Ulkoasiain-ministeriö voi sentään ainakin muuttaa kantaansa ja
asettua kannattamaan _hyvää_ asiaa, sen sijaan että alentaa sitä
saivartelevilla puolusteluillaan. Sillä katsokaahan, mikä on ollut
ensimmäinen tulos tuosta Belgian-hölynpölystä! Se aiheutti sen
välttämättömän johtopäätöksen, että kun viimeinenkin saksalainen oli
karkoitettu Belgian maaperältä, silloin rauhaarakastava Englanti,
suoritettuaan vastahakoisen tehtävänsä tässä järkyttävässä sodassa,
vetäytyisi tyynesti erilleen kamppailusta ja jättäisi liittoutuneiden
tehtäväksi selvittää asiat Potsdamin kanssa. Asquithin Mansion Housessa
pitämän puheen jälkeen liittoutuneet vaativatkin täydellä syyllä meitä
hyväksymään juhlallisen sopimuksen, jonka mukaan kaikkien oli pysyttävä
yhdessä aina sodan loppuun asti. Tämän johdosta on tehty surkean laiha
yritys osoittaa, että epäluotettava asianosainen olikin Ranska, jonka
Kaiser muka koetti lahjomalla saada erilleen. Muuta ei voi sanoa kuin
että sellaisille henkilöille voi syöttää mitä tahansa, jotka uskovat,
että yksikään hallitus Ranskassa uskaltaisi nyt tarjota Ranskan
kansalle rauhan hinnaksi muuta kuin Elsassia ja Lothringia tai että
toistaiseksi voittamaton ja todellakin mestarillisesti etenevä Kaiser
(kuten silloin näytti) uskaltaisi tarjota Ranskalle sellaista maksua.
Tietysti meidän oli hyväksyttävä vaatimus; mutta ellei pääministerin
oma menneisyys olisi estänyt häntä asettumasta kansan suosimalle
kannalle, niin meidän ei olisi epäilty mahdollisesti vetäytyvän
pelistä, kun tekopyhyytemme vaatimukset olivat tulleet tyydytetyiksi.
Hän olisi tietänyt, että me emme puolusta sopimusta, joka sattumalta on
jäänyt Pariisin, Praagin, Berliinin ja kaikenkaltaisen ja -aikaisten
sopimusten rippeiden joukkoon ainoana europpalaisena sopimuksena, mikä
tähän asti on säilynyt ilmeiseltä loukkaukselta: me kannatamme sotaa
sen vuoksi, että siinä vastustetaan sotaa, sotilaspakotusta,
mielivaltaa, öykkärimäsyyttä, raakaa voimaa, sotilaslakia,
luokkaröyhkeyttä, sitä, mitä rouva Fawcett nimitti järjettömäksi
pirullisuudeksi (jonka johdosta sanomalehdet puolustellen selittivät,
että hän, ollen nainen, oli tietysti tarkoittanut muukalaisten eikä
Englannin sotaa). Muistaen, mitä itse olemme sanoneet ja tehneet,
voivat muutamat meistä epäillä, tokko saatana pystyy heittämään ulos
saatanan, mutta vaikka tehtävä ei ole juuri langenneelle enkelille
kuuluva, niin antakaamme hänen kuitenkin yrittää.