Koska halveksin arvostelijoita, jotka johtavat ihmiset harhaan
kykenemättä saattamaan heitä oikeaan, tahdon ensiksi, ennenkuin jatkan
meidän virallisen asemamme arvostelua, tehdä hallitukselle ja
ulkoasiain-ministeriölle sen palveluksen, että määrään heille oikean
virallisen aseman; sillä myönnän, että yleisön kanta on liian
kypsymätön virallisesti käytettäväksi, vaikka se sellaisenaan onkin
terve. Tämä oikea virallinen kanta on löydettävissä vain tarkastamalla,
mitä Saksan olisi pitänyt tehdä ja mitä se olisi voinut tehdä, ellei se
olisi ollut meikäläisten junkkarien lailla niin suuressa määrin
militaristi-mielettömyyden sokaisema ja militaristi-paniikin valtaama,
että "sillä ei ollut aikaa lausua paholaiselle hyvää huomenta". Asia on
varsin yksinkertainen: sen olisi pitänyt uskoa länsirajansa
turvallisuus Länsi-Europan ja Amerikan yleiselle mielipiteelle ja
taistella Venäjää vastaan, jos sen kimppuun käytiin, välittämättä sen
enempää selkänsä suojelemisesta. Militaristien teorian mukaan olisimme
me, Ranska ja Englanti, hyökänneet viipymättä sen kimppuun takaapäin;
mutta militaristinen teoria saattaa kannattajansa pulaan juuri sen
vuoksi, että se olettaa Europan shakkilaudaksi. Europpa ei ole mikään
shakkilauta, vaan väkirikas mannermaa, missä vain ani harvat ihmiset
ovat antautuneet sotilaallista shakkia pelaamaan; ja myöskin noilla
harvoilla on otettavana huomioon monta seikkaa eikä vain vastustajan
kuninkaan valtaaminen. Ensinnäkin olisi Englannin käynyt mahdottomaksi
hyökätä Saksan kimppuun moisissa olosuhteissa, ja jos Ranska olisi
tehnyt siten, ei Englanti olisi auttanut sitä; mahdollisesti olisi
vielä yleinen mielipide pakottanut Englannin sekaantumaan asiaan
julkaisemalla yhteisen vastalauseen Amerikan kanssa tai ehkäpä
asevoiminkin suojelemaan Saksaa, jos sitä ahdistettaisiin
tuhoisasti kahdelta taholta. Yksinpä meidän militaristeillamme ja
diplomaateillammekin olisi ollut syitä sellaiseen sekaantumiseen.
Hyökkäävä ranskalais-venäläinen hegemonia, jos se saisi Saksan
muserretuksi, olisi meille aivan yhtä vastenmielinen kuin Saksan
ylivalta. Täten Saksa olisi pahimmassa tapauksessa joutunut
taistelemaan Venäjää ja Ranskaa vastaan puolellaan kaikkien muiden
valtojen sympatiat ja mahdollisuus saada aktiivista apua muutamilta,
varsinkin niiltä, jotka ovat sen tavoin vihamielisellä kannalla Venäjän
hallitukseen nähden. Ellei Ranska olisi käynyt sen kimppuun -- ja
vaikka olenkin yhtä tietämätön ranskalais-venäläisen liiton ehdoista
kuin Sir Edward Grey suvaitsee aivan tyytyväisenä olla, niin en voi
ymmärtää, kuinka Ranskan hallitus olisi voinut puolustaa oman kansansa
edessä hirvittävän vaarallista hyökkäystä Saksaa vastaan, jos Venäjä
olisi ollut hyökkäävänä puolena -- silloin Saksa olisi joutunut
oikeudenmukaiseen asemaan taistelussaan Venäjää vastaan. Mutta ei edes
taistelu Venäjänkään kanssa ollut välttämätön. Serbialle annettu
ultimaattumi oli hassahtavan ukon typeryyksiä, pahempi rikos kuin
salamurha, joka sen aiheutti. Ei ole mitään syytä epäillä Sir Maurice
Bunsenin viestissä esitettyä johtopäätöstä, että siitä olisi voitu
selviytyä ja että Venäjä ja Itävalta olisivat huomanneet parhaaksi
jättää taistelun sikseen ja sopia asiasta. Kortit viittasivat
todellakin rauhaan, ja pyrkiminen siihen olisi ollut vain tervettä
peliä.