Niin, katulyhtyjen tuikkiessa
läp' usvan, tihkuvan satehen,
sun fantasiojes laukatessa
läp' usvan, tihkuvan satehen!
Ol' pöhnän hehkua mulla päässä,
ja sinä painausit minuhun.
Oi, aurinkoiseni sadesäässä,
ja sinä painausit minuhun.
Kuin siivin lensi ne hetket meiltä
ja lyhdyt loisti ja sade soi,
me tultiin rannalle puistoteiltä
ja lyhdyt loisti ja sade soi.
Ja totta vihdoin me huomasimme,
ol' kylmää ulkona, kosteaa.
Mun kammiooni me pakenimme,
ol' kylmää ulkona, kosteaa.
Ja totta silloin, se nähdä taitaan,
me oltiin märkiä kumpikin,
niin, päästä alkaen saakka paitaan
me oltiin märkiä kumpikin.
Se yö me vaatteita kuivateltiin
ja leikki armahin leikittiin,
ja toisiamme me lämmiteltiin
ja leikki armahin leikittiin.
Sait kukkavihkoni maljakoista.
Ma ruusuin vuotehes kukitin,
tein seppelen sulle neilikoista
ja ruusuin vuotehes kukitin.
Oi ruusunnuppuni, yöni kulta,
senjälkeen koskaan me nähty ei
sa menit multa, ma menin sulta.
Senjälkeen koskaan me nähty ei.
Nyt kirjanlehdiltä ainoastaan
— jos tämä silmiisi sattunee —
mun muistokukkani ota vastaan
— jos tämä silmiisi sattunee.