Läxin piennä paimenneeni
Lassa Lammasten ajooni,
Isän polwen korkinaissa
Äijin wärttänän pituissa.
Panin kullat kulmilleini
Sinilaukan silmilleini,
Piäähäini hopian lankan.
Tuli waras warwikkosta
Mies wihanen wiswikkosta,
Otti kullat kulmiltaini
Sinilankan silmiltäni,
Piäästäni hopian lankan.
Minä itkiini kotihin,
Iso kahto ikkunasta;
"Älä itke piikueini!
Tule aittahan alasti,
Siel' on kirstu kirstun piäällä,
Siel' on arkku arkun piäällä,
Pane piäälläisi parasta!
Nuo Sulhot sua kysyypi:
Kännen Tyttö? Kännen Neito?
Kännen Morsio mokoma?
Jospa me mokoman saisi!
Kuin sä kävi kanta wälkk,
Kuin sä seiso seinä paisto,
Kuin sä istu muaa iloizi."