Kain, pahasti, pahasti teit.
On veljesi murha
vain turhin turha
sen rinnalla, mitä sä pahemmin teit.
Ei Aabel nuorella kuolollaan
voi mieltäsi painaa.
Nyt nukkuvi vainaa
kuin herännyt ei hän ois milloinkaan.
Mut itselles mitä teit!
Työs petitpä perin
ja huimin verin
sa siemenes uusiin polvihin veit.
Nyt on kuin sukusi tuomitun
vois kirot jo kuulla
kuin yhdellä suulla:
Kain, Kain, miks ilmoille saatit mun!
Kain, lepohon koskaan et
laill' Aabelin pääse.
Sun sukusi jää se,
vaikk' itse mullaksi maatunet.