
viime aikoina puhuttu paljoa harvemmin kuin Belgian sopimuksesta, on
Pragin sopimus, jonka mukaan olisi pitänyt toimittaa kansanäänestys
Schlesvigin ja Holsteinin kansallisuudesta. Tätä kansanäänestystä ei
ole koskaan pantu toimeen. Mahdollisesti se on nyt tehtävä monen muun
kansanäänestyksen ohella, ennenkuin tämä sota on ratkaistu.