Havaitkaa sillä välin, kuinka Idän diplomatia jälleen voittaa meidät
viekkaudellaan suoranaisena tuloksena tästä sopimuksien aiheuttamasta
pahaonnisesta tekopyhyyden purkauksesta. Jokainen on sanomistaan
sanonut, että tämä sota on hirvittävin, mitä milloinkaan on käyty. Ei
kukaan ole sanonut, että tämä uusi sopimus on hirvittävin avoin
maksuosoitus, mikä meidän milloinkaan on täytynyt kirjoittaa sen
vuoksi, että parlamentin enemmistöpuolue on tahtonut saavuttaa
tehokkaan siveellisen asennon. Tosin J.A. Hobson käsitti tilanteen heti
ja hänen sallittiin päästää nurkastaan vähäinen pahaenteinen vaakahdus;
mutta kuuluiko sitä varoittavaa torventoitotusta, jonka olisi pitänyt
törähtää kautta koko sanomalehdistön? Ajatelkaahan, mitä avoin
maksuosoitus merkitsee. Ranska voi kenties tyytyä siihen, että saa sen
nojalla takaisin Elsassin ja Lothringin. Meidän täytyy tyytyä muutamiin
kaistaleisiin Saksan siirtokuntia ja mestaruuteen raskaspainoisten
sarjassa. Mutta Venäjä? milloin on se sanova: "Seis! Riittää jo!" Entä
jos se ei tyydykään vain Puolaan, vaan vaatii vielä Itä-Preussiakin?
Entä jos se tahtoo saada Konstantinopolin päästäkseen sen kautta
jäätymättömien merien yhteyteen ja lisäksi vaatii Itävallan hajoamista?
Entä jos siinä herääkin suuremmoinen ajatus vallata koko Preussi, jossa
asiassa kansatieteellisillä kartoittajilla, militaristisilla
mielipuolilla ja panslavistisilla suuruudenhulluilla onkin jotain
sanottavaa? Se saattaa olla järkevää järjestystä, mutta siinä on jo
liikaa. Ja se seikka, että me olemme joutuneet siihen parlamentin
tietämättä, keskusteluitta, varoituksitta, kenenkään vetoamatta
yleiseen mielipiteeseen tai vaatimatta demokratian vahvistusta,
pelkästään Sir Edward Greyn kynänvedon kautta viiden viikon kuluttua
siitä kuin hän oli samalla tavalla toimittanut meidät kauhistavaan
yleiseuroppalaiseen sotaan, se osoittaa, kuinka täydellisesti
ulkoasiain-ministeriö on luopunut kaikista yrityksistä esiintyä
vähemmän itsevaltaisena kuin Kaiser itse. Se vain tarjoo avoimen
valtakirjan liittoutuneiden armeijoille virkkamatta kansakunnalle
sanaakaan, ennenkuin maksuosoitus on kirjoitettu. Muuta rajoitusta ei
tällä velvoituksella ole kuin varmuus siitä, että maksuosoitus joutuu
protestiin samalla hetkellä, jolloin sen nojalla nostetaan liian suuria
summia. Ja siitä voi koitua täysin puolustettava syy uuteen sotaan itse
liittolaisten kesken. Missään tapauksessa ei mikään sopimus voi
pelastaa kutakin liittoutunutta karkeasta todellisuudesta alistua ja
maksaa häviölle jouduttuaan, joko sitten toiset ovat tappiosta
osallisia tai eivät. Enkö sanonut, että sitä parempi, kuta pikemmin
teemme itsellemme selviksi rauhanehdot, jotta tietäisimme, minkä vuoksi
taistelemme ja kuinka pitkälle meidän on mentävä? Sen sijaan me
allekirjoitamme naurettavan "paperinpalan" säästääksemme itseämme
sietämättömän väsyttävältä ajattelulta.