Nietzsche olisi varmasti hyväksynyt sen ehdotuksen, että meidän on
surmattava Saksan naiset, jos tarkoitamme täyttä totta puhuessamme
Saksan tuhoamisesta. Mutta hän olisi myöskin vastannut minun
kysymykseeni "Miksi ei?" mitä ei yksikään piintynyt militaristi kykene
tekemään. Tämän vastauksen antamiseen ei tarvita mitään filosofia.
Ensimmäinen tavallinen antimilitaristi, jonka tapaatte, sanoo teille,
että se olisi liian hirveätä, että elämä kävisi sietämättömäksi, jos
ihmiset tekisivät sellaista. Ja hän olisi aivan oikeassa; niin että
säästäkää meitä kuulemasta sen enempää maahan kaatuneen vihollisen
polkemisesta, jotta hän ei kykene nousemaan kokonaiseen vuosisataan.
Mahdollisesti emme pysty vastustamaan kiusausta, vaan ryöstämme Saksaa
suuremmassa tai vähemmässä määrin, jos sen voitamme. Me harjoitamme jo
tarmokkaasti merirosvousta varastaen saksalaisia laivoja ja myyden
niitä tuomioistuimiemme välityksellä, sen sijaan että rehellisesti
pidättäisimme ne sodan loppuun. Kun alahuoneessa nousee herroja
ilmoittamaan, että he ovat saksalaisille velkaa, mutta eivät aio maksaa
näitä rahoja, niin voi täydellä syyllä odottaa, että kansassa esiintyy
voimakas vaatimus puoltamaan ryöstöä. Sota ei lopultakaan ole muuta
kuin vihollisen alistamista järjestetyn murhan, ryöstön ja
merirosvouksen alaiseksi; enkä laisinkaan epäile, että tavallinen
englantilainen sanoo minulle samoin kuin Falstaff Pistoolille, kun oli
kysymys hänen osuudestaan varastetun viuhkan hintaan nähden: "Luuletko
sinä, että minä panen sieluni vaaraan _ilmaiseksi_?" Johon minä vastaan:
"Ellette voi vastustaa rosvouksen tuottamaa kiusausta, niin menetelkää
vilpittömästi ja tietäkää olevanne puolittain isänmaanystävä,
puolittain sotarosvo; mutta älkää puhuko pötyä vihollisen tekemisestä
kyvyttömäksi. Cromwell koetti sitä keinoa Irlannissa. Hänen olisi sen
sijaan pitänyt koettaa _Home rulea_. Ja mitä ei Cromwell voinut tehdä
Irlannissa, sitä emme voi tehdä Saksalle."