Maantiellä matkalaisen
näin kerran — askelet
ja käynti nuorukaisen,
ja silmät avoimet.
Kai näytin luotetulta.
— »Hyv' iltaa», vaihdettiin. —
Hän kysyi tietä multa
ja matkaa kievariin.
Sen luottamuksen täytin
kuin veli, ihminen:
tien veljelleni näytin
ja neuvoin mutkat sen,
mut salaa tuumin: tiellä
mies kiipelissä lie,
saa houkan Horna niellä,
tie onhan väärä tie. —
Se mies, se hullu, kiitti
ja nosti hattuaan.
Niin menköön — kyllä riitti
tie moisen tappamaan.
En tunne katumusta,
mut — mies, hoi, käänny pois! —
Sait kurjaa opastusta
kun parempaakin ois.
Nyt hartiaini määrin
sua suulle lyövä lien:
mua neuvoit, roisto, väärin
ja näytit väärän tien!