Woi minun Poloinen Poika,
Kuin mä jouwun juomarixi!
Ratkesin kylän ratixi,
Joka pullon puistajaxi
Joka kannun kuaatajaxi,
Pikarin pikistääxi.
Oppo meite Oimo-weljet
Me olemme Oimon weljet,
Me juome joka kapakkan
Joka kannun kallistamme,
Joka pullon pullistamme.
Suaamme kuhmun kulmileini;
Sinimarja silmilleini.
Sanottiinpa, soimattiinpa:
Syömärixi, Juomarixi,
Syönehen kylän Sikoja
Tallukkoita rappaneini.
Syökön Susi kylän Sikoja,
Tallukkaita tappakooni!
Akat suaatanat sanoowat
Ämmät äykywät ahärttää,
Josma ruttona olisin
Ampuisin akat kylässä,
Koukuleuwat kopristaisin.
Ei huoli Hotarin poika,
Hotarill' on huonot housut;
Ei pie Piijoista lukua
Eikä huoli huntupäisiä.
Empehä suruinen lienek'
Enkä elä huolen kansa;
Wieläkö wiinoa wiruupi?
Putelista purputonta
Läkkäristä lerkutinta?
Josmä piääsis kellarihin
Olu tynnerin tykööni,
Wiina purakkon puhelle,
Niin ma laulais kaiken päivän,
Kaiken yötä huikkajaisin.
Elä miestä jouten juota
Laita miestä laulamaani!
Laulan minä pitkän wirren
Pitämmän kuin seinän hirren,
Owen suusta, penkin piäästä,
Wieänma wirtta kuin wetosta
Suusta kuin sulan kynästä
Piäästä kuin päiwänkakkarasta.
Nytma rupian Runoixi
Lähen Lämmen laulajaxi,
Laulaisimma taitasimma
Kuin olutta tuotaisini,
Kuin ei tuotane olutta
Kiäären wirttäini kerällä,
Sykkyrälle syylättelen.
Laulamma minä kotona
Waan ei julkia kylässä,
Kylän Naiset nauranoowat
Piijat pilkana pitäwät.
Kuin ma laulan woijessaani
Ehkä toisten en woijek'kaan
Kuin elin Isen ijällä
Äitin warrelle wajenen,
Yhkeini ylesi nousen
Kätte piexen pehusta,
Waiwottelle wuotialta.
Kuinma rupian Runoixi
Lähen Lämmen laulajaxi,
Laulan tyynin Tyttärille
Isännällä Ilves turkin,
Emännällä werkawiitan
Pojalle punaiset pöxyt,
Renkille Repon kypärä.
Laulan ma helon-keloja
Kuin Emänät noita toisi,
Isänät Sian lihoja
Pojat tuoreita kaloja,
Piijat olta kellarista.
Miss' isänät? Kuss' emänät?
Kuss' on kellarin awaimmet?
Niin mä tansin tanhualle
Keikun kellarin perässä,
Waan ei jaxa jalka nousta
Perä penkistä ylete.