Monen muun sotilas-kirjailijain lailla on myöskin Friedrich erittäin
sopiva lukea; ja hän pitää yllä Bismarcktraditsion hyvää ja pelottavaa
puolta: toisin sanoen, hän ei ole mikään humbuugintekijä. Hän katsoo
tosiasioita suoraan silmiin, hän ei petä itseään eikä lukijoitaan; ja
jos hänen olisi tarjottava valeita -- minkä hän epäilemättä tekisi yhtä
paksusti kuin yksikään brittiläinen, ranskalainen tai venäläinen
upseeri, jos hänen isänmaansa turvallisuus olisi vaarassa -- niin hän
tietäisi valehtelevansa. Tämä viimeksi mainittu seikka todistaa
meidän mielestämme perin huonoa makua, ellei suoraan sanoen
turmeltuneisuuttakin.
Tosin hän tunnustaa Fredrik Suuren oivalliseksi esimerkiksi sodan ja
maailmanpolitiikan alalla. Mutta sulimmat kiitoksensa hän varaa tässä
asiassa Englannille. Juuri meidän ulkomaanpolitiikastamme hän sanoo
oppineensa sen, mitä meikäläiset sanomalehtimiehet tuomitsevat
"öykkärin, materialistin, karkeita ihanteita palvovan ihmisen opiksi,
opiksi joka saarnaa pirullista pahuutta." Hän omaksuu vilpittömästi
tuon opin meiltä (ikäänkuin meikäläiset rehelliset sekapää-raukat
olisivat koskaan kehittäneet mitään niin älyllistä kuin oikea
oppisuunta on) eikä nuhtele meitä muusta kuin siitä, että olemme
sallineet Yhdysvaltain lujittaa yhtenäisyyttään ja käydä meille
vaarallisiksi, vaikka olisimme voineet jakaa ne kannattamalla
etelävaltioita sisällis-sodassa. Hän osoittaa mitä selvimmällä tavalla,
että ellei Saksa murskaa Englantia, niin Englanti murskaa Saksan
hyökkäämällä kimppuun sellaisella hetkellä, jolloin se on
epäedullisessa asemassa. Lyhyesti sanoen: hän ennustaa, että me, hänen
suuret opettajansa reaalipolitiikassa, menettelemme juuri siten, kuin
junkkarimme nyt ovat pakottaneet meidät tekemään. Kyllä asia on
sellainen, että juuri me olemme toteuttaneet Bernhardin ohjelman ja
Saksa on lyönyt sen laimin. Hän neuvoi Saksaa tekemään liiton Italian,
Itävallan, Turkin ja Amerikan kanssa, ennenkuin se ryhtyisi kukistamaan
ensin Ranskaa, sitten Englantia. Mutta kukaan ei ole profeetta omassa
maassaan; ja Saksa on antanut pusertaa itsensä Ranskan ja Venäjän
väliin liittolaisenaan vain Itävalta ja suonut siten otollisen
tilaisuuden englantilaisille junkkareille. Nämä ovat tarttuneet siihen
täsmällisyydellä, jonka pitäisi miellyttää von Bernhardia, vaikkapa
tämä tunnustus tapahtuukin hänen isänmaansa kustannuksella. Kaiser ei
tahtonut myöntää, että he olivat terävämpiä junkkareita kuin hänen
omansa. Se oli hänelle ikävä, vieläpä raivostuttavakin yllätys. Hän
teki kaiken, mitä keisari saattoi tehdä sietämättömään häpeään
alistumatta, saadakseen heidät pidättämään verikoiransa loitolla ja
antamaan hänen selviytyä kahdesta pelottavasta vihollisestaan. Mutta he
nauroivat Fredrik Suuren naurua ja syöksivät kaikki meidän voimamme
häntä vastaan, kuten hän olisi Bernhardin periaatteiden mukaan
saattanut tehdä meille, jos olisi tavannut meidät yhtä epäedullisessa
asemassa, Virallisesti tämä sota on junkkarin taistelua junkkaria
vastaan, militaristin taistelua militaristia vastaan; ja meidän on
siitä suoriuduttava, ei tekopyhinä teeskentelijöitä vastustaen, vaan
kynsin ja hampain kamppaillen.