Meri, meri,
ole tervehditty!
Meren henki,
ota minut luoksesi ja koettele minua:
vieläkö kuulun sinulle.
Meri!
Sinä olet suuri.
Sinun laineesi huuhtovat kaikkien maanosien rantoja,
sinun laineesi kiertävät koko maapalloa,
lakkaamatta ylistäen sinua.
Sinun laineesi tulevat pohjoisesta ja etelästä,
idästä ja lännestä,
ja kohtaavat toisensa valtamerien äärillä.
Meren aalto,
ole tervehditty!
Kanna tervehdykseni yli kaiken meren,
kanna tervehdykseni ikuisiin aikoihin,
kanna tervehdykseni ympäri maan piirin
ja solmia se vyöksi maapallon ympärille.
Meri!
sinä olet suuri,
sinun olemuksesi lepää liikkumatta auringon palossa,
sinä olet kirkas kuin lapsen nauru,
viileä sinä olet kuin sielun rauha.
Äänetön sinä olet kuin iäisyys.
Mutta syvällä uumenissasi
sinä elätät hirviöitä,
joita ei ihmissilmä koskaan ole nähnyt.
— Mitä liikuttaa sinua aaltojen pauhu,
mitä minun tervehdykseni, jota ne kantavat!
Meri,
sinut tahtoisin juoda sieluuni,
sinun viileän kirkkautesi,
viimeiseen pisaraan asti.
Tahtoisin juoda sinut kuiviin
ja nähdä salaisuuksiesi paljastuvan.
Silmästä silmään tahtoisin katsoa synkimpiä käärmeitäsi,
katsoa ovatko ne kamalammat kuin minun.