Mitä nyt? Kuka julkea oveen lyö,
kun nukkuu maa, kun on kesken yö?
Hoi, ken olet? Kulkijako, kenen tie
vain sattumalta mun luokseni vie?
Vai minua etsitkö itseäin?
Joku tuttu? Mua kutsuitko nimeltäin?
»Olen kaikkea, enk' ole mitäkään.
Olen se, jot' ei tunne yksikään.
»Sun luoksesi saavuin, sun noutohos.
Ovi auki. On koittanut etsikkos.
»Jätä kaikki. Ja joudu. Nyt kätehen
sua tarttuu kulkija ijäinen.»
Ny-nytkö! En jaksa ymmärtää.
Uni raskas mun sieluni piirittää.
Olen viipynyt vierellä kirjaimen,
sua etsien vain, sua varroten.
Olen aatellut aivoni raukehiks.
Olen katsonut silmäni hämäriks.
Niin tutkin, valvoin, ja odotin.
Yöks äsken jo oveni lukitsin.
Nyt oviko auki! — Miss' avain ois,
se muististani on häipynyt pois.
»Saat jäädä. En jouda odottaa.
Mua janoten vartovi avara maa.
»Ei riittänyt uskos. Käy vuoteesees.
Voi hyvin. Saat nukkua nyt ja ees.
»Ma tulenko toiste? Jo vaiti oon.
Kysy sydämeltäs. Se vastatkoon.»