Ratkaiseva sananvaihto Sir Edward Greyn ja prinssi Lichnovskyn välillä
on esitetty kuuluisassa N:o 123:ssa. Minun ei tarvitse sen enempää kuin
kenenkään muunkaan vakavan henkilön välittää tuosta verraten
lapsellisesta yrityksestä vähentää N:o 123:n merkitystä sillä
perusteella, että prinssi oli vain rakastettava pölkkypää, joka ei
todellisuudessa edustanut pirullista hallitsijaansa. Aivan
kiistämätöntä on, että sen keskustelun jälkeen ei prinssi Lichnovsky
voinut tehdä muuta kuin ilmoittaa Kaiserille, että saatuaan lopultakin
hänet pälkääseen eivät sopimusvallat aikoneet päästää häntä vapaaksi
millään ehdolla ja että nyt oli kysymys ratkaisevasta taistelusta
Suur-Britannian ja Saksan välillä. Silloin Kaiser sanoi: "Me olemme
saksalaisia. Jumala auttakoon meitä!" Kun joukko narrimaisia
ylioppilaita saapui hänen ikkunainsa edustalle hurraamaan sodalle,
kehotti hän heitä lähtemään kirkkoihin rukoilemaan. Hänen tsaarille
lähettämänsä sähkösanomat (joita ei julkaistu meidän sinisessä
kirjassa, mikä oli lievimmin sanoen epäritarillista) olivat sävyltään
arvokkaita ja pateettisia. Ja kun saksalaiset, lainaten rivin siltä
runoilijalta, josta he käyttävät nimitystä "unser Shakespeare",
sanoivat: "Tarttukoot aseisiin kaikki ilmansuunnat, niin me lyömme ne",
oli tämä romanttis-militaristiselta kannalta suuremmoista. Junkkarien
johtamat miehet ovat sittemmin tehneet, minkä ovat voineet,
osoittaakseen tämän kerskauksen oikeaksi. Mutta siitä tosiasiasta ei
päästä minnekään, että he olivat pyytäneet sitä. Heidän junkkarinsa
olivat meikäläisten tavoin juoneet sen päivän maljan; eivätkä he olisi
antaneet meidän valita sitä ärsytettyään meitä niin monta vuotta. Ja
juuri sen vuoksi Sir Edwardilla oli tarjottavana suuri yllätys, kun hän
lopulta tunnusti asian parlamentille.