Olet mun. Sinun puolehes taipuu
koko olentoni mun.
Veren kauvan kahlittu kaipuu
on suuntaunut sinuhun.
Tuta saat: joku kestävä voima
käy hyökyen ylitses —
olet kaipuuni kammitsoima
kuhun viekin askeles.
Kuin lyökään laine ja laine
yhä pintaan kallion,
niin aina mun verteni paine
sua ahdistava on;
sua seuraten lakkaamatta
käy mieleni läikkyvä vuo,
ja, hetkeä tiedustamatta,
tulen luo, tulen luo. —
Ole vastaan tai ole myötä,
tulen peikkona unihis:
ei, ei mene päivää, yötä
etten sua syleilis.